Edellisen Arabia Arabia-postauksen kommentit sopisivat osaksi myös tähän uusvanhaan oululaiseen yhtyeeseen. Ennen Sininen kaappi-nimellä, ja sitä ennen vielä pikkuisen psykedeelisemmin Sininen kaappi, mutta miksi?-nimellä tunnettu yhtye on ollut kasassa jo vuodesta 2008. Nimi on vaihtunut hieman indiempään ja kuvaavampaan. Laulukielihän oli englanti jo aiemminkin.
Sininen kaappi julkaisi aiemmin tänä vuonna kokopitkän Foliotracks, joka löytyy myös Spotikasta, mutta koki ilmeisemmin tarvetta uusiutua. Weneverstoodachanche pähkäilee muuten tuon laulukielen merkitystä, mutta itselleni tuo lontoon murre on aina ollut se mielekkäämpi korvalle. Ja kun Konsta Koivistolta vielä sujuu se vallan mallikkaasti, niin kielivalinta on mielestäni onnistunut. Ja tuo Konsta Koivisto on siis se joka yhdistää Arabia Arabiaa ja tätä yhtyettä. Kitaristi Atte Loponen taas on tuttu Reetta-yhtyeestä. Miki Liukkonen on toisessa kitarassa, Joni Seppänen koskettimissa ja hienosti Sakari Kukko-tyylisesti puhaltimissa. Rytmiryhmässä Olli Vimpari paukuttelee rumpuja ja Matias Haataja bassoa.
Kuten jo Arabian kohdallakin mainitsin, ei Konstaa voi syyttää varman päälle pelaamisesta laulusoundissaan. Amfetamiini-indieksikin kuulemma mainittu rokkenrolli soi mallikkaasti varsinkin tuossa hieman räyhäkkäämmässä "To Fix Revolving Antlers"-kipaleessa joka yhtyeen Soundcloudista löytyy. Hitaammat kappaleet soivat hienosti 70-luvun hengessä ja "Best-Seller Cutters"-biisissä puhaltimet soivat tosiaan välillä kuin Piirpaukkeella konsanaan. "In Fear of Minotaur"-biisin Led Zeppelin-konnotaatiot ovat selkeitä, mutta eivät missään nimessä häiritseviä. Helvetin hieno kappale!!
Nuo kappaleet siis löytyvät jo aiemmin mainitulta Foliotracks-omakustanteelta, mutta Scenesiltä on syksyn mittaan tulossa omakin EP jolle lupaillaan myös noita pikkuisen rauhallisempia sävyjä. Ihan kaikki biisit tuolta kokopitkältä eivät kolahtele meikäläiselle, mutta psyke/proge-osasto on niissäkin hallussa ilman - liiallista - taidekouluhörhöilyä. Tuolle The Scenesin Soundcloud-sivustolle on kuitenkin ehdottomasti valittu ne parhaat biisit aiemmalta levyltä. Piirpauke tulee väistämättä jostain syystä mieleen taas välillä, en tiedä miksi koska noin ensikuulemalta yhteistä ei ole kuin tuo ajoittainen Sakari Kukko-fiilis. Mutta sehän ei ole missään nimessä huono juttu. Päinvastoin.
Kyllä perhana Oulusta talenttia löytyy. Tästä poikkitaiteellisten poikien bändistä taatusti kuullaan vielä. Nyt ei muuta kun demot kantoon ja Kioski Rec:in juttusille kipin kapin.
The Scenes Facebookissa
