Oulu-skene # 7 - Hebosagil

Ilosaarirockin, Provinssirockin ja Qstockin aiempia vaihtaribändejä Oulusta ovat olleet Murena (2009), G-Odd (2010) ja Satellite Stories (2011). Tänä kesänä vaihtaririnkiin on Oulusta päässyt parin vuoden indien jälkeen taas hieman raskaammin jyrisevä Hebosagil. Vaikka tuo nyt ei ole automaattinen tae kymmentuhatpäisistä yleisömassoista, niin tokihan tuo aina eteenpäin vie. Ja pääseehän tuossa ainakin haistelemaan tuulia suuren maailman malliin.

Hebosagil jatkaa tuttua Oulumeteli-linjaa. Ja ennen kuin kukaan vetää palkokasvin siemeniä sieraimeensa, tuo paljon viljelemäni Oulumeteli on ehdottomasti positiivinen, tosin aika laajan skaalan käsittävä genremääritelmä. Tuon sateenvarjon alla on bändinkin hyvä vetää sitä omaa juttuansa tarvitsematta sen tarkemmin määritellä mihin karsinaan sitä itsensä lokeroisi. Muut voivat sitten sen tarkemman määrittelyn tehdä jos on pakottava tarve, vaikka Hebosagilin kitaristin ja riffimaisterin Antti Karjalaisen mukaan siinä ei hirveästi edes järkeä ole: "Ei musiikille tarvita määritelmiä muuten kuin markkinoinnin välineenä, ja sekin on minusta aika ärsyttävää."

Toki itsekin syyllistyn usein ainakin yritykseen määritellä, ja kun tämänkaltaisesta oululaisesta musiikista on kyse, usein se oma pohdinta alkaa bändeistä Radiopuhelimet ja Terveet Kädet. Hebosagil on ilmeisesti kuullut noita - ehkä hiukan väsyneitäkin - vertailuja ihan kyllikseen. Antti siirtää nopeasti keskustelun vaikutteista ihan toisille urille: "Nämä on mulle uusia nimiä, pitääpä tsekata. Mun mielestä koko meidän tuotanto on peräisin Ranska-metelin isoisän Jean Michel Jarren aivoituksista." Niinpä niin....

Useitakin pikkukiekkoja itsekseen ja splitteinä julkaissut bändi sai ulos viime vuonna toisen varsinaisen pitkäsoittonsa.Ura-niminen kakkoslevy sai varsinkin oman genren lehdissä ja saiteilla varsin mukavan vastaanoton, mutta paria yhteydenottoa enempää pöhinää se ei saanut levy-yhtiörintamalla aikaiseksi. Tällä hetkellä levy kerrallaan meininki sopiikin kuulemma pojille vallan mainiosti. Eipähän tule päädyttyä levy-yhtiön velalliseksi. Pientä punk-henkeä havaittavissa? Levyn jälkeen on ehtinyt ulos vielä seiskatuumainen, josta mallia tuolla kirjoituksen lopussa.

Laulukieli vaihtui lennosta englannista kotimaiseen kuulemma ihan luonnollista tietä. Nuorelle hevarille lontoon murteella laulaminen oli ainoa vaihtoehto, mutta suomeksi laulettaessa ei passaa kuulemma enää ihan remua tai diibadaabaa suustaan päästää. Ura-levyltä huomaa, että sanoitukset todella pistetään punnittaviksi, sen verran selkeää ja paikoin jopa alleviivaavaa on laulun painotus useissa biiseissä.

Seuraava Oulun keikka Hebosagililla on näillä näkymin Hässäkkäpäivien aloitusiltamissa Nuclear Nightclubilla 5.7. Klassisessa illassa Viisikon ja Veneen kanssa. Muutenkin Viisikon kanssa varsin symbioottista keikkaelämää viettävää Hebosagilia yhdistää kaveribändiin pienen kaupungin pienten piirien lisäksi Antin mukaan sama lähestymistapa musiikkiin: "eniten vituttaa kaikki ja se ilmaistaan laahaten ja kaahaten."

No ei nuo pojat nyt ihan noin totisia torvensoittajia taida kuitenkaan olla. Antin ajankohtaiset musiikkiterveiset kaikille musiikkifaneille muuten kuuluu: "Limp Bizkitin Chocolate Starfish vois olla ihan kelpo musaa vaikka rallipelin taustalle, jos siitä otettais Fred Durst pois." Että näin. Mitenkä olisimmekaan pärjänneet ilman tätä tietoa.



Hebosagilin kotisivut
Hebosagil Soundcloudissa
Hebosagil Facebookissa