28.7.2011

Keikkaennakko - The Hindu Gods Of Love


R.E.M. ja Warren Zevon- fanien, kuten meikäläisen, ei kannata liikaa innostua. Tällä ei ole mitään tekemistä Hindu Love Godsien kanssa.

Pastissin ja kumarruksen raja on aika häilyvä. Enpä tiedä kummalla puolella garagerajaa Hindut vaeltavat, mutta aikalailla suoraan munaskuista tuntuu musa kuitenkin tulevan.

Suomen nuggetslinjaan bluesriffillä tähtäävä oululaistrio pärjäilee oikein mainiosti ilman basistiakin. Ja pärjäilivät aiemmin ilman rumpaliakin ennenkuin Aleksi valtasi jakkaran Yamahan kotiuruilta.

Aiemmin julkaistun kasetin loppuunmyynnin takia kannattanee oululaisten vaeltaa Nelivitosen mainioille Uudet Tuulet-klubille, jossa näitä nousevia ihmeitä torstaisin ansiokkaasti esitellään. Tallien uumenista kaivautuu koko ajan mielenkiintoisia ilmestyksiä.



The Hindu Gods Of Love 45 Special 4.8.


26.7.2011

Little Barrie - Surf Hell


Jos ei sunnuntaimusiikkia, niin ainakin tiistaimusiikkia. Mitä se sitten lieneekin. Ehkäpä juuri tällaista. Hiukan määrittelemätöntä, mutta ihan kivaa. Tiistai on muutenkin vähän välipäivä...

Kovasti tämä on melkein jotain, muttei oikein täysillä mitään. Taas näitä joiden kanssa on kahden vaiheilla. Tämä on kuulemma soinut jossain mainoksesssa, enkä yhtään ihmettele. Tykkään silti, mutten tiedä miksi. Meikäläistä on vaikea miellyttää, mutta usein tämmöinen vanhahtava iskee kovempaa kuin nuo aina niin ihka uuden pyörän keksineet.

Siis aikuistenoikeasti. Kaikki on jo keksitty. Mutta so what.

19.7.2011

Qstock 2011, Oulu


Vaikka tänne pohjan perille ei logistisista ja taloudellisista syistä ihan niitä huippuja festareille usein saadakkaan, niin kyllä tuolta Kuuskasta ihan kuuntelemisen arvoista musiikkiakin löytyy. Qstock-festivaali on kävijämäärissä kivunnut jo reilusti legendaarisen Kuusrockin kävijäennätysten yli. Usein hieman raskaampaan musiikkin keskittynyt koitos on mielestäni onnistunut tänä vuonna saamaan muutamia erittäinkin mielenkiintoisia akteja. Erityismaininta täytyy antaa myös paikallisten bändien "suosimisesta".

Perjantai

Ihan päälavalle on jostain syystä päästetty ihqu Lauri, Rasmuksen suosion avustamana. Tosin lavan ensimmäisenä esiintyjänä samoin kuin Anna Abreu seuraavana päivänä. Muutenkaan päälava ei juuri perjantaina vedä puoleensa: Amorphis, Happoradio ja kesän ainokaisen Suomi-keikkansa heittävä Children Of Bodom. Bodom on toki varma yleisömagneetti täällä hevareiden luvatulla seudulla, ja kaipa tuota Laihon kitaran vingutusta voisi loppuillasta kuunnellakin jos aikaa jää.

Rantalavan aktitkaan ei ole ihan meikäläisen top tenissä. CMX on vanha inhokki, ja Laura Närhen näin juuri. Paleface ei juuri kiinnosta, mutta Petri Nygårdin tempaukset voisi katsastaa ettei jäisi ihan iltapäivälehtien varaan, vaikka musiikki ei iske millään tasolla. Juuri eka sinkun julkaissut tuore Kalevan bändikilpailu Chilin voittaja Arabia Arabia voisi kyllä olla lyhyen tsekkaamisen arvoinen. Bändi olisi kyllä luontevimmin kuulunut tuonne Rockpolisin indielavalle. Palefacen ja Petri Nygårdin yleisö ei liene vastaanottavaisinta tälle musalle..

Kooma-lavalta löytyy sitten sähinää senkin edestä. Omnium Gatherium on vieras, Barbe-Q-Barbies on varmasti hyvännäköistä musiikkia mutta sitten rävähtää. Läjä Äijälä ja Terveet Kädet raivoaa tunteroisen varmasti niin tuhtia tavaraa, että syytä onkin pitää parin tunnin tauko ennen toista legendaa Radiopuhelimia, joka vuodesta toiseen näillä festareilla soittelee. Tuo tauko on soviteltu ilmeisesti sen takia, että ihmiset vaeltaisivat sankoin joukoin guruaan Yrjänää kumartamaan, mutta taitaapa matka pysähtyä olutteltalle.



Rockpolis-lavan oululaiset indiebändit Reetta ja Sininen Kaappi pikkuisen kiinnostavat ja ehken kovasti hehkutettu Regina Q-teltassa. Mutta muuten perjantai alkaa olla paketissa. Beach Partyt ja Paradise Oskar eivät ole minua varten.



Lauantai 

Lauantain aloittelee mukavasti Jukka Takalo Q-teltassa ja heti perään Jukka Poika päälavalla. Sitten onkin osaltani tauon paikka jota voi toki viettää olutteltan sijasta Anna Puuta kuunnellen, kunhan vain ei joudu Jaren & Villegallen tai Herzenin veljesten kuuluvuusalueelle. Parin tunnin tauon jälkeen onkin ensimmäisen todella mielenkiintoisen aktin vuoro kun The Posies astelee lavalle. Mukava postgrungepowerpop-poppoo saattaapi olla livenä aika mukavaa kuunneltavaa. Lavalle pääsee Ken Stringfellowin rinnalle muuten oululaistakin osaamista, kun Lotta Jääskelä laulaa yhden biisin yhtyeen kera. Bändin pyynnöstä.



