Vaikka olen Satelliteista jo jonkin verran kirjoitellutkin, niin pakkohan bändi on myös tähän sarjaan saada mukaan. Näyttää nimittäin siltä, että tästä yhtyeestä on nousemassa pikku hiljaa Oulun uusi vientivaltti. Ei nuorista miehistä varmaan vielä ihan ulkomaantaseen paikkaajaksi ole, mutta aika mukavaa pöhinää on pojat saaneet aikaan jo maailmallakin. Ja osoittaahan bändin kasvava suosio ainakin sen, että nettikohinassa oli takana aitoa substanssia.
Koska on tullut seurailtua yhtyeen taivalta ensisinkusta lähtien jolloin pojat vaatimattomasti totesivat, että "olis joskus mukava soittaa ulkomailla", on ollut hieno huomata että haaveet ovat toteutuneet ehkä odotettuakin nopeammin. Takana on jo keikkakiertueita Keski-Eurooppaan ja ainakin yksi pidempi kiertue jo sovittuna. Japanilaisen Rallye-labelin kanssa solmitun levytyssopimuksen ansiosta edessä on myös minikiertue Nousevan auringon maassa.
Syy siihen miksi minä tätä Satellite Storiesia hehkutan ei ole se, että asutaan samassa kaupungissa. Tai no siinä mielessä tietenkin, että tuo on mahdollistanut monien keikkojen seuraamisen. Samantyyppisiä bändejähän alkaa olla jo aikalailla ympäri Suomea mutta jokin tässä vain viehättää, eikä vähiten ne hienot keikat joilla todella viihtyy ja saa rahalle vastinetta. Ja näyttää siltä että soittajatkin viihtyvät lavalla, ja se on aina helvetin positiivinen juttu. Vaikka tämänkaltainen indie ei pääosin ole minulle SE juttu, eikä yhtyeen esikuvat puhuttele minua millään lailla, niin en onneksi ole sen kummemmin genreorientoitunut saati fakkiutunut. Jos joku kolahtaa niin sitten se kolahtaa.
Tulevan esikoislevyn julkaisun tiimoilta on päästy yhteistyöhön
mm. Mirel Wangerin levy-yhtiönä tunnetun Kiosk Rec:in kanssa. Tänään
Euroopassa ilmestynyt sinkku Anti-Lover antaa esimakua syksyllä
ilmestyvältä levyltä. Yhtye on tuottanut sinkun yhdessä Stella-yhtyeen
Heikki Marttilan kanssa jonka jälkeen raidat lähettettiin britteihiin
Larry Reidin miksattavaksi. Taitaa olla muuten ihan fiksu veto jättää tuo albumin jukaisu syksyyn, vaikkakin levy on kuulemma jo miltei valmis.
Kyllä tässä näyttää olevan kehittymässä ainakin pienimuotoinen ja mielenkiintoinen ilmiö. Aika moni suomalainen raskaamman sarjan orkesteri on jo tunnetumpi ja suositumpi Keski-Euroopassa ja vaikkapa Japanissa kuin kotimaassaan. Monet indiepoppibändit näyttävät nyt käyvän samoja latuja. 22 Pistepirkko lienee ollut jonkinmoinen ladunavaaja joka osoitti että kyllä Suomesta muutakin löytyy kuin paahtoa.
Indian Trails mainostaa itseään aloittelevana indie-bändinä. Ja ihan fiksua onkin että jalat on tukevasti maassa vaikka pää pilvissä olisikin. Ensimmäisen keikan yhtye heitti vasta kuukausi sitten ja musiikkiakin on ihmisten ilmoille tullut vasta yhden biisin verran. Joten todellakin alkutaipaleella ollaan. Oulun keikka oli yhtyeen kolmas.
Jyri odotteli blogissaan yhtyeeltä näyttöjä hypen katteeksi, liian usein kun käy tosiaankin niin että yhtye on häipynyt sinne suureen tuntemattomuuteen ennen kuin esimerkiksi minä tai suuri yleisö on edes kuullut yhtyeestä. Jos joku tavallinen rokkicombo hypettäisi itseään ennen ensimmäistäkään keikkaa tai julkaisua niin sillehän nauraisi naurismaan aidatkin. Mutta indie-maailmassa kaikki on toisin....
