Näytetään tekstit, joissa on tunniste Regina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Regina. Näytä kaikki tekstit

30.10.2011

Keikkaennakko: French Films ja Regina

French Films 


Blogimaailman lemmikit saapuvat Ouluun peräkkäisinä viikonloppuina. Reginahan on toki jo ehtinyt lunastaa internet-hypen nostamat odotukset, French Films taas ihan ei. Big Wawe Ridersien, Siinain ja New Tigersien kanssa vuoden tulokkaan tittelistä kamppaileva French Films on toki ihan mukava orkesteri, mutta ei nyt ihan kaiken sen hypen arvoinen.

Pahimmin siinä tökkii toisinaan totinen ja arrogantti laulusoundi jolle ei aina ihan löydy katetta. Vähiten se häiritsee poppaavissa biiseissä "Pretty In Decadence", "The Great Wawe of Light" ja "Escape In The Afternoon". Kun nyt ei kuitenkaan olla tekemässä  mitään maailmoja mullistavaa postpunkkia vaan ihan simppeliä indiepoppia. Kai. Uusi levy oli minulle lievä pettymys. Ehkä tuo johtuu indie-bloggareiden superhypetyksen tuomista yliodotuksista, mutta odottelin jotain raikasta tuulahdusta, jota ei sitten tullutkaan. Tuli vain ihan ok. EP antoi odottaa jopa parempaa.

Ihan hyvä suomalaiseksi ei ole mielestäni ihmeellinen kehu, mutta sitä French Films kuitenkin on. Ja useammalla kuuntelulla tämmöinen ei-niin-indie-orientoitunut vanha dinosauruskin alkoi pikkuhiljaa huomaamaan että kyllähän bändillä omat vahvuutensa on. Varsinkin silloin kun eivät yritä liikaa olla britti-indietä.

Ollakseen vuoden tulokas meikäläisen asteikolla, bändin pitää kyllä petrata lavalla. Ja uskonkin tämän kaltaisen musan toimivan juuri keikoilla. Niin on kyllä tapahtunut aika monesti, että vasta livenä bändin essence on selkiytynyt. Nuclear Nightclub on keikkapaikkana hieman haastavampi kuin Reginan Nelivitonen, mutta kuten muunmuassa Satellite Stories on osoittanut, kyllä sinnekin kunnon indie-bileet saa aikaiseksi. Sitä odotellessa.


Imaginary Future (2011) by French Films


French Films Nuclear Nightclubilla lauantaina 5.11.

Regina


Reginan Tuorein levy taas oli taas positiivinen yllätys. Kun Puutarhatrilogia oli vielä hiukkasen liian elektropoppia omaan makuuni, niin tuorein iski musiikkihermoon kitaravetoisuudellaan. Ja kaunis naislauluhan nyt meikäläiseen on vedonnut aina.

Uusimmalta levyltä nyt ei juuri heikkoa hetkeä löydy. Vertailu aikoinaan diggaamaani Wilmaan ei ole tuulesta temmattu, yhtäläisyyksiä riittää.

Toisin kuin French Filmsin kohdalla, pelkään että Regina ei toimi ihan yhtä hyvin lavalla kuin levyltä kuunneltuna. Qstockissa missasin Reginan joten keikkakokemusta ei vielä ole. Toivottavasti bändi kuitenkin osoittaa minun olevan totaalisesti väärässä.

Latest tracks by REGINA

Regina 45 Specialissa perjantaina 11.11.


Ja sanoin sitä taikka tätä, kyllä näitä molempia keikkoja voi todellakin suositella Oulun indiehipstereille ja muillekin musiikinystäville.

19.7.2011

Qstock 2011, Oulu


Vaikka tänne pohjan perille ei logistisista ja taloudellisista syistä ihan niitä huippuja festareille usein saadakkaan, niin kyllä tuolta Kuuskasta ihan kuuntelemisen arvoista musiikkiakin löytyy. Qstock-festivaali on kävijämäärissä kivunnut jo reilusti legendaarisen Kuusrockin kävijäennätysten yli. Usein hieman raskaampaan musiikkin keskittynyt koitos on mielestäni onnistunut tänä vuonna saamaan muutamia erittäinkin mielenkiintoisia akteja. Erityismaininta täytyy antaa myös paikallisten bändien "suosimisesta".

