John's Children - Orgasm (1970)

Pikkuisen pseudoradikaalisti nimetty levy kuuluu haluttujen keräilykohteiden joukkoon suurimmaksi osaksi siitä syystä että yhtyeessä vaikutti jonkin aikaa tuleva suuruus Marc Bolan. Kaikkein halutuimpia keräilykohteita ovatkin yhtyeen vuoden 1967 sinkut joilla Bolan esiintyi. Syy tämän levyn käsittelyyn on kuitenkin toinen. Bändillä on nimittäin outo Suomi-yhteys. Eikä levykään nyt pelkästään kuriositeetti ole, kyllä siltä löytyy myös kelvonlaista brittiläistä psyko/mod/rockpoppia. Ei kuitenkaan ihan keräilyarvon katteeksi.

Yhtyeen ensimmäinen sinkku "Smashed Block" vuodelta 1966 kuvaa jokseenkin hyvin yhtyeen lähtökohtia. Sekä musiikilisesti että muutenkin. Psykedelia-aineksia on saatu mukaan tietenkin huimaaviin aineisiin viittaavalla nimellä ja lievillä protopunk-aineksilla. Itseasiassa yhtyeen manageri Simon Napier-Bell äänitti biisiin Los Angelesissa studiomuusikkojen kera jonka päälle laulaja Ellisonin haparoiva laulu dubattiin. Yhtyeen soittotaito oli sen verran heikko että manageri päätti pelata varman päälle. Tämä on biisin sinkkuversion promo, levyversiossa kun on sitten "live"-yleisö. Sinkku bannattiin BBC:llä, koska siltä löytyy niinkin kontroversaali lause kuin "lift up your skirt and fly".



Levy äänitettiin jo vuonna 1967. Bändin manageri Napier-Bellin kuningasidea oli luoda hypeä levyn nimen lisäksi kannella jossa kuvattiin suorasukaisesti levyn nimeä. Koska levy oli tarkoitettu USA:n markkinoille, idea ei tietystikään ollut kovin pitkälle ajateltu. Levy jäi julkaisematta vuoteen 1970 asti, nyt eri kannella. Toinen kuningasidea oli yritys harhauttaa levyn ostajia luulemaan bändin aiheuttavan Briteissä beatlesmaista hysteriaa. Joten studiossa livenä äänitettyyn levyyn ympättiin raivoisasti kiljuvia tyttöjä taustalle, ja väitettiin levyn olevan ekstaattisesta keikkatilanteesta. Kiljujat pöllittiin suoraan Beatlesin A Hard Days Night-elokuvan nauhoista, ja jossain välissä yleisön kuuleekin huutavan Johnia, Paulia ja Ringoa.

Jälkiviisaat ovat löytäneet bändin lavaesiintymisissä ennakointia sekä punkista että glam-rockista, ja rohkeimmat pitävät yhtyettä jopa jonkinlaisena esikuvana noille suuntauksille. Itse levy ei kyllä missään nimessä yllä edes psykedelia-mittarilla kovin korkealle. Vaikka aikoinaan Yardbirdsejäkin manageroinut Napier-Bell sai jopa Jeff Beckin vetäisemään sooloa levylle, ei se juuri tuo lisäarvoa. Veikkaanpa että ilman Marc Bolanin lyhyttä vierailua ei bändi olis ikinä ollut muuta kuin pieni alaviite rockin historiassa.

Tuo mainitsemani alaviitekin johtuu lähinnä ei-musiikillisista "ansioista". Yhtyeen lyhyen historian kohokohta lienee ollut rockin pikkulegendoihin kuuluva kiertue The Whon kanssa. Legendan mukaan The Whon manageri pelkäsi energisen joukon vievän huomion pääbändiltä, joten John's Children sai monoa kiertueelta. Bändi yritti pestä Whon tämän omilla aseilla, eli ylienergisellä lavaesiintymisellä kitaranromutuksineen. Soittotaito kun ei pesemiseen missään nimessä riittänyt. Suurin syy potkuihin lienee ollut Johnin lapsosten infantiili riehuminen ja kohkaaminen joka kärjistyi mellakkaan kiertueen puolivälissä, eikä niinkään managerin mainostama pelko pääbändin pesemisestä.

Yhtyeen prime-time kesti vain puolisentoista vuotta ja loppui pian tuon Saksan-kiertueen katastrofin jälkeen. Laulaja Andy Ellison jatkoi soolona ja mainosmusiikin parissa saaden vielä yhden hitin Radio Starin riveissä, Marc Bolan jatkoi siis Tyrannosauruksen kanssa, kitaristi/basisti John Hewlett ryhty Apple Recordsin manageriksi ja manageroi mm. Sparksia, Chris Townsen jatkoi rumpalointia ja tuurasi lyhyesti myös Keith Moonia Whossa.

Vuonna 2009 yhtyeen alkuperäinen laulaja Andy Ellison tapasi suomalaisen, yhtyeen nettisivujen webmasterina toimivan, Mikko Kapasen (Madame de C***) Englannissa ja tuosta tapaamisesta virisi idea Suomen keikoista. Kesällä 2010 Ellis saapui Helsinkiin ja veti muutamia keikkoja "Finnish JC:n" kanssa. Yhtyeen kalustoon kuului tuolloin Mikko Kapasen lisäksi velipoika Kassu Kapanen (Koivuniemen herrat, Kap Kap) ja rumpalina Ville Särmä (Kevin, Them Bird Things). Pääsivätpä Suomen pojat vetämään keikan tuolla kokoonpanolla myös Lontoossa 2011.