Stonerrock-kombo Mustasch perusjunttapuli rokkeineen lienee seuraava huomioni arvoinen esiintyjä ellei sitten mielentila välttämättä vaadi Pommi ja Gommi-spektaakkelin näkemistä. Mutta tuskin.



Sitten meneekin Stache ja Jenni Vartiainen sekä Mike Monroe ja Satellite Stories pikkuisen ikävästi osittain päällekkäin, mutta nuo täytyy vain jotenkin luovia. Ja kyllähän se Twisted Sisters täytyy nähdä. Dee Snider on kuulemma kovassa kunnossa.

Eniten odotan kuitenkin lauantain vihoviimeistä esiintyjää. Blogissa jo aiemminkin käsitelty Wolf People on tehnyt viimeaikoina vaikutuksen.



Qstock: viralliset sivut

17.7.2011

Lintu vai kala ?

En helvetti vieköön oikein tiedä mitä tästä bändistä/miehestä pitäisi olla mieltä. Amerikoissa ne myy tämän bändin levyjä kuin leipää. Mikä nyt ei tietenkään sinänsä kerro yhtään mitään. Ei suuntaan eikä toiseen.

Olen tätä yrittänyt moneen otteeseen kuunnella, ja perehtynyt erityisesti kehuttuihin livelevyihin. Herrahan on myös esiintynyt monien vakavastikin otettavien kuuluisuuksien kanssa. Rollareiden kanssa mies lauleskeli "Wild Horses" ja Neil Young- tribuutillekin mies kelpuutettiin. Taitavia muusikoitahan bändissä livejamitteluihin  piisaa, mutta mutta...

Live-painotteisia levyjä on julkaistu kolmattakymmentä ja niitä on myyty yli 35 miljoonaa. Lisäksi keikkoja on netistä ostettavissa monia kymmeniä, ja kauppa kuulemma käy. Sooloprojekteja riittää ja sivukeikkaa. Kaikki keikat on loppuunmyyty, ja ennätyksenkin bändi on kuulemma tehnyt myymällä 1,5 miljoonaa keikkalippua vuodessa.

Mutta meikäläinen ei vain osaa päättää onko tämä pelkästään yliarvostettua paskaa kakkosluokan postgrungelaulajalla varustettuna vaiko nerokasta jazzvaikutteista improvisaation voimaan nojaavaa rockia loistavilla soittajilla kuorrutettuna. Ehkäpä vähän molempia. Kaippa tämä on sopivan sisäsiistiä kelvatakseen paitansa  ylös asti napittaville nörteille, ja sopivan rokkenroll niille hurjille jotka jättävät huolettomasti kravatin kotiin tullessaan pikkutakissa bändin konserttiin. Loistavasta rumpaloinnista riippumatta tuo "All Along The Watchtower" on kyllä melkoista kuraa. Olen pikkuhiljaa kallistumassa tuon fuulan puoleen....

Dave Matthews Band - All Along The Watchtower

15.7.2011

The Smithereens - 11 (1989)


Kaksi edellistä Smithereens-levyä: Especially For You ja Green Thoughts, ja sitä ennen kaksi R.E.M.-levyä: Murmur ja Reckoning, tuottanut Don Dixon oli tämän levyn äänityksiin vaihtunut mm. Ramones, Talking Heads, Mick Jagger ja Soul Asylum töistään tunnettuun Ed Stasiumiin. Ehkä vaihdolla haettiin hiukan rockimpaa ilmettä tai valtavirtaan solahtamista. Mene ja tiedä, melko pienen piirin tietoon tämä levy lopulta jäi.

Valtavirran tavoittelu lienee ollut syynä myös siihen, että Dixonin aikaiset persoonalliset biisit ovat nyt vaihtuneet hiukan tasapaksumpaan ilmeeseen, josta toki pomppaa esiin muutamia edellisten levyjen laatuun yltäviä pophelmiä. Biisien tekemisestä on taas pääosin vastannut nokkamies Pat DiNizio, joka parhaimmillaan oli loistava popmelodioiden säveltäjä. Edellisen levyn "Only A Memory":n kaltaiseen hittipotentiaaliin ei nyt kuitenkaan ylletä.



Lähimmäksi täysosumaa pääsee levyn aloittava "Girl Like You", jossa kitarassa on säröä totuttua enemmän ja kertosäekin ihan mukiinmenevä. Hieno melankolinen biisi on myös Belinda Carlislen kanssa duettona lauleskeltu "Blue Period", vaikkei siinä mitään erikoisempia hookkeja olekaan. Sitä hookkia taas löytyy biisistä "Baby Be Good", joka tavoittelee vanhanajan perinteistä poppiskertsiä malliin Beach Boys, Beatles tai vaikkapa Buddy Holly. Ja onnistuukin siinä ihan mainiosti.

"Yesterday Girl" jatkaa hieman samoilla linjoilla, mutta pikkuisen laiskemmin. Buddy Holly ei liene kovinkaan kaukaa haettu esikuva tälle levylliselle mukavia pikkuisia popbiisejä. Kauniin, mutta ehkä pikkuisen kornin, "Maria Elena":n esikuva on nimenomaan Buddy Hollyn leski Maria Elena Santiago. Biisi kumartaa muutenkin tuonne aikaan jolloin rock ja roll syntyi.



Vaikka tämä Smithereensien kolmas levy ei omalla asteikollani ihan noiden kahden ensimmäisen tasoon ylläkään, kyllä tämä ihan sinne aikansa poppislevyjen kärkijoukkoon kuuluu. Nykyisinä indieaikoina tämä levy ja bändi olisi varmaankin noussut sille kuuluvaan tietoisuuteen. Noihin aikoihin indie oli kuitenkin oikeasti indietä.

Ja vaikka levyn kannessa mukaillaankin Oceans Eleven-elokuvan (sen alkuperäisen) julistetta, 10 biisiä sisältävän levyn nimi tulee kuitenkin legendaarisesta Spinal Tapista. Kohtauksesta jonka kaikki tietänevät.

