Ei sen musiikin tarvitse aina olla niin monimutkaista. Yksinkertainen on kaunista, kunhan sen hoitaa asenteella niinkuin Danko Jones.
Eihän tässä mitään uutta ole keksitty tai olla edes mitenkään innovatiivisia. Thin Lizzy-fani vain jalostaa vanha AC/DC rokettirolliperinnettä selkeästi sisäsyntyisellä palolla jota moni listamusiikki kaipaisi. Ehkä jopa hieman lapsellista, mutta ah niin ihanan raikasta uskoa musiikin kaikkivoipaan voimaan.
Eniten tässä varmaan jää kaipaaman miehen live-esiintymisten raivoa jota on virkistävän hauska katsella ja kuunnella. Mies on tosissaan olematta liian vakavissaan. Kyynisiä tekoälykköjä on musiikkimaailma pullollaan, mutta rokin parantavaan voimaan uskovia puurtajia liian vähän.
Tässä kuitenkin yksi. Suositellaan pieninä annoksina.