Yhtye olikin saapunut Ouluun antamaan empiiristä näyttöä Satellite Storiesin isännöimälle historian ensimmäiselle Waves Indie Clubille. Ilta oli pyhitetty indie-musalle Sateellittien toimiessa tiskijukkina. Vaikka en varsinaisesti ole ihan up-to-date tämän lajin musiikissa, niin eihän sille mitään voi, että tältä musiikin saralta tällä hetkellä tulee eniten uusia bändejä. Pitkäikäisiähän ne eivät kaikki todellakaan ole.
En antanut skeptisyydellelleni valtaa sukeltaessani indie-maailmaan. Luultavasti paikan vanhimpana osallistujana, joista luultavasti suurin osa oli tullut paikalle Satellite Storiesin kannattajina. Mutta vaikka koetin avoimin korvin vastanottaa Indian Trailsin musiikkia en ollut ikävä kyllä vakuuttunut. Aluksi syynä oli onneton miksaus. Rummut pauhasivat päälle ja laulua ei kuullut ollenkaan.
Kun balanssi saatiin kuntoon oli setti jo aikalailla loppu. Settiä ei todellakaan ole ilmeisesti olemassakaan kuin tuo 6-7 biisiä joista ainakin yksi (MGMT) oli coveri. Olen toisinaan ollut sitä mieltä, että nöyryys on poppikoneille hyvä asia, mutta ei se tarkoita että sitä pitäisi lavalla esitellä. Indian Trails on potentiaalinen yhtye, mutta vielä ei palikat ole ihan paikoillaan. Ja aika ihmeellistähän se olisikin jos kolmannen keikan kohdalla kaikki olisi kohdallaan.
Satelliittien ideoima indie-klubi on kuitenkin hieno juttu. Ajatus on tuoda paikalle näitä pikkuisen tuntemattomampia ilman levytyssopimusta olevia bubbling under-bändejä sekä Suomesta että ulkomailta. Nuclear Nightclub tarjoaa puitteet ja Satelliitit tarjoavat ohjelman. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tulevia tuntemattomuuksia. Satellite Storiesin oma paikallinen levytyssopimus on kuulemma sinettiä vailla, mutta siitä tarkemmin sitten myöhemmin kun asia varmistuu. Japanissahan homma on jo hoidettu.
Soundin Oulu-skeneä esitellyt juttu oli pikkuisen köykäinen ja
pintapuolinen. Ei siinä oltu pahemmin pintaa
syvemmälle menty vaikka ihan ammattitoimittaja oli palkkansa eteen työtä
tehnyt. Pikkuisella vaivannäöllä olisi aihetta ja tavaraa löytynyt
vaikka ja kuinka. Nyt oli istutettu haastateltavaksi kyllä ihan hyviä
jätkiä, mutta syvempi raapasu jäi tekemättä. Pöhinä jäi uupumaan. Se
jutusta toki kävi selväksi, että piirit pyörivät mukavan kaverimeiningin
merkeissä eikä nurkkakuntaisuutta pahemmin esiinny oli genre mikä
hyvänsä. Siltähän tuo on näyttänytkin näin sivusta seuranneena ja hyvä
niin.
Aika harva sainaamaton, tai edes sainattu, bändi voi muuten kehuskella olleensa Uuden-Seelannin kiertueella. Mutta The George Double Use voi. Ja kehuskeleekin. Ja ihan aiheesta.
Vaikka yhtyeen juuret ulottuvat pitkälle 90-luvulle, on se tällä nimellä toiminut vuodesta 2004. Nykyiseen kokoonpanoon joka vakiintui vuonna 2006, kuuluvat yhtyeen uusi-seelantilainen laulaja Lance Fono, primus motor ja kitaristi Jyrki Niemelä, rumpali Ville Väisänen ja bassossa Henri Tuomivaara.
90-lukulaiset juuret kuuluvat selkeästi musiikissa grungemaisuutena jota nykyään on toki hienompaa kutsua alternativeksi. Kun se grunge ei kuulemma enää ole oikein in ja hot. Väliäkö tuolla, sillä GDU:n musiikki on raikas tuulahdus selkeää ja yksinkertaista rokkia jossa ei turhia taiteilla. Pikkuisen tulee mieleen Danko Jones, eikä pelkästään laulajan ulkonäöstä johtuen. Hehän ovat kuin kaksi marjaa!