Perjantai

Ihan päälavalle on jostain syystä päästetty ihqu Lauri, Rasmuksen suosion avustamana. Tosin lavan ensimmäisenä esiintyjänä samoin kuin Anna Abreu seuraavana päivänä. Muutenkaan päälava ei juuri perjantaina vedä puoleensa: Amorphis, Happoradio ja kesän ainokaisen Suomi-keikkansa heittävä Children Of Bodom. Bodom on toki varma yleisömagneetti täällä hevareiden luvatulla seudulla, ja kaipa tuota Laihon kitaran vingutusta voisi loppuillasta kuunnellakin jos aikaa jää.

Rantalavan aktitkaan ei ole ihan meikäläisen top tenissä. CMX on vanha inhokki, ja Laura Närhen näin juuri. Paleface ei juuri kiinnosta, mutta Petri Nygårdin tempaukset voisi katsastaa ettei jäisi ihan iltapäivälehtien varaan, vaikka musiikki ei iske millään tasolla. Juuri eka sinkun julkaissut tuore Kalevan bändikilpailu Chilin voittaja Arabia Arabia voisi kyllä olla lyhyen tsekkaamisen arvoinen. Bändi olisi kyllä luontevimmin kuulunut tuonne Rockpolisin indielavalle. Palefacen ja Petri Nygårdin yleisö ei liene vastaanottavaisinta tälle musalle..

Kooma-lavalta löytyy sitten sähinää senkin edestä. Omnium Gatherium on vieras, Barbe-Q-Barbies on varmasti hyvännäköistä musiikkia mutta sitten rävähtää. Läjä Äijälä ja Terveet Kädet raivoaa tunteroisen varmasti niin tuhtia tavaraa, että syytä onkin pitää parin tunnin tauko ennen toista legendaa Radiopuhelimia, joka vuodesta toiseen näillä festareilla soittelee. Tuo tauko on soviteltu ilmeisesti sen takia, että ihmiset vaeltaisivat sankoin joukoin guruaan Yrjänää kumartamaan, mutta taitaapa matka pysähtyä olutteltalle.



Rockpolis-lavan oululaiset indiebändit Reetta ja Sininen Kaappi pikkuisen kiinnostavat ja ehken kovasti hehkutettu Regina Q-teltassa. Mutta muuten perjantai alkaa olla paketissa. Beach Partyt ja Paradise Oskar eivät ole minua varten.



Lauantai 

Lauantain aloittelee mukavasti Jukka Takalo Q-teltassa ja heti perään Jukka Poika päälavalla. Sitten onkin osaltani tauon paikka jota voi toki viettää olutteltan sijasta Anna Puuta kuunnellen, kunhan vain ei joudu Jaren & Villegallen tai Herzenin veljesten kuuluvuusalueelle. Parin tunnin tauon jälkeen onkin ensimmäisen todella mielenkiintoisen aktin vuoro kun The Posies astelee lavalle. Mukava postgrungepowerpop-poppoo saattaapi olla livenä aika mukavaa kuunneltavaa. Lavalle pääsee Ken Stringfellowin rinnalle muuten oululaistakin osaamista, kun Lotta Jääskelä laulaa yhden biisin yhtyeen kera. Bändin pyynnöstä.



Stonerrock-kombo Mustasch perusjunttapuli rokkeineen lienee seuraava huomioni arvoinen esiintyjä ellei sitten mielentila välttämättä vaadi Pommi ja Gommi-spektaakkelin näkemistä. Mutta tuskin.



Sitten meneekin Stache ja Jenni Vartiainen sekä Mike Monroe ja Satellite Stories pikkuisen ikävästi osittain päällekkäin, mutta nuo täytyy vain jotenkin luovia. Ja kyllähän se Twisted Sisters täytyy nähdä. Dee Snider on kuulemma kovassa kunnossa.

Eniten odotan kuitenkin lauantain vihoviimeistä esiintyjää. Blogissa jo aiemminkin käsitelty Wolf People on tehnyt viimeaikoina vaikutuksen.



Qstock: viralliset sivut