Taas se on sitä aikaa kun kaikki valittavat tai ihastelevat tulevan kesän rokkifestivaalien tarjontaa. Yleensä eniten valittavat ne, jotka eivät ole edes paikalle menossa. Vähän niin kuin minä.
Koska nuo Ruisrockit ja muut etelän tapahtumat on blogeissa perattu jo kymmeniin kertoihin, tsekkailin vähän oman kaupungin Qstockin tulevaa ilmettä. Qstock on tunnettu raskaamman metallin kannattajana, ja niin siinä näyttää tälläkin kertaa käyvän. Roxette tietysti keskiarvoa hiukan tasaa, mutta tuohan nyt onkin ihan... miten sen nyt sanoisi.....väärässä paikassa. En tosin tiedä mikä Roxettelle tällä hetkellä se oikea paikka olisi. Ehkä Reckless Loven lämppärinä?
En toki kuulu enää festivaalien tavoitelluimpaan segmenttiin, mutta kun en perkele tajua näitä Notkeita Rottia ja VilleGalleja. Jippua nyt ei kuuntele edes kolmen promillen kumarassa.
Ainoa vetonaula meikäläiselle näyttää olevan Kauko Röyhkän ja Narttujen paluu. Ihan tuon takia paikalle voisi ja pitäisikin raahautua. Vuosi vuodelta tuo raahautuminen vain tuntuu olevan vaikeampaa. Nyt on pelissä kuitenkin semmoinen historiallinen aspekti, että näin Röyhkän ensimmäistä kertaa nimenomaan Kuuskassa vuonna 1980, enkä ymmärtänyt pätkääkään. Tuo lienee muuten ollut ihan niitä ensimmäisiä uuden Narttu-kokoonpanon keikkoja muutenkin. Olin myös paikalla Narttujen viimeisessä Oulun-konsertissa Cafe Adamissa, vuosi lienee ollut -89. Eli tässä nyt olisi jonkinmoinen ympyrä sulkeutumassa.
Tai ehkä sitten olen vain ihan pihalla, kun ei mikään kelpaa. Luultavasti näin. Sen verran täytyy toki lieventää että onhan tuolla kuitenkin mielenkiintoinen For The Imperium, ihan ok Black City, energinen Death Letters ja tietysti Radiopuhelimet kuten aina.
Hetkinen... siis tuollahan on oikeastaan ihan tolkun bändejäkin näiden Nygårdien seassa. Pitäneekin uudelleen harkita tuota osallistumista.
Me oltiin sitten vissiinkin samassa konsertissa. Vuosi oli tosiaankin 1989 kun Narttu piti jäähyväiskiertuetta. Keikka oli melkoisen tiukka. Pojat taisi tosin olla pikkuisen maistissa.
VastaaPoistaNiin minäkin muistelen. Tommi veteli kitarasta melkoisia kakofonioita, mutta meininki oli helvetin kova.
VastaaPoista