13.7.2011

Keikkaennakko - Stache


Oulun musiikkiskene on loppupeleissä melko viriili. Näitä hivenen tuntemattomampia mukavia indiebändejä löytyy joka lähtöön.

Ihan samanlaiseen blogimaailmanmaineeseen ei Stache ole vielä yltänyt kuin kolleegansa Satelliitit, mutta kannanpa korteni kekoon.

Livenä en ole poikia vielä onnistunut näkemään, mutta Soundcloud/Spotify- tutustumisen perusteella kuulostaa ihan asialliselta, pikkuisen rauhallisempaan funkpoppitavaraan suuntautuneelta bändiltä.

Muutaman EP:n jo julkaissut bändi on päässyt paikallisen Qstock-festareiden Rockpolis-lavalle esiintymään herkulliseen paikkaan, juuri ennen Satellite Stories-poikien varmasti energistä keikkaa.

Stache - Brown Grass by Stache_band

Stache - Dancefloor by Stache_band

Stache - Let It Go by Stache_band

Bändin Facebook-sivut
Bändin nettisivut
Soundcloud
Qstock-Festarit

9.7.2011

Dusty Springfield - Just A Little Lovin


Yritän kirjoitella tätä samalla kun katselen telkkarista Selma Hayekin ja Penelope Cruzin kissatappelua ja pyöriskelyä märissä vaatteissa Meksikon kuumalla rantahiekalla, joten keskittyminen ilmeisistä syistä ei ole aivan kohdallaan. Bandidas-elokuva itsessään on totaalisen lapsellinen, mutta nuo naiset. Vau !

Samaa voi sanoa Dusty Springfieldistä. Vaikka rouva oli kuulemma melkoisen kompleksinen tapaus, lauluääni on kyllä niin täydellinen että tämmöiseen viisuun olisi mukava aamulla heräillä.

No nyt ne Bandidakset kiehnää puolialasti korseteissa sängyssä. Help !

Kun Dusty alkoi pelätä uransa hiipuvan lauluntekijöidensä suunnatessa muihin aktiviteetteihin, esim.Carole King omalle uralle, leidi vaihtoi levy-yhtiötä idolinsa Aretha Franklinin Atlantic Recordsille ja päätti lisätä soul-uskottavuuttaan levyttämällä Memphisissä Atlanticin ykkösryhmän kanssa. Tuosta levystä muodostui Dustyn ylivoimaisesti hienoin tuotos. "Son Of The Preacher Man" on tietysti kaikille tuttu, mutta tämä levyn aloittava rauhallinen balladi on kyllä levyn ykkösjuttu.
 

7.7.2011

Mysteeri nimeltä Mourning Phase


Bob Dylan julkaisi John Wesley Hardingin vuonna 1967. Samana vuonna ilmestyi Jefferson Airplanen Surrealistic Pillow. Fairport Convention oli vuosikymmenen vaihteessa lanseerannut Englannin musiikkipiireihin Electric Folk-määritelmän. Psykedelinen folk veteli viime haikujaan.

Näiltä pohjilta syntyi vuonna 1971, ilmeisesti elokuussa, Mourning Phase yhtyeen samanniminen levy. Levyllä kuullaan lähinnä pelkän akustisen ja sähköisen kitaran säestyksellä miehen ja naisen duona laulamaa kitkeränsuloista acid-folkkia jossa selkeästi löytyy vaikutteita aikansa hengestä. Levyn krediiteissä vihjaillaan kontribuutioihin Mike Connilta, Sandy Dennyltä ja Eric Claptonilta. Mitään todistetta tästä ei ole ja kyseessä lienee taideopiskelijamuusikoiden sisäpiirin vitsi.

Shaddock LP-uudelleenjulkaisu
Levy äänitettiin ilmeisesti kotona ja demo julkaistiin omalla kustannuksella itse tehdyllä kannella. Ei ole tiedossa kuinka monta kappaletta levyä julkaistiin, mutta tarinan mukaan ainoastaan yksi kappale on säilynyt. Toisen teorian mukaan tuo säilynyt kappale on asetaatti levyn testipainoksesta. Oli niin tai näin, tuo levy myytiin myöhemmin nelinumeroisella summalla onnekkaalle keräilijälle.

Levyn vihjaileva ja kyyninenkin sanoitus viittaa siihen, että kyseinen duo on pariskunta. Viha/rakkaus-teema on mukana koko levyn lyhyen keston ajan. Levy on hieman outo verrattuna aikansa kukkaismeininkeihin, mutta kerrassaan mainiota harmonialaulantaa hiukan harvinaisemmalta mies/nainen-parilta.

Tarinan mukaan tuo testipainos/asetaatti/demo/viimeinen levy löydettiin erään lontoolaisen studion varastosta vuonna 1992. Toisaalta jo vuonna 1991 levystä julkaistiin pieni, ilmeisesti 250:n kappaleen vinyyliuusintapainos Shaddockin toimesta.Tarina on siis hieman ristiriitainen. Tuokin julkaisu on jo harvinaisuus. Kissing Spell on levy-yhtiö joka on julkaissut englantilaisia tuntemattomia ja harvinaisia acid-folklevyjä lähinnä vuosilta 1968-1978. Se julkaisi myös tämän levyn CD-versiona vuonna 1994.

Kissing Spell CD-uudelleenjulkaisu
Vaikka levy onkin ihan mukiinmenevää folkkia, ajoittain hiukan tavallista vihaisemmalla sanoituksella varustettuna, sen legendaarisuus perustuu kyllä suurimmalta osalta sen mystisyyteen. Virallisesti kun levyn tekijöistä ei tänäkään päivänä ole mitään hajua. Ja vaikka tarina vain yhden levyn säästymisestä olisikin legendaa (eräällä keräilijällä on huhujen mukaan useitakin kappaleita), tosiasia on että vain harva on levyä kädessään pidellyt. Edes niitä uudelleenjulkaisuja. Ihmettelenpä vain kenellehän ne rojaltit lähettelevät. Tuskin kuitenkaan Sandy Dennyn perikunnalle ja Eric Claptonille. Taitaa mennä kahvikassaan

6.7.2011

Stevie Ray Vaughan: Imports, part 7: S-W

Kuten jo aiemminkin totesin, hulluutta on monenlaista. Tämä lista on selkeä osoitus siitä.

