27.6.2012
Hässäkkäpäivät 2012
Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen festivaali jyrähtää taas Oulun Toppilassa Ykän Pubissa heinäkuun toisena viikonloppuna eli 6.-7.7. Alkutahdit tosin jysäytetään jo torstaina Nuclear Nightclubilla Veneen, Hebosagilin ja Viisikon voimin. Festaripaikkana Ykän Pubi on samalla haastava että kompakti. Pubihan sijaitsee aivan omakotitaloalueen kyljessä, eikä piha-aluekaan mukaan luettuna suuren suuri ole. Tunnelma on siis tiheää.
Paskakaupunni ry:n toimesta kuudennen kerran järjestettävä tapahtuma on AINAKIN Pohjois-Suomen suurin vaihtoehtomusiikin häppeninki. Luvassa on punk/metalli/hardcore/sludge/sun muut-osaston ykkösnimiä ja mahtuu mukaan myös garegemaisempaa poljentoa länsinaapurista asti. Toisesta naapurimaasta Eestistä saapuu varmasti Terveiden Käsien ohella yksi illan legendaarisimmista bändeistä eli J.M.K.E.
Eipä noista bändeistä läheskään kaikki ole meikäläiselle tuttuja edes nimeltä, mutta muutamia mielenkiintoisia puolituttavuuksia mukana on. Oulun omien bändien lisäksi ehkä eniten kiinnostaa juurikin J.M.K.E., ja sekin osaksi kurisositeetin vuoksi. Kun en ole legendaarista yhtyettä tainnut ikinä livenä nähdä. Toinen kiinnostava ensemble on tuo länsinaapurin kontribuutio eli Terrible Feelings. Ruotsin hipster-pääkaupunki Malmöstä kotoisin oleva orkesteri sekoittelee soppaan sopivasti postpunk, powerpop ja garagevaikutteita.
Otra Romppaisen johtamana Mana Mana julkaisi vuonna 2000 Jouni Mömmön jälkeensä jättämistä biiseistä työstetyn levyn Murheen laakso. Nyt tuon levyn vinyylijulkaisun tiimoilta yhtye on kiertueella, tosin nyttemmin siis nimellä Murheenlaakso. Kiertueen ensimmäinen keikka osuu Hässäkkäpäiville, ja on myös yksi illan kiinostavista akteista.
Onhan tuolla toki muitakin kiinnostusta herättäviä bändejä, mutta iso osa menee kyllä osastoon hällä väliä. Ydinperheen ja Ydintuhon kaahaus voisi innostaa ja Throatin kaoottinen noisesludge lähinnä Piparnakkelin hämmentävän arvion ansiosta. Sekä tietysti oululaiset Terveet Kädet, Vene, Hebosagil, Viisikko ja Tuomas Henrik. Ja jos huumoripunkkiosasto sattuu jossain vaiheessa innostamaan niin onhan tuolla myös Jumalan Ruoskan comeback-esiintyminen asialistalla.
Festareiden kattaus on joinain vuosina elänyt ihan viime hetkille asti, mutta tällä hetkellä varmistunut line-uppi käsittää noin 40 yhtyettä, jotka esiintyvät kahdella lavalla. Toinen on sisälava ja toinen pubin pihalla. Ovensuussa seisomalla voi nähdä helpostikin molemmat lavat, sen verran kompakti alue siis on. Ohessa tässä vaiheessa tiedossa olevat yhtyeet:
Hässäkkäpäivät 6.-7..7.:
Terrible Feelings (SWE), J.M.K.E (EST), Jumalan Ruoska, Juggling Jugulars, Neuroottiset Pelimannit, Famine Year, Unkind, Vapaa Maa, Sokea Piste, Rift, Noituus, Death Toll 80k, Perikato, Schwerbelastungskörper, Seksihullut, Ydinperhe, Forca Macabra, Ristisaatto, Kieltolaki, Punk Lurex, Terveet Kädet, Kansakunnan ylpeys, Out of Tune, Death by Snoo Snoo, Ydintuho, Throat, Kovaa Rasvaa, Projekti 15, Hävitys, Total Recall, Cause for Effect, Hebosagil, Viisikko, Vene, Murheenlaakso, Feastem, Kyklooppien Sukupuutto, Maakuntaradio, Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi, Confusa.
21.6.2012
Klamydia - Juhannuksena
Ei nyt ehkä ihan näin, mutta kukin tyylillään.
Mukavaa Juhannusta!
Mä tein sen, mä join pullon kossua, siitä tulee känniin, se onniin hassua
Pullo kourassa me nurmikolla istutaan, juhannusta me juhlitaan
Turpa kii, mä oon pelti kii
Turpa kii, mä oon pelti kii
Turpa kii, mä oon pelti kii tänään
Turpa kii, mä oon pelti kii
Turpa kii, mä oon pelti kii
Turpa kii, mä oon pelti kii tänään
Mä väärinkö siis tein, kun mä pullon festari-alueelle vein?
Mä väärinkö siis tein, kun mä pullon festari-alueelle vein?
ÄLÄ MUSSUTA!
Turpa kii, mä oon pelti kii
Turpa kii, mä oon pelti kii
Turpa kii, mä oon pelti kii tänään
Turpa kii, mä oon pelti kii
Turpa kii, mä oon pelti kii
Turpa kii, mä oon pelti kii tänään
12.6.2012
The Nits - In the Dutch Mountains (1987)
Koska useimmiten kirjoittelen omistamistani levyistä, liittyy niihin myös yleensä jonkinlaisia muistoja. Tokihan noita kellariin unohtuneita vinyylejäkin löytyy, joiden ostamisesta saati ostamisen syistä ei suurempia muistitikuvia ole. Mutta suurimmasta osasta hyllyn levyistä tai yhtyeistä on jonkinlainen kiinteämpi muistijälki elämän soundtrackiin jäänyt.
