John Doe - Meet John Doe (1990)

John Nommensen Duchac syntyi 25.2.1954 Illinoisin osavaltiossa Decaturin kaupungissa. Doen tie vei Los Angelesiin jossa hän perusti vuonna 1977 kitaristi Billy Zoomin kanssa yhtyeen X. Bändiin liittyi myös Doen tuolloinen tyttöystävä ja tuleva ex-vaimo Exene Cervenka joka antoi yhtyeelle nimensä, sekä rumpali DJ Bonebrake. Yhtye oli yksi amerikkalaisen punkin ensimmäisen aallon merkittävimpiä edustajia, vaikkakaan myyntimenestys ei ollut yhtä juhlavaa.

Yhtye oli kuitenkin kriitikoiden suosiossa. Erityisesti Rolling Stone suitsutti yhtyettä lähes alusta saakka. 2003 Rollig Stone valitsi kaksi yhtyen ensimmäistä albumia, Los Angeles ja Wild Gift, 500 parhaan albuminsa listalle. Yhtyeen tyyli vaihteli hiukan alun selkeämmästä punkista myöhempiin rockabilly, country ja jopa funk-vaikutteisiin joilla osaksi myös tietoisesti pyrittiin hieman kaupallisempaan suuntaan. Muutamia pikkuhittejä yhtye saikin mutta kun viides albumi ei ollut järin suuri kaupallinen menestys Zoom jätti bändin. Uusilla kokoonpanoilla bändi julkaisi vielä yhden studio- ja yhden livealbumin ja jäi ensimmäiselle tauolleen.

80-luvulla Doe vaikutti myös X-yhtyeen sivuprojektibändissä The Knitters, joka oli jo melko puhtaasti folk- ja coutrypohjainen orkesteri, enteillen Doen tulevaa soolouraa. Kitarassa loisti Dave Alvin. Bändi myös levytti vuonna 1985 levyn, ja koska kritiikit olivat suosiollisia heti perään toisen vuonna 2005.

Samoihin aikoihin Doe keskittyi tulevan sooloprojektinsa lisäksi myös näyttelemiseen. Mies on esiintynyt isommissa ja pienemmissä rooleissa lukuisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa, kuuluisimpina Jerry Lee Lewisin elämään perustuva Great Balls Of Fire, Oliver Stonen Salvador, Lawrence Kasdanin Wyatt Earp ja Paul Thomas Andersonin Boogie Nights.

Yhtyeen tauon aikana John Doe julkaisi ensimmäisen soololevynsä Meet John Doe. Itselleni tämä on taas yksi niistä levyistä joka aikanaan tarttui käteen täysin sattumalta. X ei ollut musiikkina ollenkaan tuttu ennen tähän levyyn törmäämistä. Levyn ostin lähinnä rouhevan ja maanläheisen kannen ja nimen perusteella, tai ehkäpä siksi että kansi toi mieleen yhden senaikaisista suosikeista John Mellencampin. Ja hyvä että ostin. Tästä tuli yksi uusista suosikeista pitkäksi aikaa ja on yhä säännöllinen vieras levylautasella. Taisi olla ainoastaan hyvä etten ollut lukenut miehestä etukäteen mitään, sillä tuohon aikaan maininta "country" levyarvostelussa olisi luultavasti jättänyt levyn kaupan hyllylle. Nyt toki jo tiedän että kantri ei ole kirosana.

Levynä Meet John Doe on aika kaukana X-yhtyeen alkuaikojen punkista. Levy on maanläheinen, "rootsy" lienee hyvä sana kuvaamaan sitä, ja rehellisen oloinen countryrock-tyylinen ja eheä esikoinen. "Let´s Be Mad" aloittaa levyn bluesahtavasti kitaroinnilla, tavalla josta tulee äkkiä mieleen toinen juureva ja hieno muusikko John Hiatt. Sanoituksissa voidaan levyllä olla kautta linjan countrypolulla, mutta musiikin tunnelmat vaihtelevat täydestä countrystä notkeasti rockin puolelle. "Matter of Degree" tuo selkeästi jo esiin kuinka hieno laulaja John Doe on. Seikka joka X-aikoina jäi usein Cervenkan varjoon. "Dyin´ to Get Home" on perinteisempi country-kappale sanoituksiaan ja tunnelmiaan myöten. Hiukan melankolinen muttei missään nimessä depressiivinen.

Näitä countryn liepeillä vierailevia alternative miehiä on muitakin, mutta jotenkin John Doe tässä esikoisessaan onnistuu välttämään ne tyypilliset kliseiset karikot ja epäuskottavuudet jotka monia yrittäjiä vaivaavat. Levy on vaivattoman tuntuista musisointia ja tuntuu tulevan suoraan sydämestä. Toisen peruscountryn jälkeen "The Real One" lähestyy taas sitä Hiatt/Cooder americanaa joka tuntuu mieheltä parhaiten sujuvankin. Ex-rouvan kanssa kynäilty "Take #52" taas rauhoittaa menoa hieman ennen X-haikuja countryyn ja rockiin yhdistelevää biisiä "Worldwide Brotherhood".

Rauhallisempien "With Someone Like You" ja "By the Light", sekä parin rokahtavamman "Knockin Around" ja "Touch Me, Baby" kappaleiden jälkeen levyn päättää upea "My Offering". Harvinaisen hieno ja rehellisen (taas tuo sana, muttei turhaan) kaunis laulu joka summaa koko levyn. Osui ja upposi.

Levy ei ollut mikään hillitön myyntimenestys, se kapusi poplistoilla sijalle 193, ja Doen sooloura jäi tauolle miehen jatkaessa bändihommia. Ajan saatossa Meet John Doe on kuitenkin noussut tietynlaiseen kulttisuosioon monenlaisen musiikin ystävien keskuudessa. Nykyään levyä on ikävä kyllä melko hankala hankkia, mutta netin kätköistähän löytyy toki mitä vaan kun etsiskelee. Ainakin käytettynä levyä löytyy. Ja pari kertaa olen törmännyt siihen jopa kirpparilla, jossa joku asiasta tajuamaton on kaupitellut levyä parilla eurolla. En ole heitä alkanut valistamaan vaan ostellut albumit parempaan, arvostavaan kotiin.

Ja koska kyseessä ei ole vakavasti otettava levyarvostelu voin aivan estoitta kehua levyä ilman mitään pidäkkeitä. Joten ihan aikuisten oikeasti, levy on niin hiton hieno että se kannattaa tonkia esille vaikka kiven kolosta.

Biisilista:

01. Let's Be Mad

02. Matter of Degrees

03. Dyin' to Get Home

04. It's Only Love

05. Real One

06. Take #52

07. Worldwide Brotherhood

08. With Someone Like You

09. By the Light

10. Knockin' Around

11. Touch Me, Baby

12. My Offering

Tsekkaa: John Doe - With Someone Like You, livenä Tower Recordsissa levypromossa 12.7.1990

Ja ehdottomasti tämä: John Doe & Dave Alvin -  Good Imitation of the Blues, Kaliforniassa 2006 jossa John Doen upea laulanta pääsee oikeuksiinsa