Toistasataa keikkaa vuosien saatossa heittänyt ja viisi sinkkuakin julkaissut bändi on juuri julkaissut videon kevään aikana ilmestyväksi luvatulta levyltään. Video "Inside Your Head" löytyy bändin nettisivuilta, mutta pistän tähän tuon vanhemman videon vuodelta 2008 koska se omaan korvaani kuulostaa paremmalta. Ja samalla paljastan karmaisevan totuuden näinä indieaikoina: minä PIDÄN grungesta. Yhä.
Ja vielä loppuun itseltäni ohi korvien ja silmien livahtanut uutuus Satellite Storiesilta. Japanilaisen Rally Labelin kautta ilmestynyt EP-levy sisältää muutamia uusia kappaleita joita en vielä ole levyltä kuullutkaan. Tuossa niistä muutama eli "Anti-Lover" ja "Costa Del Sol ´94".
Enhän minä näihin ikinä ehdi ekana kun pitää noita oikeitakin töitä tehdä.
Tämäkin on jo siis ehditty julkaista kymmenissä muissakin paikoissa moneen kertaan kuten Antin laudalla joka yleensä ensimmäisenä asiat julkaisee. Nukkuukohan se mies ikinä ?
Silläkin uhalla, että alan toistaa itseäni ja vaikutan kotikaupungin
poikien suosijalta (mitä olenkin, ja mielelläni), pistetään tähän
kuitenkin tuo Satelliitti poikien uusin biisi "Blame the Fireworks",
jota keikoilla olen kyllä kuullut jo monestikin. Ja tykännyt.
Samaa tuttua partymeininkiä ilman kurttuotsaisuutta tässä vedellään
kohti levytyssopimusta joka siintää nurkan takana. Tämä ei tosin ole
sisäpiirin tietoa, vaan täyttä mutu-puhetta.
Bändi muuten pääsi saksalaisen Karsten Jahnke -keikka-agentuurin listoille. Samoilla listoilla viihtyy sellaisiakin nimiä kuin Ryan Adams, Tori
Amos, Bon Iver, Gang of Four, Joanna Newsom sun muita enemmän tai
vähemman tunnettuja akteja. Toki pojat ovat tuolla vain yhtenä satojen
joukossa, mutta eiköhän tuota kautta jonkinlaista Keski-Euroopan keikkaa
saada aikaiseksi. Ei paha nakki ollenkaan.
Sinkun julkaisupirskeet on muuten Nuclear Nightclubilla 10.12. jossa pojat rollaavat Divine Pasten kanssa: "Gang of Fouria lämpännyt nuori ranskalaisryhmä saapuu ensimmäistä kertaa
Suomeen. Divine Paiste soittaa jännittävän äkkiväärää ja tanssittavaa
indierockia. Yhtye valmistelee vuonna 2012 ilmestyvää esikoisalbumiaan."
Paisten CV saa kohta tietysti hieman painavampaakin sisältöä kun se voi kehua olleensa samalla kiertueella Satellite Storiesin kanssa.
Kapakoitsijat olivat Rumbassa, vai Soundissa vai missässeoli sitä mieltä, että Oulussa on liikaa keikkapaikkoja. Varmaan näin onkin jos ajattelee kannattavuuden mittarilla, millä baarin pyörittäjät tietysti olosuhteiden pakosta ajattelevat. Mutta nousevien bändien ja musaihmisten mielestä lisääkin varmaan sopisi.
Oulussa on oikeastaan vain kaksi merkittävää rokkibaaria, ja sitten tuo Teatrian sali. Tokihan noissa muissakin juottoloissa joskus soitto soi. Hevimestassa vetää toisinaan... no hevarit. Gloria, Palolaitos ja Petrellin saluuna ovat erikoistuneet cover-comboihin. Petrellin Saluunassa kuulin viimeksi koko helkkarin illan Hurriganes-covereita. Sitä edellisellä kerralla käsittelyssä oli AC-DC.
Ykän Pubissa tuntemattomat bändit ja punkkarit soittelee ilmeisesti pääosin kaljapalkalla, ja kesäisin torin terasseilla järjestetään monenmoisia pienempiä konsertteja, viime kesänä tunnetuin esiintyjä taisi olla 22 Pistepirkko. Lentävän Lautasen klubitarjonta on olematonta vaikka paikka olisi pienille comboille vallan mainio. Never Grow Old on myös jotain pienempää järjestellyt vaikka koko paikka on suunnilleen vaatehuoneen kokoinen.
Oulun ehdoton keikkaykkönen 45 Special säväyttää toisinaan hienoilla valinnoilla, mutta kun tuo ikävä reaalitalous vain sanelee ehtoja liiaksi. Viikolla hyvätkään bändit eivät ole keränneet ruuhkaksi asti ihmisiä ja tokihan se hieman opettaa varovaisemmaksi kun keikkoja tilaillaan. Nuclear Nightclub ei miljöönä vedä vertoja Nelivitoselle, mutta tarjonnan puolesta se on kuitenkin juuri se toinen varteenotettava rokkimesta. Johtuneeko sitten taustajoukkojen (mm. ex-Sentenced Vesa Ranta) musiikkimausta, mutta kapakka on profiloitunut pikkuisen raskaampaan osastoon. Indiebändejä molemmissa vierailee vaihtelevasti. Kaipa noilla pikkuisen nimekkäämpien bändien keikkatuloilla sitten rahoitellaan noita pikkuisen hiljaisempia iltoja. Ja hyvä niin.
Vaikea uskoa että noita keikkapaikkoja nyt liikaa olisi, mutta euro on kova konsultti.
Tuo nyt oli itseasiasssa ihan sivujuonne. Tarkoitus oli pistää muutama Oulu-uutinen kehiin.
Palstalla ennenkin esiintynyt indieyhtye G-Odd on taas ollut levytyspuuhissa ja julkaisee uuden albumin Code To Rebuilding Machinery huomenna. Edellinen levy Intergalactical Fuzz ilmestyi niinkin kauan sitten kuin kesäkuussa. Tuossa video siltä edelliseltä levyltä. Samantyyppistä syntikka-elektro-konejumitusta garagekitaroilla lienee luvassa uusimmaisessakin.
Edellisen videon, kuten muuten myös Neufvoinin Polar Song-videon, ohjannut Henri Turunen soittelee hämyistä suomenkielistä progea yhtyeessä Riutta. Yhtyeen demot ovat saaneet hieman sekalaista palautetta, mutta potentiaalia on yhtyeessä nähty. Tai kuultu. Suomiproge ei välttämättä ole se meikäläisen teekuppi, mutta ihan ammattitaitoiselta tämä homma kyllä kuullostaa. Tuossa tulevan promon uusin kirjallisuusviitteinen biisi. Studiovelhona on häärinyt Tuomen Pekka G-Odd-yhtyeestä. Pienet on piirit.
Mainio oululainen garage-trio The Hindu Gods Of Love on pläjäyttänyt markkinoille omakustanne EP:n joka on Supersounds-jakelun kautta saatu jopa levykauppa Äxään myyntiin. "Kolme sälliä, kaksi kitaraa, kaksi tomaria ja yksi virveli. Pohjois-Amerikkalaisen perinne- ja nuorisomusiikin kaltoinkohtelua, melun ja kolinan seasta saattaa erottua haikuja myös 1970-luvun Länsi-Saksasta sekä jostain huomattavasti kulmikkaammasta ilmaisusta."
Melodisen hevin ystävien joulupöytään ehtii myös tuo ex-Sentenced rumpali Vesa Rannan uuden orkesterin The Man-Eating Treen toinen albumi, joka ilmestyy 23.11. Julkkarikeikka on Oulun Teatrialla 16.12., jonka jälkeen yhtye lähtee Euroopan keikkarundille Amorphiksen kanssa. Tuossa tuoreehko video tulevalta levyltä.
Satellite Stories-indiepoikien kova meno senkun vain jatkuu. Juttuja paikallisissa lehdissä, uusi promo-EP äänitteillä ja Skandinavian rundi suunnitteilla. Ja kaiken lisäksi valinta tulevaisuuden tusinaan. Hyvältähän tuo nousukiito näyttää. Niin hyvältä, että poikien kannattanee drinkki sen kunniaksi maistella. Mainio drinkify-sivusto suosittelee tätä:
Siinä se nyt sitten on. Perjantaina ensi-iltansa saanut uunituore video. Pirskeetkin oli mukavat vaikka videon viimehetken editointien takia pikkuisen aikataulut heittivät häränpyllyä, mutta hyväähän kannattaa odotella.
Joka keikalle lisääntyvä fanaattinen yleisö kertoo ainakin sen, että bändi on kerännyt hyvän paikallisen fanipohjan josta on hyvä ponnistella laajempaankin tietoisuuteen. Kunhan nyt tuo Eurooppa on ensin valloitettu....