Nitsiin liittyvät lämpimimmät muistot ajoittuvat tämän levyn jälkeiseen Oulun keikkaan jonka yhtye heitti paikallisessa Cafe Adamissa loppuvuodesta 1987. Silloin oli menossa itsellä tämmöinen vaihe. Erilaisia musiikillisia vaiheita uralle on sattunut monenlaisia peräkkäisiä ja päällekkäisiä, ja The Nits lomittautui oikein hyvin tuohon aikaan sattuneeseen The Smithsin kuolonkorinoihin ja vastapainoksi päälle painavaan bluesinnostukseen Stevie Ray Vaughan-kuvioineen.
Lukuisista korkeista vuoristaan kuuluisan Hollannin musiikki ei varsinaisesti ole ollut vuosien varrella kuuminta hottia. Mutta kaverin sisko, varsinainen oman aikansa hipsteri, esitteli minulle The Nitsin pari vuotta ennen tämän levyn ilmestymistä. Edelliset levyt olivat hieman liian taiteellista tai sitten syntikkamaista minun makuuni, vaikka ne mielenkiintoa herättivätkin. Tämän levyn häpeilemättömän poppi ilme ja mahtavat melodiat Henkin lauluäänen lisäksi saivat meikäläisen faniksi. Sen jälkeen nuo muutkin levyt on hieman avautuneet paremmin. Joskin voi tunnustaa, että mikään niistä ei niin hyvin kuin tämä yhtyeen "hittilevy". Ja suurin syy tämänkin levyn avautumiseen oli tuo huippukeikka.
Elävällä musiikilla on kummallinen voima. Ainakin meikäläiseen. Voin kuunnella, ja miellelläni kuuntelenkin, jos minkälaista elävää musiikkia. Se avaa asian aivan uudella tavalla ja homma saa välillä hurmiollisia piirteitä. En välttämättä pompi ympäriämpäri moshaten tai huutele että soittakaa Paranoid, vaan fiilistelen suomalaiskansalliseen tapaan omissa oloissani täysin musiikkiin keskittyen. Ja se on hieno tunne jonka kokee mieluiten hyvässä seurassa vaikka se ehkä hieman absurdilta kuulostaakin. Mutta hyvässä seurassa voi olla hieman omissa hurmoksissaankin.
Tämän levyn kuunteleminen sai minut hieman nostalgisiin aatteisiin. Keikka oli hieno ja mukavassa seurassa siitä jäi hienot muistot jotka varmasti värittävät tämänkin levyn arviota. Mutta siinähän ei ole mitään väärää. Musiikkihan on parhaimmillaan nimenomaan tunteita. Siksi en kerro tästä(kään) levystä mitään järkevää tai järjetöntä triviaa. Kuunnelkaa itse.
Suosittelen.
9.6.2012
An Emotional Fish - s/t (1990)
An Emotional Fish joutui alusta pitäen melko epäreilun vertailun ja pilkankin kohteeksi. Pilkka ei johtunut typerästä nimestä, vaan siitä että yhtye oli kotoisin Dublinista Irlannista, sillä oli jonkin verran sanomista yhteiskunnasta ja levy-yhtiö oli Mother Records. Eli siis U2:n omistama lafka, joka jo itsessään sai monien niskakarvat pystyyn. Vaikka levy-yhtiö vaihtuikin parin sinkun jälkeen, leima oli jo lyöty.
Seuraavaksi Uukakkoseksi povaaminen ei todellakaan ollut paras lähtökohta uudelle bändille, vaikka näin saattaisi äkkiseltään luulla. Miksikään U2-imitaatioksi yhtyettä ei voi haukkua, mutta kyllä musiikista toisinaan voi sen verran samoja elementtejä löytää että vertailuja oli helppo tehdä. Kuten vaikkapa biisi "Lace Virginia" osoittaa. Ja yleensä vertailu koitui nimenomaan nuoren bändin tappioksi.
Vaikka eponyymi ensilevy myikin kohtalaisesti varsinkin Irlannissa, se sai kriitikoilta aika kylmää kyytiä. Jopa pikkuisen epäreilua. Kriitikoiden ja radioasemien nihkeä suhtautuminen johtui osittain yhtyeen liittämisestä pienoiseen skandaaliin. Bändin levynjulkaisukiertueen sponsorina toimi Radio 1, joka muiden radioasemien ja sisäpiiriläisten mielestä oli eettisesti väärin ja antoi epäreilun edun yhtyeelle. Yhtye suorastaan teurastettiin muiden asemien toimesta eikä radiosoittoa juurikaan ollut, vaikka sponsorisopimuksen oli tehnyt uusi levy-yhtiö Atlantic, eikä yhtyeellä ei ollut sen kanssa mitään tekemistä.
Edes osallistuminen U2:n Zoo TV Tourille toisen albumin jälkeen ei enää pelastanut lupaavaa bändiä. Alkuaikojen lievät psykedelia vaikutteet musiikistaan toiselle ja kolmannelle levylleen häivyttänyt yhtye painui unholaan kenties liiallisten odotusten ja kenties epäreilunkin kohtelun jälkeen. Hiukan epätasainen ensimmäinen levy oli kuitenkin ajoittain pätevää aikansa poppia, josta tuossa osoituksena biisi "Celebrate".
Italialainen Vasco Rossi teki vuonna 1993 käännöscoverin tästä mainiosta biisistä ja tämä biisin "Gli spari sopra" sisältänyt samanniminen levy myi kymmenkertaisesti platinaa. Tasan ei käy nallekarkit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