Mutta tulipahan tehtyä, kun kerran aloitin.

Scuttle Buttin' '75 (Prequest) SBD
Kannessa lukee '75, mutta oikea vuosi on -85. Kyseessä on tuon vuoden Japanin keikka Tokiossa, ja se löytyy usealtakin bootilta kuten Cold Shot, Tokyo '85 ja Blues For Japan. Täydellisin setti kuitenkin jo käsitellyllä Live In Japan-levyllä.

Seattle 1985 Live (Moonlight) SBD A-
Seattle Center Coliseum syyskuussa -85. Sama keikka löytyy mm booteilta Seattle Jammin' ja parhaimmalla äänenlaadulla levyltä Texas Flood

Seattle Jammin' (Blizzard Pure Sounboard Recordings) SBD A
Kuten edellä, eli sama keikka hieman vajaampana.

See You Later (All Of Us) SBD A / AUD B
 4 kipaletta Legends Clubilta Chicagosta vuodelta soundboard-äänityksiä jotka löytyvät myös levyiltä Birthday Jam ja It's Still Called the Blues. Buddy Guyn bändi taustalla. Loput kaksi Tennis Rock Exposta New Yorkista vuodelta -83 Guyn kanssa. Löytyvät myös levyiltä In Concert and Jamming, Live At Pier ´84 ja Stormy Monday Blues. Näissä on keskitasoinen yleisöäänitys.

The Sky Is Crying (Time Traveler Productions) SBD B-A
Sekalaisia radio- ja äänityssessioita vuosilta 83-89. Kaikki löytyy täydellisempänä muilta booteilta.

So Excited (That's Life) SBD A+
Sama kuin Hawk On Fire, ja sama päivä kuin Mocambo Joint ja G-Ray. Luultavasti ripattu El Mocambo-videolta. Keikka oli Torontossa 1983.

Somewhere Over The Rainbow (Papillon) SBD A
Ihka ensimmäinen SRV Bootti-CD. Kannessa sanotaan äänitetyksi Bostonissa vuonna 1988, mutta tämä on King Biscuit Flower Hour-materiaalia joka on äänitetty Montrealin Spectrumissa vuonna 1984. Löytyy myös levyiltä Montreal ´89 ja kokoelmalta In Memoriam.

Soul Love (Blizzard Pure Sounboard Productions) SBD A
Suurin osa levystä on Mann Music Centerin keikka Philadelphiasta vuodelta 1987 joka löytyy täydellisempänä levyiltä Unforgettable Night, Come On ja Cold Shot (Vol 2). Loput kolme biisiä MTV Unplugged sessioista vuodelta 1990.

SRV @ ANM SBD A
Jälleen kerran Colorado & New Mexico-kamaa.

Stevie Goes To Davis (Time Traveler Productions) SBD A
California Universityn keikka Davisista vuodelta 1984. CD-R- versio joka löytyy parempilaatuisena jo käsitellyiltä levyiltä Alone In The Ozone ja Out Of The Shadows.

Stevie Played A Little Blues (Chase The Dragon) SBD A
Vuoden -85 Montreaux Jazz Festivaaleilta ja saman vuoden Chicago Blues Festivaaleilta. Montreaux sama kuin levyillä Live In Montreaux ja Pride And Joy. Chicago-kama löytyy täydellisempänä levyiltä Burnin' Strings, Chicago Blues Festival ja Pride And Joy.

Stilleto Rain (Primadonna) SBD A
Loistava keikka ja loistava levy. Paikkana Red Rocks Amphitheater Denverissä vuonna 1985. Levyn "Little Wing" on yksi parhaista levyille päätyneistä versioista. Vaikka levyn tiedot ovat taas väärin päivämäärää ja kappaleiden nimiä myöten (tässä tietysti korjattuna), itse musiikki on jautaa. Keikkaa ei löydy muilta booteilta.

1. Ain't Gone 'N' Give Up On Love
2. Pride And Joy
3. Voodoo Chile (Slight Return)
4. Tin Pan Alley
5. Look at Little Sister
6. Texas Flood
7. Come On (Part III)
8. Little Wing
9. Third Stone From the Sun

Stormy Monday Blues (Skeleton Songs) SBD A / AUD B-
Kansi väittää äänityspaikaksi joidenkin biisien kohdalla Bostonia, mutta alkupään biisit on Spectrumin keikalta Montrealista vuodelta -84. Keikka joka löytyy kokonaisempana mm. In Memoriam-levypaketilta. Neljä viimeistä biisiä on huonoja yleisöäänityksiä Tennis Rock Exposta New Yorkista Buddy Guyn kanssa vuodelta -83.

Testify (Minotauro Records) SBD A
Vuoden -84 Pohjois-Amerikan kiertueelta, luultavasti Spectrumista Montrealista. Löytyy myös levyltä Triple Trouble. Vain kuusi biisiä. Jos tämä äänitys on Montrealin keikalta, samaa keikkaa löytyy ainakin kymmeneltä eri bootilta.

Testify (Cool Daddy Productions) SBD A+
Erinomainen äänenlaatu. Keikkapaikkana Ripley´s Music Hall Philadelphiassa lokakuussa -83. Tämä on King Biscuit Flower Hour-materiaalia jota löytyy moneltakin bootilta täytteenä. In Memoriam- paketin eka levy on miltei sama.

