Kusti reprise

Kusti on jälleen polkenut ja posti kulkenut huilakkaasti. Ja lupaukseni mukaan pistän eetteriin tarjokkaita jotka edes jonkin verran miellyttävät korvaani. Osahan on tietysti jo ehditty käsitellä monellakin blogilla, minä kun olen pikkuisen hidas näiden kanssa...

Panda Unit
Bostonin Berklee College of Musicissa vaikuttavan Ville Vokkolaisen luotsaaman Panda Unitin musiikki ei ole ihan niitä helpoiten omaksuttavia eikä sitä parane sivukorvalla kuunnella. Silloin tuo kokeellinen kitaravetoinen taidepläjäys muuttuu taustahälyksi ja kirkuviksi riitasoinnuiksi. Mutta kun tuota tarkemmin ja ajatuksella kuuntelee niin sieltähän alkaa erottua selkeitä muotoja ja välillä jopa jotain melodian tapaista. Poppareiden ei nyt kannata liikaa kuitenkaan innostua, sillä mitään korvamato-kertsejä ei tästä musiikista löydy. Kun en soittamisen tekniikasta ymmärrä vähääkään niin tyydyn vain sanomaan että ihan pähevän kuuloista avantgardea. Mutta illanviettoon tai ensitreffeille ei Panda Unitin tuoreehkoa levyä voi kuitenkaan suositella. Ellei meillä sitten ole totaalisen erilaiset käsitykset illanvietosta.



Revival Hymns
Tämähän nyt ei varsinaisesti ole mikään uusi juttu, vaan tuo alla soiva "Spew" löytyy jo lokakuussa 2011 saksalaisen I.Corrupt.Recordsin vinyylinä julkaisemalta Feathers-esikoiselta. Ajankohtaiseksi biisin tekee se, että levyä ollaan maaliskuussa julkaisemassa uudelleen CD-versiona suomalaisen Lionheart Recorsin toimesta, ja tuo biisi on sen ensimmäinen sinkkujulkaisu. Bandcambista löytyy enenmmänkin levyn musiikkia kuunteluun. Bändi tykkää kasvatella musiikkiaan pikkuhiljaa kuten vaikka Neufvoin, eikä musiikki mitään ihan jumittelua ole niin kuin bändi jossain lakonisesti totesi.

 
Isoveli
Edellinen sinkku "Tanssi tai kuole" aiheutti jonkin verran pörinää yleensä tiukasti indieen asemoituneillakin blogeilla. Saman kaltaista suomipoppia on tarjolla toisellakin sinkulla "Koti-ikävä ei minnekään". Taustoja laulaa Mira Luoti. Molemmat biisit löytyvät helmi-maaliskuun vaihteessa julkaistavalta levyltä.

 
SLKJ
Pikkuisen erilainen mielleyhtymä tulee biisin nimestä "The Angel of Death", kuin mitä sitten eetteriin kajareista tulvahtaa. SLKJ (Suomi Leijona ja Kuollut Jänis) on VUKin eli Emily Cheegerin ja Junnu Alajuuman yhteinen elektroproggis joka kuulemma toimii ystävysten omana sääntövapaana leikkikenttänä. Vaikka genre ei ole minulle se ihan läheisin, niin oikeinkin nautittavaa tummasävyistä ja kaunisäänistä laulantaa tuo biisi kuitenkin on. Kannattaa ihan tsekata kuulkaa vasitella.

 
Violet Bones
Pikkuisen puleeratun oloista post-punk-indietä soitteleva brittiläinen Violet Bones on kuulemma kotimaassaan saanut jo jonkin verran nostetta. Yhtyeen ensimmäinen levy ilmestyy maaliskuussa. Mitään erityisen järisyttävää ei Soundcloud-kuuntelun perusteella ole luvassa, mutta ihan messevää poppista kuitenkin.



Antero Lindgren 

Antero oli rehvakkaalla ja ilmeisen ironisen eeppisellä mediatiedotteella hyvällä vauhdilla matkalla pikkumeemiksi: 

"Antero Lindgren on koko 2000-luvun valmistellut debyyttilevyään Mother. Katu-uskottavuutensa Antero on hankkinut johtamalla nuoruudessaan ylistystä Keuruun helluntaikonferenssissa ja skeittaamalla."

No helmikuussa julkaistavan Mother-esikoislevyn ensimmäinen sinkku "Cigarette Stump" osoittautui kuitenkin sen verran mainioksi, että pelkän tiedotteen varassa ei miehen tarvinne ratsastaa.

 
VUK
VUK julkaisi myös omaa nimeään kantavan digitaalisen mini-LP:n jonka voi sopivaksi katsomaansa korvausta vastaan ladata täältä. Varsin valloittava uusi tuttavuus neito minulle on. Omaperäistä ja raikasta.

 
Kailo
Milja Mäkelä on yhtä ihana kuin Iisa Pykäri. Hienoja naislaulajia ei ihan vilisemällä indiepiireissä pyöri. Aivan yhtä valmista ja hittirikasta kuin Regina ei Kailo vielä ole, mutta kivoja enteitä on kuultavissa. Melko mukavan nousun on yhtye ehtinyt saada vajaan vuoden virallisen historiansa aikana. Epäilen että tällaiselle raikkaalle poppikselle on tilauksensa.