Tämä biisi tuo kyllä mukanaan niin paljon mukavia muistoja että aina pääsee hyvälle tuulelle kun tämän pistää soittimeen. Nuorna miehenä, tukka takana ja elämä edessä. Kaverin opiskelijaboksin keittiö/olohuonesopessa jossa kalusteina pöytä, puiston penkki ja ravintolan edestä varastettu tekopalmu. Punaviiniä, tai ei sentään, kylläpä taisi olla silloin ihan lippistä vaan ja hyvää musiikkia. Jostain kumman syystä juuri tämä biisi Jonathan Richman and the Modern Loversien vuoden 1983 levyltä Jonathan Sings! vie mukanaan menneeseen.
Tietysti yksi syy siihen että tämä on kulkenut mukana, on se tosiasia että biisi on vain niin helkutin hieno. Mutta kyllä tässä jotain muutakin maagista on. En osaa sanoa mitä. Ja koska se on niin hieno biisi niin pistetään vielä perään toinen versio vuoden 1990 Jonathan Goes Country-levyltä. Makuasia sitten kummasta enemmän tykkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti