Tämän levyn aikoihin olin Aussi-innostuksessani mennyt jo niin pitkälle, että miltei kaikki kelpasi. Hommaa kun ei voinut tarkistaa juutuubista eikä aina viitsinyt Hänniselläkään alelevyä soitattaa Musiikki-Fazerilla, niin joskus tuli ostettua ihan hazardeja. Joskus onnisti ja joskus taas ei, niinhän se elämässä menee.
Tuommoinen upporikas ja rutiköyhä- peli oli siltikin monesti mielenkiintoisempaa kun nykyinen meininki jossa jokainen biisi ja levy on löydettävissä jostain netin syövereistä ennakkokuunteluun. Siinähän menee Indianan Jones-fiilis ihan kokonaan. Ilo on löytää sattumalta joku aivan ennalta tuntematon juttu. Tänä päivänä mediaa vähänkin seuraavalle tuo ei ole mahdollista kun kaikki uutuudet on nokan alla nanosekunnissa.
Bändi lienee Australian ulkpuolella tunnettu vain vuoden 1985 tarttuvasta pikkuhitistä "Live It Up", joka soi Crocodile Dundee-elokuvassa ja "Rock and Roll Music"-coverista joka soi Nuori Einstein-nimisessä pölhökomediassa. Mutta kotimaassaan yhä toiminnassa oleva bändi on ollut tasaisen suosittu, ja säännöllinen vierailija myös listoilla. Tosin viimeinen vierailu on jo vuodelta 1995.
No, you win sime you lose some, ja tässä tapauksessa ei tullut ihan sitä jättipottia. Aussibändin 13 sekalaisen kappaleen levy taisi olla syystäkin tuolla kellarin kätköissä. Mikään ihan surkea kasarilevy tämä ei missään nimessä kuitenkaan ole, vaikka välillä pintaan putkahtavat diskoelementit ja philcollinsmaisesti laulettu new wawe iskelmäsoundi nyt eivät ihan ole lähinnä omaa makua. Vinyylillä on myös coverversio biisistä "Love Me Tender", joka on jätetty pois cd-uudelleenjulkaisulta. Ja hyvästä syystä. Vinyyliltä löytyy myös pari yhtyeen aiemmilta levyiltä napattua kappaletta, jotka ovat ehdottomasti levyn parhaimmistoa. Biisit "Too Many Times" ja "If You Leave Me Can I Come Too?" on jostain syystä jätetty uudelleenjulkaisulta myös pois ja korvattu hivittävällä renkutuksella "Ruby Ruby".
Levy on hämmentävä sekoitus tarttuvaa poppia, uutta aaltoa, kasaridiskoa ja ravintolabändimäistä iskelmärenkutusta. Tosin kelpo laulajilla varustettuna. Squeeze voisi tulla mieleen joissain kohdin, samoin kuin Sir Douglas Quintet. Levyn puleerattu soundi ei miellyttänyt bändin hardcorefaneja, eikä tämä levy enää saavuttanut sitä sukseeta mitä aiemmat maanläheisemmät levyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti