Alan Haynes - Wishing Well (1994)

Mistä näitä kitaristeja oikein tulee ?

No Teksasista tietty. Ehkäpä siinä Teksasin ilmastossa on jotain kummaa joka saa näitä hienoja kitaristeja sikiämään. Alan Haynes ei ole kuitenkaan oikein ikinä lyönyt itseään läpi Teksasin ulkopuolella vaikka eväitä toki olisi.

Tämä Houstonissa Teksasissa vuonna 1956 syntynyt blues mies on uransa aikana soittanut mm. Stevie Ray Vaughanin, John Lee Hookerin,  The Fabulous Thunderbirdsin, Albert Collinsin, Otis Rushin, Hubert Sumlinin, Bonnie Raittin, Robert Crayn, Joe Walshin, Willie Nelson, John Mayallin ja suuren idolinsa Johnny Winterin kanssa. Eikä pidä unohtaa tietenkään Dave Lindholmia jonka kanssa hän esiintyi Daven Teksasin vierailun aikana ja soitti myös tämän vuonna 1988 ilmestyneellä levyllä Jose Blues.

Haynesin ensimmäinen bändi oli Texas Boogie Band jossa soitti myös Stevie Ray Vaughanin tuleva basisti ja Johnny Winterin bändissäkin vaikuttanut Tommy Shannon. Muutettuaan Austiniin, Teksas-bluesiin kehtoon hän perusti oman bändinsä Alan Haynes and The Stepchildren ja levytti EP:n Seventh Son vuonna 1984. Yhtyeessä vaikutti legendaarinen blues-rumpali Uncle John Turner, joka oli myös soittanut Alanin idolin Johnny Winterin yhtyeessä.

Vaikka Alan Haynes saavutti Austinissa suurta suosiota ja arvostusta, seuraava levy Wishing Well ilmestyi vasta 1994. Siinä vaiheessa Haynes oli ollut yhtyeineen jo vuosia Antone´s ravintolan housebändi. Levyllä soittaa niin Tommy Shannon kuin muutkin Double Troublen rytmiryhmäläiset Chris Layton ja Reese Wynans. Muutamassa kappaleessa myös Thunderbirdsien Preston Hubbard ja Jimmie Vaughanin rumpali George Rains.

Levy koostuu lähinnä lainakappaleista ja sillä kuullaan versioita mm.  T-Bone Walkerin, Bo Diddleyn , Little Walterin, Eddie Taylorin ja nimikappaleessa Bobby Blue Blandin biiseistä.

Vaikka Alan Haynes tunnetaan erityisesti taitavana kitaristina, osaa hän myös laulaa. Vaikkakaan Haynesin ääni ei ole niitä kaikkein vahvimpia ja erottuvimpia, ei levy ole pelkkää kitaravirtuositeetin esittelyä. Kitaransoitossa kuuluu kyllä selkeästi mistä vaikutteita on saatu. Johnny Winter ja Albert Collins päällimmäisinä, mutta kyllä mies joissain kohdissa kuulostaa aika lailla myös Stevie Ray Vaughanilta.

Kitaratekniikoista en tiedä hölkäsen pöläystä, mutta varmastikin miehen käyttämä Stevie Rayn entinen Strato myös vaikuttaa siihen että kitaran sointi on toisinaan melko "Vaughanmaista". Pehmeä laulu lähestyy mielestäni hiukan rauhallisempaa bluesia Robet Crayn tyyliin.

Levy vakiinnutti miehen maineen bluespiireissä, mutta mitään suurempaa hässäkkää se ei aiheuttanut Teksasin ulkopuolella ja seuraava oma levykin ilmestyi vasta vuonna 2002.

Nykyään Alan Haynes keikkailee tasaiseen tahtiin pääosin Teksasissa, mutta viime vuosina hän on kiertänyt säännöllisesti myös Euroopassa ja erityisesti Skandinaviassa. Ruotsissa ja Tanskassa Haynes on säännöllinen ja arvostettu vieras. Suomessa mies on tietääkseni esiintynyt vain kerran, vuonna 1990 Dinosaurockissa Dave Lindholmin & White Midnightin vierailevana tähtenä Albert Järvisen kanssa. Takuuseen en tuosta mene.

Levy ei ole mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta erittäin hyvää ja luontevaa teksasbluesia hyvällä kitaroinnilla ryyditettynä. Kannattaa ehdottomasti testata jos eteen sattuu.

Biisilista

1. Knocking At Your Door
2. Bout To Loose Your Clown
3. Treat Me So Lowdown 
4. Wishing Well
5. I Can Tell
6. Knocks Me Out
7. Here In The Dark
8. My Bleeding
9. Mean Old World
10. Everynight & Everyday
11. Albert's Shuffle


Tsekkaa: Alan Haynes - Mean Old World, livenä Tanskassa 2005