Satellite Stories vetää jälleen keikan Oulun Nuclear Nightclubilla tänään perjantaina 2.9. Teemana on "Family"-biisin uuden videon julkaisupirskeet, jonka jälkeen tietysti normikeikka. Vitosella maailman ensi-iltaan. Ei paha tikki.
Tuossa vielä muistutukseksi tuo poikien viimeisin julkaistu tuotos, jos joku musiikkiblogisurffailija on nukkunut viimeiset pari kuukautta. Kannattaa muuten tsekkailla blogimaailmaa viikonlopun aikana. Kokemusten mukaan video ilmestyy sinne nanosekunnissa. Satellite Stories - Family by satellitestories
Pojat ovat itse itselleen järjestäneet myös keikkarundin Keski-Eurooppaan. Aika ihailtavaa toimintaa. Ei se auta kellarissa munia raapia ja odotella Riku Mattilan soittoa. Näin se pitää hoitaa. Tuossa on tiedossa olevat keikat:
16.9. Berlin, Roter Salon
17.9. Hamburg, Molotow
21.9. Düsseldorf, Pretty Vacant
23.9. Aarau, KiFF
24.9. Achern, Theodor Noise Club
25.9. Regensburg, Heimat
Bändin Marko ja Olli-Pekka ovat ilmeisesti sitä ylienergistä porukkaa. Toissapäivänä putkahti maailmaan poikien sivuprojekti Tiger Palacen video Versailles.
"Inspired by waves, echoes, reverb, delay, chorus and snares"
Projekti on jo ehättänyt herättää ihmetystä blogosfäärissä. Vaikeampi sitten sanoa tuosta videosta mitään...Sanokaa te.
Joistakin bändeistä sitä vain tykkää ja Satelliitit on juuri sellainen.
Kuukauden remontoinnin ja muuttourakan jälkeen on taas kiva palata ihmisten, musiikin ja bloginkin pariin. Ja mikäs sen mukavampi tapa tehdä comeback, kun riehautua rokkiklubille kuuntelemaan oman kaupungin poikien jo hyväksi koettua keikkaenergiaa.
Sateliitit ovat hoitaneet tämän homman aivan oikein. Bloggaajiin on oltu aktiivisesti yhteydessä ja biisejä lähetelty tutkailtaviksi. Facebook ja muut sosiaaliset mediat on hienosti käytössä oman blogin ja hyvin hoidettujen sivustojen lisäksi. Pikkuinen hype on saatu aikaiseksi kuitenkin ihan musiikin ansioilla. Kun ei indiekeikkoja ole Oulussa tarpeeksi, pojat ovat järjestäneet niitä itse hyvällä menestyksellä. Vielä viime torstaina bongasin pojat kaupungilla liimailemassa tämän sinkunjulistuskeikan mainoksia keskustan valopylväisiin. Näin se pitää tehdä. Kukas sen kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse.
Paikka oli ammuttu täyteen yleisöä, joka kaikesta päätellen oli tullut paikalle nimenomaan bändin takia, eikä vain lakkiasten jatkoille. Sen verran hyvin yleisö lauloi biisien mukana, että ihan ensi kertaa ei mukana oltu. Ainakin kotikaupungissaan bändi on siis jo kerännyt uskollisen kannattajakunnan.
Vaikka tämä ei meikäläiselle ollutkaan ensimmäinen kerta yhtyeen keikalla, oli tämä ehdottomasti keikoista vakuuttavin. Muutamien itselleni tuntemattomien biisien jälkeen päästiin hiukan tutumpien, jo monilla blogeilla esiteltyjen biisien makuun. "Arrest Me" ja "Helsinki Art Scene" kolahtivat yleisöön selkeästi kovemmin kuin uudet biisit, mikä ei johdu missään nimessä siitä että uudet olisivat heikompia. Viimeisenä biisinä ennen encoreja kuultiin päivän juhlakalu, eli uusi sinkkubiisi "Family", joka sekin rullasi kuin keväinen hirvi.
Sen verran kova oli yleisön hurmio, että pojat olivat uskaltaneet jättää meikäläisenkin suosikkibiisin encoren varaan. "Kids Aren´t Safe In The Metro" sai lopussa sen verran energisen käsittelyn varsinkin kitaristi/laulaja Esan toimesta että Tarkkailija oli viimeistäänkin nyt myyty. Ihan nimensä mukaiseen mahtipontisuuteen ei (onneksi) yltänyt toinen, "U2"- nimellä alustavasti kulkeva encorebiisi. Lupailee ihan hyvää kaikkinensa tulevaa levyä ajatellen, että settiin riitti erinomaisia kipaleita alusta loppuun. Bändi esiintyi vapautuneesti ja iloisesti ilman rockkukkoilun häivääkään. Jopa hieman ujonlaisesti aloitellut laulaja Esa villiintyi ajoittain melkoiseen partymeininkiin joka tarttui yleisöönkin. Ilman kyynisyyttä ja otsankurtistustakin voi olla uskottavaa indiemusaa.
Meikäläinen on tosi huono hypettämään, mutta nyt täytyy sanoa että Satellite Stories on helvetin hyvä bändi.
Kirjastohan on maailman hienoimpia juttuja muutenkin. Nyt Oulun Kaupunginkirjaston väki yhdessä paikallisen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa järjestää kaikelle kansalle vapaan ja maksuttoman indie unplugged-konsertin pääkirjaston aulaan.
Luvassa on kolme kaupungin omaa bändiä: Moses Hazy- bändistä tutun Pekka Tuomen G-ODD, Magpie ja täälläkin kehuttu Satellite Stories. Juttu on kuulemma bändeillekin aika uusi ja jännittävä, kun ei ole liiemmin tullut kokemusta akustisesta esiintymisestä.
G-ODD
"G-odd jyrää aivoihin omanlaisella astro-electro rockillaan. Vuonna 2008 perustetty yhtye on jo ehtinyt saavuttaa kulttisuosiota ja underground-kiihkoa omanlaisella sekoituksellaan garage-kitaroita, sykkiviä syntetisaattoreita sekä punk- ja discorytmejä. Vuonna 2010 orkesteri kiersi soittamassa mm. Q-Stockissa, Ilosaarirockissa ja Provinssirockissa."
Magpie
"Magpie soittaa älykästä indie rock -musiikkia aikuisille. Lähinnä yhtyeen musiikki on yhdysvaltalaista The National-yhtyettä. Magpien soundissa yhdistyvät draamattinen tunnelma, maalailevat kitaratekstuurit ja teatraaliset nostatukset, energistä vääntöä tietenkään unohtamatta."
Satellite Stories
"Satellite Stories on energistä party indietä The Wombatsin ja Two Door Cinema Clubin tyyliin soittava yhtye. Yhtye julkaisi marraskuussa 2010 promo-ep:n, joka herätti kiinnostusta indiepiireissä ympäri maailman. Satellite Stories olikin blogatuin suomalainen bändi vuonna 2010. Tämän vuoden alussa Ylex:n suosittu radio-ohjelma X-ryhmä valitsi yhtyeen vuoden lupaavimmaksi kellaribändiksi. Yhtyeen musiikkia on myös soinut yhdysvaltalaisella MTV USA -musiikkikanavalla."
Aurinko paistaa ja kevättä kohti mennään. Vaikka mittari näytti vielä aamulla -31 astetta, tuo lisääntyvän valon määrä alkaa vaikuttaa johonkin hormonitoiminnan yksikköön, ja on aika herätä talvihorroksesta, joka on näkynyt myös blogin hiljaiselona. Ei vain yksinkertaisesti saa itsestään irti kaamoksen keskellä neljänkymmenen asteen pakkasessa innostua muusta kuin pakollisista toimista. Kai tuo on sitä Maslow´n tarvehierarkia tsydeemiä arkisella tasolla.
Olen aina diggaillut tämmöisiä bändejä jotka eivät yritä olla muuta kuin juuri sitä mitä ovatkin. Ei syvällistä maailmanparantamista, ei tekotaiteellista vinkunaa ja särinää tai angstista dekadenssia josta niinkun silleen kumpuaa se luovuus. Jos täällä kaamoksen keskellä jaksaa raahautua kapakkaan kuuntelemaan musiikkia niin se saa olla kyllä jotain muuta kuin edellisen keikan pornogrindia, joka ei sitten iskenyt millään tasolla. Täysin hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa. Säälittävä esitys kaikenkaikkiaan.
Ensin ajattelin katsastaa ensi viikonloppuna hipsterisuosikki Pindant..,Pintadn..., eiku Pintandwefallin, mutta taidanpa jättää tuon taidekouluelämyksen välistä. Fatboy kuulostaa kaikinpuolin huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta. Konstailematonta ja suoraviivaista musiikkia.