Testimony (Red Robin Records) SBD A+
King Biscuit Flower Hour oli livetaltiointien radiolähetyksiin erikoistunut show, jota esitettiin yli 300:lla radioasemalla Amerikan mantereella. Stevie Ray Vaughanin lähetetyt showt on osittain julkaistu myös virallisilla King Biscuit levyillä. Useat showt jopa moneen kertaan, muttei kertaakaan täydellisenä. Suurin osa booteilta löytyvästä King Biscuit- materiaalista on suoraan noista lähetyksistä. Testimonylta löytyy toiseksi paras kattaus tuon shown materiaalista, tällä kertaa Montrealin keikalta vuodelta 1983. Paras löytyy In Memoriam triplalta. Loput tämän levyn materiaalista on peräisin Montreaux Jazz Festivaaleilta -82 ja loput T-Birds-festivaaleilta Dallasin Fair Park coliseumilta vuodelta -86, joissa yhdessä biisissä bassossa on Jimmie Vaughan. Tuo keikka löytyy täydellisimpänä levyltä Two (Vaughan) Hearts Are Better Than One.

Texas Flood Austin, TX (Satellite Records) SBD A
Levy on äänitetty Steamboat 1874 - bluesmestassa vuonna 1980 ja on täsmälleen sama kuin Don't Mess With Texas. Levyn kannessa tosin lukee "Live In Texas 1978", mikä on taas siis virheellinen. Osa biiseistä löytyy myös viralliselta In The Beginning-levyltä.

Texas Flood Norfolk, VA (Silver Rarities) SBD A
Radiolähetys King's Head (Bay) Inn- keikasta vuodelta 1980. Keikasta ei ole muita kaupallisia bootteja liikenteessä. Jackie Newhouse vielä bassossa. Taas ihmetyttää näiden bootleggareiden tietämys/viitseliäisyys, kun biisien nimet ovat pääosin mitä sattuu.

Texas Flood Seattle, WA (Countdown Factory) SBD A
Tätä Seattle Center Coliseumin keikkaa vuoden 1985 syyskuulta löytyy myös levyiltä Duet´s, Parker's Place, Seattle Jammin' ja Together In Love.  Tällä Japanin erikoisjulkaisulla on kuitenkin paras äänenlaatu. Parissa kappaleessa mukana Bonnie Raitt.

Texas Lightning (Dedicated 2 Perfection) SBD A
Tämä on ainoa äänitys tältä Milwaukeen Oriental Theather-keikalta vuodelta 1985. Loistava tuplalevy jolla on mukana fillerinä myös virallisen Live Alive-levyn biisejä, jotka on myös äänitetty samassa paikassa, mutta eri iltana.

Thanks for the Memories (Midnight Beat) SBD B-A+
Kokoelma Austinin, Montrealin ja Dallasin tutuilta keikoilta vuosilta 83-86 , jotka kaikki löytyvät täydellisempänä muilta levyiltä. Yhden biisin äänityspaikka on hieman hämärän peitossa, mutta ilmeisesti se on Philadelphiasta.

There's More Rock Ahead (Rockland) SBD A+
Täydellisin äänite vuoden 1983 Amsterdamin Paradiso Theater-keikalta. Silti tältä puuttuu keikalla esitetty biisi "Voodoo Chile", joka taas löytyy mm. From Austin To Amsterdam-levyltä. Loistava äänenlaatu ja hienoja versioita SRV:n kulta-ajalta. 

Three Bar Blues (Rupert) SBD A- -A+
Perussettiä Lorelei-festivaaleilta Saksasta elokuulta -84. Keikka joka löytyy mm. levyiltä Live! "Rockpalast", Little Lover Boy ja First Steps In Europe & You'll Be Mine. Pari biisiä Los Angelesin keikalta samalta vuodelta. Noita biisejä ei löydy muilta levyiltä.

Together In Love (International Broadcast Records) SBD A
Tätä Seattle Center Coliseumin keikkaa vuoden 1985 syyskuulta löytyy myös levyiltä Duet´s, Parker's Place, Seattle Jammin', Seattle '85 Live ja parhaimpana levyltä Texas Flood. Mukana Bonnie Raitt.

Tokyo '85 (Arriba!) SBD A
Vuoden -85 Japanin keikka, josta on parempikin bootleg olemassa, eli Live In Japan. Tämä levy on epätäydellinen ja sama kuin Big Musicin Cold Shot.

Touch The Sky (Capricorn Records) SBD A+
Suurin osa materiaalista on Soul To Soul-levytyssessioista, eli studiotavaraa. Osa taas ilmeisesti Couldn't Stand The Weather-sessioista. Samaa tai samantyyppistä tavaraa löytyy laajemmin Life Without You ja Unsurpassed levypaketeista.

Triple Trouble (Archivio Records) SBD A
Livekeikkoja vuoden -84 Pohjois-Amerikan kiertueelta, luultavasti Montrealin keikalta. Samat biisit kuin levyllä Testify.

Triple Trouble w/ Albert King & Buddy Guy (Smokin' Cactus) SBD A
Kingin kanssa In Session-äänityksiä vuodelta -83, jotka siis löytyvät myös tuolta äänitteeltä ja videolta, sekä levyiltä Jammed Together  Texas Style ja Let It Happen. Toinen osa levystä on Buddy Guyn Legend's Clubilta Cicagosta vuodelta -89. Nuo löytyvät myös levyltä It´s Still Called The Blues ja Birthday Jam. Tällä levyllä ei siis ole täydellisin materiaali noilta keikoilta, mutta ihan asiallinen paketti.

Two (Vaughan) Hearts Are Better Than One (Rarietes And Few Records) SBD A
Fair Park Coliseumissa Dallasissa, vuoden 1986 T-Bird festivaaleilta äänitetty keikka jossa levyn alkupuolen hoitaa Fabulous Thunderbirds, yksi biisi hoidetaan yhdessä ja loput SRV Double Troublen kera. Tosin yhdessä biisissä Jimmie Vaughan hoitelee basson Shannonin sijasta.

