Lonnie Mack - Strike Like Lightning (1985)

Ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Ensimmäinen Stevie Ray Vaughanin ostama sinkku oli Lonnie Mackin "Wham". Nyt SRV on päässyt tekemään yhteistyötä poikavuosiensa idolin kanssa sekä tuottajana että muusikkona ja tuloksena on maukas annos bluesia. Ja tietysti myös se "Wham".

Lonnie McIntosh syntyi Indianassa vuonna 1941 ja alkoi kitaransoiton 7-vuotiaana johon sai vahvasti vaikutteita paikallisilta kantri-muusikoilta, vaikutteisiin sekoittui myös radiosta kuullut rhytm and blues-soundit ja paikallisen kirkon gospel. Lonnie alkoi soittaa ammatikseen jo varhaisessa teini-iässä erottuaan koulusta opettajan kanssa käydyn hässäkän jälkeen. Hän soitteli klubeissa, roadhouse-kuppiloissa ja äänityssessioissa niin Indianassa kuin viereisissä Ohiossa ja Kentuckyssa.

Vuonna 1958 Mack osti seitsemännen koskaan valmistetun legendaarisen Gibson Flying V kitaransa jolla hän soittaa edelleen. Tuolla kitaralla Lonnie soitteli myös eräänä iltana narulle biisin Fraternity levymerkille erään toisen artistin session jälkeen. Tuo biisi oli instrumentaaliversio Chuck Berryn kappaleesta "Memphis". Mack ei edes tiennyt että Fraternity oli julkaissut sinkun ennenkuin kuuli sen radiosta, ja biisi ponkaisi heti listalle sijalle viisi. Lonnie Mack oli lähes yhdessä yössä siirtynyt paikallisesta sessio/roadhouse-muusikosta isojen poikien sarjaan.

Seuraavat vuodet Lonnie kierteli ympäri maata ja palasi tasaisin väliajoin Cincinnatiin tai Nashvilleen levyttämään sinkkuja, Wham!, Where There´s A Will There´s A Way ja Chicken Pickin´(josta Vaughan myöhemmin levytti oman versionsa nimella Scuttle Buttin´) ja tusinoittain muita. Fraternity kuoli ja kuopattiin ja Lonnie siirtyi Elektralle kolmen albumin ajaksi, jona aikana hän levytti myös mm. Doorsin kanssa albumilla Morrison Hotel. Kun Elektra yhdistyi Warneriin, Lonnie kyllästyi ison organisaation byrokratiaan ja palasi takaisin Indianaan roadhouse-ympyröihin ja klubeille.

Lyhyen Kanadan oleskelun jälkeen, jossa mies soitteli Ronnie Hawkinsin bändissä,  Lonnie sijoittui Indianan kautta Stevie Ray Vaughanin kehotuksesta Texasin Austiniin, jossa miehet alkoivat jammailla yhdessä paikallisissa klubeissa. Kun Alligator Records pyysi mieheltä uutta albumia Lonnie välittömästi pyysi Vaughania apuun. Stevien mukaan albumi Strike Like Lightning oli paluuta Lonnien alkuperäiseen soundiin joka oli ollut aikoinaan yhden bluesrockin ensimmäisen kitarasankarin ominta aluetta. Pitkän linjan roadhouse-kitaristi Lonnie Mack pääsi tällä levyllä taas huipulle useiden suvantovuosien jälkeen.

Stevie Ray Vaughanin ja Lonnie Mackin yhdessä tuottama paluualbumi alkaa reippaasti miesten yhteiskitaroinnilla biisillä "Hound Dog Man" jota seuraa rauhallisempi "Satisfy Susie", jossa Vaughan soittaa soolokitaraa. Vaughanin kitara kuullaan kyllä muissakin kappaleissa, joskin Flying V on yleensä pääosissa. Toisessa kitarassa on SRV:n tilalla joissakin biiseissä Lonnien nuorempi veli Bill McIntosh, kelpo kitaristi hänkin. "Stop" on jo tyypillinen blues-biisi, niin aiheeltaan ( ei ihan when i woke up this morning my baby was gone, muttei paljon toisinkaan..) kuin soinniltaankin ja siinä Lonnie Mackin upea gospelistakin vaikutteita saanut laulu pääsee hienosti oikeuksiinsa.

"Long Way From Memphis" sisältää selkeitä country-vaikutteita ajalta jolloin Lonnie soitteli ilman suurta hälyä paikallisten bändien kanssa vuosikausia suvantovaiheessaan suuren suosionsa päivien ja uuden tulemisensa välillä. Seuraava onkin yksi Lonnie Mackin kaikkien aikojen tunnetuimmista kappaleista, mutta nyt kahdella kitaralla ryyditettynä upeana kitarataisto-versiona nimellä "Double Whammy". Nimibiisi "Strike Like Lightning" on mukavasti rullaava kapakkapianolla ja hienoilla Mack-sooloilla varustettu R&B-pala. Mackin soolot ja kitarointi yleensäkin on näennäisen vaivattoman kuuloista ja miehen kitaran ääni on helposti tunnistettavissa ja omaperäinen.

Levyn rakkausbiisi on rauhallinen "Falling Back In Love With You" jossa Lonnien laulu kuulostaa vaihteeksi kunnon blue-eyed soulilta, jota mies myös oli levyttänyt useita kertoja. Stevie Ray Vaughan pääsee ääneen Lonnien ohella seuraavassa kappaleessa "If You Have To Know", joka voisikin aivan yhtä hyvin olla Vaughanin levyltä. Levyn ehkä heikoimman palan, "You Ain´t Got Me", jälkeen kuullaan akustisesti levyn päättävä hieno delta-bluesmainen, mutta hiukan kieli poskessa tehty "Oreo Cookie Blues" jolla molemmat kitaravirtuoosit vaihtelevat pääosissa.

Lonnie Mack on säveltänyt joko kokonaan tai osittain kaikki levyn biisit lukuunottamatta kappaletta "Hound Dog Man", jonka on tehnyt levyllä bassoa soittava Tim Drummond. Stevie osallistui biisintekoon ainoastaan nimikappaleessa. Levy on siis täysin Lonnie Mack-levy vaikka SRV isossa roolissa olikin, eikä vain SRV-levy eri laulajan kanssa. Levy nosti 44-vuotiaan Lonnie Mackin takaisin , ja ansaitusti, parrasvaloihin ja hän kiersi levyn tiimoilta pitkästä aikaa isoilla lavoilla, ja keikoilla mukana soittelivat yhtä idoliaan kunnioittaen mm. Ry Cooder, Keith Richards, Ronnie Wood ja tietysti Vaughan. Kiertue päättyi huimaan Garnegie Hallin konserttiin jossa lavalle astelivat myös Albert Collins ja Roy Buchanan.

Levyä voi varauksetta suositella kaikille bluesin, R&B:n (siis sen alkuperäisen ja oikean) ja erityisesti tietysti Stevie Ray Vaughanin faneille. Hienoa kitarabluesia Lonnien maukkaan laulusoundin kera. Erittäin maistuvaa !

Biisilista:

01 - Hound Dog Man
02 - Satisfy Susie
03 - Stop
04 - Long Way From Memphis
05 - Double Whammy
06 - Strike Like Lightning
07 - Falling Back In Love With You
08 - If You Have To Know
09 - You Ain't Got Me
10 - Oreo Cookie Blues