Ruotsista sitten kumpuaa tasaisin väliajoin näitä mielenkiintoisia bändejä kaikista genreistä. Fatboy lienee musiikillisesti sieltä akselilta Stray Cats/Roy Orbison /Chris Iisak. Eli ei ollenkaan huonoja vertailukohtia illanvieton musiikiksi. Viimeisin levy Overdrive oli ensimmäinen joka omalle kohdalle sattui osumaan, ja se on aika mukava sekoitus rockabillya ja balladia menemättä kuitenkaan sinne liian hunajaiselle puolelle, jolla Iisak nykyisin aikaansa viettää.
Fatboy keikalla Oulussa Club 45:ssa torstaina 24.2.
Ja Oulun oma ylpeys Satellite Stories muuten Nuclear Nightclubilla perjantaina 18.2.
Satellite Stories lähestyi sähköpostitse, tässä kun ollaan saman kylän poikii, ja kutsuivat EP-levynjulkaisemiskeikalleen. Mielelläänhän sitä lähtee katselemaan kun omasta kaupungista tuoretta indietalenttia löytyy. Nämä Oulun seudun bändithän ovat perinteisesti painottuneet lähinnä tuonne hevi/mörinäosastolle.
Satelliitit olivat minulle ennen Slowshown muutaman kuukauden takaista postausta totaalisen tuntematon tapaus, mutta erittäin positiiviseksi ja makoisaksi uutuudeksihan tuo yhtye paljastui. Ainakin tuon kuvan perusteella pojat vaikuttavat melkoisen nuorilta ja niinpä onkin vain luonnollista että vaikutteita on kuulemma eniten imetty 2000-luvun bändeiltä, minkä kyllä soitossa kuuleekin. Helsingin skenelle olkaakohottava biisi "Helsinki Art Scene" lienee sitä hittiosastoa, mutta minulle eniten maistuu tuo metrobiisi. Molemmat jäävät kyllä tehokkaasti soimaan päähän.
Sähköpostissaan bändi kertoo seuraavaa: "Soitamme tanssimusiikkia. Siinä kuuluvat vaikutteet niin 2000-luvun uudesta indierockista, modernista elektronisesta tanssimusiikista, Oulun kaduista ja Taivalkosken metsistä, kuin myös eletystä elämästä ja nuoresta vimmasta, toiveista sekä pettymyksistä. Haluamme soittomme kuulostavan hetkessä kiinni olevalta, mutta samalla ajattomalta, tarttuvalta ja hyväntuuliselta, sekä ennen kaikkea tanssittavalta". Ja kyllähän tuon voi allekirjoittaa. Poikien indie ei ole mitään sisäänpäinkääntynyttä muniinpuhaltelua vaan nuoruuden innolla rämisevää meininkiä. En tiedä miten tuo pohjoinen aspekti sitten musiikissa kuuluu, minulle kun ensimmäisenä tulee mieleen Englanti, Detroit, San Fransiscon garage-rock tai vaikkapa nyt se Pohjois-Irlanti josta Two Door Cinema Club tulee. Viimeksimainittuun vertailu on kyllä todellakin ihan perusteltua, yhtäläisyyksiä löytyy paljonkin.
Bändi on siis keikalla Oulussa 4.11. 45 Specialissa ja 12.11.2010 Nuclear Nightclubissa levynjulkaisun merkeissä. Ja koska bändi on varmaan monelle yhtä uusi tuttavuus kuin minulle, niin haastattelin lyhyesti poikia lisäinfon toivossa. Vastauksista huolehtivat Marko ja Olli-Pekka.
Kertokaapa hieman aluksi keitä te olette tuolla satelliitti-aliasten takana ?
Esa (laulu + kitara), Jyri (basso) Marko (kitara) ja Olli-Pekka (rummut).
Mitenkäs kaikki sai alkunsa bändin osalta ?
2008 syksyllä erään tylsän luennon aikana yliopistolla Esa ja O-P alkoivat jutustella musiikkihommista, mikä monen mutkan kautta johti bändin perustamiseen. Jyri oli Esan vanha tuttu, Marko tuli kuvioihin OP:n kautta.
Soitossanne tosiaankin kuuluu jo sivuillanne mainitsemanne vaikutteet (TDCC,The Wombats,Wampire Weekend,Phoenix), mutta itse kuulen myös hieman kaikuja 60-luvun garagerockista. Onko tuo tahallista, tahatonta vai kuulenko vain omiani ?