The Understanding Of Love (Music With Love) AUD B/SBD A

Stevie Ray Vaughan Suomessa:

Stevie Ray Vaughan heitti Suomessa kuusi virallista keikkaa. Osalta keikoista on materiaalia kaupallisilla bootlegeilla, osasta keikoista on kierrossa epävirallisempaa materiaalia. Tällä levyllä on SRV:n ensimmäiseltä Suomen keikalta 27. maaliskuuta 1984 Helsingin Kulttuuritalolta setin 15:sta kappaleesta 13. Äänitys on vain keskitasoinen yleisöäänitys, ja sen arvo on ennenkaikkea siinä, että se on Suomesta eikä keikkaa muilta booteilta löydy.

Seuraavan päivän keikkaa Tampereen Teknillisellä Opistolla ei löydy kierrossa. Jos jollain yksityisellä on tavaraa tuosta keikasta, siitä ei ole tietoa keräilijöillä. Run Runs toimi lämppärinä, ja myöhemmin illalla Stevie jammaili tunnin keikan Ylioppilastalolla miesten kanssa soittaen Dave Lindholmin kitaraa. Veli-Petteri Rajanti soitti bassoa ja Vesa Hyrskykari fonia.

Oulun Seurahuone 1984
Tampereen keikan jälkeisenä päivänä, eli  29. maaliskuuta -84, Vaughan olikin jo ehtinyt tänne Ouluun Urheilutalolle eli Pyrkälle. Ihan kaikki eivät osanneet miehen visiittiä arvostaa, sillä hevimiehet eivät ilmeisesti saaneet mitä tulivat hakemaan. Urheilutalo ei edes ollut täynnä, mitä on vaikea ymmärtää. Siis meikäläisen tietysti. Keikkaa ei löydy miltään viralliselta, siis kaupallisesti julkaistulta bootlegilta, mutta yleisöäänitys kyllä kierrossa on. Siltä löytyy koko keikka. En ole nauhaa kuullut, mutta äänitys ei ole kuulemma huippuluokkaa edes yleisöäänitykseksi. Keikan jälkeen koko Double Trouble painui kiertuemanageri Törrö Tapanisen opastuksella Seurahuoneelle, joka tuolloin oli paikallinen hottimesta. Siellä keikalla ollut raahelainen bändi Stalker sai houkuteltua miehen lavalle kitaristi Kauko Ilkon Gibsonin kera, ja miehet vetivät reilut setit aitoa tavaraa. En ollut paikalla. Perkele. Juliet Jonesin Sydän oli mukana geimeissä.

Neljäs keikka oli iltapäiväkeikka seuraavan vuoden Pori Jazzien päälavalla Kirjurinluodolla heinäkuun 11. vuonna 1985. Tuosta keikasta on olemassa video, joten myös siis audiota. Kunnon SBD-äänitystä keikasta ei ole. Ilmeisesti suomalaiset bootleggarit eivät oikein olleet asialla. Pressa Mauno Koivisto saapui Kirjurinluodon keikalle samalla paatilla Stevien kanssa ja katseli myös keikan. Myöhempi keikka Cotton Clubilla Yyterissä lähetettiin Suomen televisiossa, ja sen neljä biisiä löytyy usealtakin bootilta. Mm. Pride & Joy, Up From The Skies ja tältä Understanding Of Love-levyltä. Televisiosta keikka tuli ilmeisesti monona, mutta kierrosta löytyy myös radiosta äänitetty FM-stereoversio, joka mm. minulla on. Pikkuisen ärsyttävän juontajan äänellä varustettuna.

Sumuvuosien ja rehabin jälkeen Stevie Ray saapui jälleen Ouluun. Tällä kertaa muinaisen Kuusrock-festivaalin pääesiintyjäksi 17. heinäkuuta 1988. Jotkut tohtivat epäillä miehen pehmenneen raitistumisen myötä, mutta huihai. Edellisen Oulun keikan jälkeen kosketinsoittaja Reese Wynansilla vahvistunut rytmiryhmä heitti helteisessä Kuusisaaressa niin helvetin kovan keikan, että alta pois. Elämäni parhaita keikkoja. Keikkaa kuvattiinkin, en muista kenenkä toimesta, mutta Vaughanin kiertueporukka käski lopettaa kuvaukset parin biisin jälkeen. Syistä on ollut jälkeenpäin hiukan epäselvyyttä, ja siitä mistä lopullinen käsky tuli. Noita pätkiä kuitenkin löytyy juutuubista. Kuusrockin keikka löytyy myös kierrosta kokonaisuudessaan ja vielä SBD-äänityksenä. Ja löytyypä tuosta äänityksestä sellainenkin harvinaisuus kuin kappale nimeltä Voodoo Oulu, kuten SRV sen esitteli. Juha Torvinen muuten kertoo, että vittuuntuneena SRV:n tukijoukkojen bäkkärivessan valtaukselle Martti Syrjä kusi Stevien vahvariin. Tai erääseen niistä. Tarina ei kerro oliko tuo juuri se vahvistin jolla SRV sitten lopulta soitti.

Näiden lisäksi kierrossa on kuulemma jo aikoja sitten konkurssiin menneen oululaisen paikallisradio Kaiun puhelimitse tekemä Kuusrockin ennakkohaastettelu Stevie Ray Vaughanin kanssa 6.6.1988. Siinä Stevie kertoo urastaan ja harvinaisen avoimesti huume-ja alkoholiseikkailuistaan ja toipumisestaan. Kuulin tuon aikoinaan, ja jokuhan sen on äänittänytkin, mutta aika harvalla keräilijällä kopiota on. Joku sitä panttaa, tai mahdolliset nauhat makaa jossain konkurssipesän jälkeenjääneissä varastokaapeissa. Tätä ei juuri ole liikkeellä. Ja jos jollakulla lukijalla on, niin kopion tahtoo hän.

Unforgettable Night (Kobra Records) SBD A+
Tältä levyltä löytyy Mann Music Centerin keikka Philadelphiasta vuodelta 1987. Samaa keikkaa löytyy epätäydellisenä moneltakin jo käsitellyltä bootilta, mutta tässä on täydellinen setti ja äänenlaatu on huippuluokkaa.

