Kärpät on rautaa

Ei sille mitään voi. Vituttaa sangen kauheasti että Kärpät tippui mitalipeleistä vaikken missään vaiheessa kautta uskonutkaan että ne sinne pääsisivät.  Toivoin kyllä.

Mutta nälkä kasvaa syödessä ja kun ensimmäiset Mikon pelit sujuivat suotuisissa merkeissä niin vanha (tai ainakin kokenut) kärppäfani alkoi uskoa että alkemisti olisi syntynyt. Vaikka Mikko naapurin poikia onkin ja ihan normimiehiä, niin mieluusti sitä uskoi että sille on vuosien varrella tarttunut jotain magiikkaa jolla mestaruus voitetaan, mutta ei.

Tietystihän tuo oli liikaa toivottu. Ei yksi mies, edes niin mukava kuin Haapakosken Mikko voi ihmeitä tehdä. Vai oliko kyse kuitenkin juuri siitä että Mikko oli liian mukava. Voiko "kiekkojen kerääjästä" tulla yhtäkkiä auktoriteetti itseään (liian) arvossa pitäville kiekkoilijoille.

Ken sen tietää. Vain joukkue itsessään. Aika ison henkisen muutoksen mies ainakin teki joukkueessa lyhyessä ajassa. Ei aina voi voittaa, ja voitto maistuu paremmalta juuri sen takia että aina ei voi voittaa.

Tappiosta huolimatta olen ja  vanhana junnupelaajana aina tulen olemaankin Kärppien ikikannattaja. Tulevaisuudessa en toivo vastustajaksi ratkaisupeleissä Kalpaa, Saipaa tai Jyppiä, vaan Helsingin isoja joukkueita. Niitä on niin paljon mukavampi pistää kesälomille.

Näin se homma etenee...