Me tykätään kaikki kuunnella ja etsiä uutta musiikkia, joten ehkäpä 60-luvun musiikin vaikutus on suodattunut monien meidän fanittamiemme bändien musiikin myötä myös meidän musiikkimme, vaikka se ei ole ainakaan tietoista. Ehkä meidän musiikki kuulostaa siksi autotallirokilta kun me ei käytetä kovinkaan paljon kaikua. Jokainen meistä on puuhastellut pienen ikämme omilla tahoillaan erilaisten musiikkiprojektien parissa, mutta yhteisenä tekijänä, josta kaikki tykkäilemme, on erilaisten konemusiikkityylien tanssittavat piirteet.
Miten tuo pohjoisuus mielestänne kuuluu musiikissanne ?
Pohjosessa saa kehitellä omaa juttua aika vapaasti, koska ei ole semmosia muotivirtauksia joihin on pakko kuulua, tai tippuu porukasta. Lisäksi meidän on pakko soittaa joka keikka täysillä, kun välimatkat Oulusta etelään on niin pitkiä. Muuten menee hyvä reissu hukkaan.
Mikäs siinä Helsingin skenessä oikein mättää ?
Meillä ei ole mitään bändinä Helsingin skeneä vastaan, sieltä tulee paljon lupaavia indiebändejä. Kyseinen kappale (Helsinki Art Scene) kertoo henkilöstä, joka on kyllästynyt olemaan jossakin skenessä ja teeskentelemään olemaan jotakin mitä se ei ole. On siis ero bändin mielipiteen ja kappaleen henkilön mielipiteen välillä. Toisaalta meidän mielestä olisi hyvä huomata, että myös pohjoisessa on indieskene, vaikka sitä ei juuri musiikkimediassa huomioidakaan. Pohjoinen on täynnä syrjäseutuja, joissa saattaa soitella tälläkin hetkellä uusia Smithseja ja Joy Divisioineita, mutta kukaan ei tiedä niistä mitään kun ei ole mahdolisuuksia viedä omaa juttua eteenpäin.
Tuleva EP on ilmeisestikin omakustanne. Onko levy-yhtiörintamalla tapahtunut mitään viime aikoina ?
Totta, tuo EP on ihan omakustanne. Levy-yhtiörintamalla ei ole vielä mitään uutisoitavaa.
Ja onko levyn kansi jo saatu valittua, kun kuulin että jokaisella teistä olisi oma ehdotus kanneksi ?
No meillä oli vielä jokin aika sitten varmaan 20 kansiehdotusta, ja kun ei osattu päättää parasta, niin päätettiin ottaa 4 kantta yhden sijaan!
Ovatko nuo nyt kuultavat kappaleiden versiot juuri ne jotka päätyvät tulevalle EP:lle ?
Kyllä ovat.
Kuinka ahkerasti olette keikkailleet ? Alkaako musiikki haitata opiskeluja vai toisinpäin ?
Tähän asti keikkoja on ollut ihan sopivasti. Meidän bändin yhteinen haave on se, että saisimme soittaa joskus myös ulkomailla. Musiikki ei ainakaan toistaiseksi ole haitannut opiskeluja, ennemminkin tuonut siihen lisävirtaa. Jyri on meistä matemaatikkona ainoa tulevaisuuden menestyjä, me muut opiskelemme opettajiksi ja kirjastonhoitajiksi. Kun tekee soittamisen lisäksi muitakin asioita, niin se pitää koko bändihomman todellisena.
Mitenkäs teidät on otettu vastaan täällä perinteisten hevareiden mailla eli Oulu Art Scenessä ?
Ihan mukavan vastaanoton olemme tähän mennessä saaneet, ainakin keikalla olleiden ihmisten palatteesta päätellen! Me ei olla niin hyvän näköisiä (paitsi O-P joka on käynyt puntilla ainakin kerran tänä vuonna) että me oltais uhka kenellekään.
Miksi kaikkien kannattaisi tulla keikallenne ? Meidän keikoilla käy tosi mukavaa porukkaa! On tosi siistiä nähdä kun ihmiset, jotka kuulevat meidän biisejä ekaa kertaa, tulevat vain ennakkoluulottomasti tanssimaan. Jos en soittaisi itse meidän bändissä niin tulisin vain nauttimaan siitä partymeiningistä.