Unplugged & Jamming (Red Robin, Dragon) SBD B-A+
Kahdellakin eri "levymerkillä" julkaistu loistava kokoelma akustisia settejä ja jammailuja eri vierailijoiden kanssa. Mukana paljon MTV-tavaraa eri vuosilta, mm. harvinainen tapaus biisistä Superstition, jossa mukana itse Stevie Wonder ja Salt & Peppa? Mukana myös B.B.King ja hieno dueli Frostystä Albert Collinsin kera. Tämä on muuten ainoa levy jolta olen kuullut SRV:n vetävän The Star Spangled Bannerin ja vielä slidella. Ilman Hendrix-sooloa. Harvinaisuus on myöskin versio biisistä Sailing Shoes! Äänitys on osittain mono ja sen laatu vaihtelee keskitasosta loistavaan. Hieno levy kaiken kaikkiaan.

Unplugged & More SBD B-A+
Täsmälleen sama materiaali kuin edellisessä levyssä, vain eri kannella varustettuna. Julkaisijasta ei tietoa.

Unsurpassed Masters, Vol. 1 (Little Stevie) SBD A+
Unsurpassed Masters, Vol. 2 (Little Stevie) SBD A+
Unsurpassed Masters, Vol. 3 (Little Stevie) SBD A+
Kaikki volyymit sisältävät Soul To Soul-levytyssessioiden materiaalia keväältä -85, jota on jo aiemminkin käsitelty usean levyn yhteydessä. Laajimmin Life Without You-levypaktin yhteydessä. Osa näistä kappaleista ja otoista löytyy myös samanlaisena Touch The Sky-levyltä, osa on pikkuisen eri versioita. Tätä kamaa siis löytyy liikenteestä eri variaatioina yhteensä 12 levyllistä.

Up From the Skies (Dragon) SBD A
Eri TV-esiintymisiä: MTV Unplugged -90, MTV Mardi Grass -87,  Saturday Night Live -86, ja jo aiemmin mainittu Suomen television lähetys Pori Jazzeilta -85. Eli samaa kamaa kuin Understanding Of Love-levyllä. Bonuksena pari Soul To Soul-session biisiä. Kaikki siis löytyvät muiltakin booteilta.

We Are Called Double Trouble (Dandelion) AUD B/SBD A
Aivan HELVETIN tiukka viiden CD:n paketti alkuaikojen livekeikoista. Mukana fillerinä tosin myös Jack Clements-studiokamaa joka löytyy myös levyltä Douple Trouble- Nashville 1978. Tätä on liikenteessä myös yksittäisinä levyinä, mutta alunperin tämä on julkaistu pakettina. Äänenlaatu on tosin joissakin kohden hieman suttuinen ja miksaus sekava, mutta parhaimmillaan SBD-tavaraa. Keikat ovat (ja samalla yksittäin myytävien levyjen nimet):

  - Live at The Soap Creek Saloon, Austin
  - Live at The Cascade Room in The Knickerbocker Cafe, Westerly
  - Live at Lupo's Heartbreak Hotel, Providence
  - Live at the Holiday Inn, Groton

Holiday Innin keikka jatkuu vitoslevyllä jossa siis fillerinä studio-otoksia ja ekalevyn (Soap Creek Salon) levyn ylijääneet palat. Knickerbocker Cafeen keikka kiertelee myös nimellä Thanksgiving Night.



Wild Man From Texas Plays Houston (Midnight Beat) SBD A
Villi mies, mikä ettei, mutta ei soittele Houstonissa taaskaan. Kyllä tämäkin on jälleen Albuguergue ja Denver-keikkoja. Eli siis Colorado & New Mexico-tavaraa, kuten niin moni muukin muualle (tahallaan) merkattu keikka. Näin saadaan myytyä sama tavara tuplaten tai triplaten.Vanha bootleggareiden kikka, joka myös ilmeisesti toimii.

Aiemmat osat:

Stevie Ray Vaughan: Imports

4.7.2011

Tätä se tulkinta tarkoittaa lapsoset...



Vaikka biisinä tämä Bill Withersin hitti onkin puhkikulutettu, saa tämä ÄIJÄ siihen aika helvetinmoista särmää. Sekä laulu että kitarointi lähtee suoraan munaskuista ja tuntuu samassa paikassa. YHTÄÄN parempaa versiota ei ole tehty, vaikka parisataa on yrittänyt. Muunmuassa he:

