Nyt soi: Frank Zappa - Valley Girl

Barry Milesin kirjoittaman Zappan elämänkerran mukaan, vuoden 1980 lopulla Moon Unit sujautti isänsä kotistudion oven alta lapun, jossa luki: " Olen 13-vuotias. Nimeni on Moon. Tähän asti olen yrittänyt pysyä poissa tieltäsi, kun teet äänityksiä. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että laulaisin mielelläni levyilläsi..."

Hellyttävä yritys kiinnittää isän huomio itseensä. Lapun alle Moon kirjoitti talon puhelinnumeron ja kehoitti isäänsä ottamaan yhteyttä manageriinsa Gail Zappaan. 1970-luvulla lapset eivät juuri isäänsä nähneet. Jos tämä ei ollut puoli vuotta kestäneillä kiertueilla, niin hän jumitti studiossa hiomassa uusia levytyksiä. Perfektionistina hän ei antanut normaalielämän (kuten lasten kasvatuksen tai muun yhtä triviaalin) haitata intohimoaan. Järjettömästä julkaisumäärästä on helppo päätellä, että mies miltei asui studiossaan.

Meni jokin aika ennen kuin tapahtui mitään. Eräänä studioyönä Zappa jammaili rumpali Ed Wackermanin kanssa riffiä, joka oli saanut alkunsa soundchekissä noin vuotta aiemmin. Mies oli puuhaillut sen parissa jo kauan eikä ollut oikein tiennyt mitä sen kanssa tekisi, mutta tuona yönä asiat loksahtivat kohdilleen ja kun siihen vähin erin lisättiin vielä lisää tavaraa niin biisin taustat olivat syntyneet.

Frank herätti Moonin keskellä yötä laulukoppiin esittämään laulussa kuultavaa monologia, joka oli saanut alkunsa Moonin pelleilystä laaksolaismurteella ja puhetavalla. Tyttö vain imitoi ilmauksia joita oli kuullut tyttöjen käyttävän San Fernandon laaksossa, ja isukki leikkaili ja liimaili näistä valmiin kappaleen. Lopuksi kappaleeseen vielä lisättiin basso, jonka Frank oli aluksi aikonut jättää kokonaan pois. Zappa kaiversi levytyksestä asetaattilevyn ja lähti taas kiertueelle.

Moon vei asetaatin radioasemalle ollessaan haastattelussa, ja radion soitettua levyn alkoi hillitön härdelli. Kaikki tahtoivat kuulla uudestaan tuon biisin ja muut radioasemat alkoivat jopa soittaa tuosta lähetyksestä nauhoitettua kopiota. Zappalla oli käsissään hitti, vaikka edes levy ei ollut vielä ilmestynyt. Aikoinaan biisi ilmestyi levyllä Ship Arriving Too Late to Save a Drowning Witch, joka jäi Zappan viimeiseksi myyntimenestykseksi, ja iso ansio oli kappaleella "Valley Girl". Vaikka olihan levyllä myös muita legendaarisia ja hieman zappamaisempia lauluja kuten herkkä ja optimistinen "Teenage Prostitute".

Eksentrisenä luonteena Zappa oli jopa hieman näreissään että tästä pop-kappaleesta oli noussut niin iso häly, eikä kiinnitetty huomiota hänen musiikilliseen erinomaisuuteensa. Suosiossa ei hänen mielestään ollut juuri kysymys musiikillisista ansioista. Lauluhan oli eräänlainen vitsi jossa naurettiin laakson elämäntavalle, jota Zappa inhosi. Hän ei käsittänyt että levynostajat luulivat biisin olevan iloinen laulu jossa ylistettiin laakson tyttöjä, jotka oikeasti olivat Zapasta vastenmielisiä. Mutta asia todisti Zapalle taas kerran tämän nihilistisen asenteen mukaan: "Amerikkalainen yleisö on tyhmää ja haluaa palvoa lapsellisuuksia."

"Valley Girl" poiki aikoinaan kokonaisen arsenaalin oheistuotteita, kuten värityskirjoja, nukkeja, kosmetiikkasarjan, koruja, keramiikkaa, julisteita ja postikortteja. Laulu ja sen aikaansaama hype kaikkine krääsineen toi kuitenkin Zappalle rutkasti rahaa joka oli aina tarpeen jotta mies voisi jatkaa taiteellisia kokeilujaan, ja nyt hänellä oli myös varaa palkata kokonainen sinfoniaorkesteri.

Ja olihan kappaleesta sekin hyöty että sen kautta minäkin tutustuin miehen musiikkiin.