  • Aaron Kelly
  • Aaron Neville
  • Abramo
  • Adam Again
  • Akon
  • Airto Moreira & Flora Purim
  • Al Green
  • Al Jarreau
  • Amos Lee
  • Andy Abraham
  • Anomie Belle
  • At Last
  • Augustus Pablo
  • Aynsley Lister
  • Azul project
  • A-mei
  • Barry White
  • B.B. King
  • Betty Wright
  • BoA
  • Bob Marley
  • Bobby Blue Bland
  • Boney James
  • Boris Gardiner
  • Buddy Guy
  • stven robb
  • Budka Suflera
  • Cat Stevens
  • Chenoa
  • Christina Christian
  • Christy Baron
  • D'Angelo
  • DMX
  • Daphne's Flight
  • Dave McPherson
  • David Cassidy
  • David Sanborn
  • Des'ree & Ladysmith Black Mambazo
  • Dope Throne
  • Emily King
  • Eva Cassidy
  • Everlast
  • Fable
  • FaithSFX
  • Fall Out Boy
  • Finger Eleven
  • Freddie Foxxx
  • Freddie King
  • Giorgia
  • The Gearheads (band)
  • Gomez (band)
  • Grace Kelly (band)
  • Grover Washington, Jr.
  • Hanson
  • Heather Peace
  • Horace Andy
  • Intars Busulis
  • Isaac Hayes
  • Ivan “Boogaloo Joe” Jones
  • Idiot Glee
  • Jars of Clay
  • Ja Rule
  • James Taylor
  • Jazzamor
  • Jeff Beck
  • Joan Osborne
  • Joe Cocker
  • Johnny Clarke
  • John Mayer
  • John Waite
  • Jose Feliciano
  • Joss Stone
  • Junior Murvin
  • Justin Nozuka
  • Justin Timberlake & Robyn Troup
  • Kainalu Busque
  • Kashmere Stage Band
  • Ken Boothe
  • Kenny Rogers
  • Khalil Fong
  • Kid Frost
  • Kris Allen
  • Lee DeWyze
  • Lenny Kravitz
  • Leonard Cohen
  • Lighthouse Family
  • Lionel Hampton
  • Lucero
  • Lyn Collins
  • Mama Lion
  • Mark Knopfler & Al Jarreau
  • Mark Eitzel
  • Maroon 5
  • Marvin Gaye
  • Matt Andersen
  • Max Mutzke
  • Maynard Ferguson
  • Maysa
  • Me First and the Gimme Gimmes
  • Melanie Safka
  • Melody Gardot
  • Merrill Osmond
  • Michael Bolton
  • Michael Chapdelaine
  • Michael Jackson
  • Montezuma's Revenge
  • Mother Funk
  • Naná Vasconcelos
  • Neil Diamond
  • New Found Road
  • New York Voices
  • Otis Redding
  • Overboard
  • Olivia Ong
  • Pastor Troy
  • Paul Brown
  • Paul Carrack
  • Paul McCartney
  • Percy Sledge
  • Prophets Of Soul
  • Rachel Z
  • Rahsaan Roland Kirk
  • Reverend B and the WannaB's
  • Richard Marx
  • Rhymefest
  • Rob Thomas Ft. Carlos Santana
  • Rockmelons & Deni Hines
  • Rodney Jones
  • Roy Ayers
  • Ryder Blood'z
  • Sakis Rouvas
  • Savoy Brown
  • Scott Walker
  • Selah Sue feat. Ronny Mosuse
  • Shazad Habib
  • Shaun Smith
  • Sìleas
  • Sivuca
  • Slavi Trifonov
  • Smoma
  • Soul For Real
  • Steven Houghton
  • Sting
  • Subsonica
  • Sydney Youngblood
  • Taufik Batisah
  • TC Carson
  • Ted Levine
  • Tereza Kerndlová
  • The Police
  • The Temptations
  • The Lushtones
  • The Slackers
  • Tim Johnson
  • Tom Jones
  • Tom Petty & The Heartbreakers
  • Tori Amos
  • Tracy Chapman
  • Tyrone Wells
  • UB40
  • Umphrey's McGee
  • Van Morrison
  • Victor Wooten
  • Will Hoge
  • Will Young
  • Woven Hand
  • Wynonna Judd
  • Ysabella Brave
  • Young Kiss
  • Ziggy Marley

1.7.2011

Amon Düül II - Hijack ( 1974)

 
Vasta kirjoitellessani tätä juttua huomasin, että Levyhylly olikin bändiä vastikään käsitellyt. Tuolla käsittelyssä oli tätä levyä myöhäisempi Made In Germany. No päällekkäisyydestä viis, kyllä tämäkin levy tarinansa ansaitsee.

Kun Wikipedia ilmoittaa bändin olevan krautrockia, joka kumpuaa poliittisvärittyneestä intellektuellien muodostamasta taidekommuunista, ei meikäläisen musiikkikorva ihan innosta väpätä. Onneksi ostin levyn ennen nettiviisastumista, muuten olisi varmaan jäänyt divarin laariin notkumaan. Tuollaisen luonnehdinnan jälkeen odotusarvona on yleensä pimeätä improvisaatiota ja tekotaiteellista hippeilyä niin maan perusteellisen maailmojasyleilevästi kaikkitietävien parikymppisten poitsujen laajan elämänkokemuksen tuomalla varmuudella.

No ei kai tuoltakaan ihan vältytä tämän levyn kohdalla, mutta mitään mahdottoman vaikeasti lähestyttävää ei tällä levyllä ole. Vaikutteita löytyy joka lähtöön bluesista progeen ja psykedeeliseen folkiin, mutta aika omanlaisensa soppa on saatu hämmennettyä. Jos tämä on tyypillistä krautrockia, niin sitten taidankin tykätä siitä. Asia jonka on ennemmin estänyt lähinnä ennakkoasenne ja tietämättömyys.

Itse levy on kuulemma aika lailla erilainen kuin edeltäjänsä, eivätkä kaikki olleet aikanaan ihastuneita popvaikutteisiin. No kaippa tältä sitä Yesiäkin löytyy jos etsii, mutta näin ensitutustumisena bändiin, pidän kyllä joidenkin arviota levyn euroviisumaisuudesta vahvasti liioiteltuna. Ehkäpä tämä sitten oli liian helppoa musiikkia joillekin alkuperäisille faneille.

Itselleni levyn ehdoton helmi on popfolkvaikutteinen "Traveller" jossa laulaa kaunisääninen Renate Knaup-Krötenschwanz, jonka tulkinta on huomattavasti vaivattomampaa kuin nimensä lausuminen. Biisi voisi löytyä miltä tahansa hyvältä saman aikakauden folklevyltä tai Jefferson Airplanen kataloogista. Kaunis kappale pikkuisen tummalla vireellä.



Toinen levyltä pomppaava biisi on jopa itsensä Zappan aivoitukset mieleentuova psykedeliaa lähentelevä "Explode Like A Star". Kaksijakoinen kappale joka ei ensikuulemalla kuulosta mitenkään erikoiselta, päinvastoin. Jonkinlainen ennalta-arvaamaton korvamato siitä kuitenkin muodostuu, niinkuin joskus Zappankin kohdalla.



Instrumentaali "Da Guadeloop" tuo hiukan häiritsevästi mieleen "Papa Was a Rollin' Stonen", mutta siitä viis. Nina Hagenmainen kirkunta siirtää nopeasti eri genreen. Kummallisen koukuttava on tämäkin.



Täytyy myöntää, että tulin yllätetyksi täysin puun takaa. Ja se on paljon näillä kilometreillä. Tähänpä täytyy alkaa perehtymään hiukan laajemminkin tähän krautrockiin.