Nyt soi: Cowboy Junkies - Misguided Angel

Cowboy Junkiesin uusin albumi Renmin Park oli kauhea pettymys. Poissa loisti se tuoreus ja vilpittömyys joka alkuaikoina oli bändin valtti. Tietysti noista ajoista on jo yli 20 vuotta joten tuoreus oli varmastikin liikaa odotettu, mutta myöskään musiikillisesti levy ei hirveän hyvä olllut, jos nyt totta puhutaan. Vaikka Margo yhä ihanasti laulaakin.

Kolmen sisaruksen  Margo, Michael ja Peter Timminsin ja Alan Antonin vuonna 1985 Torontossa perustama bändi julkaisi toisen albuminsa The Trinity Session vuonna 1988. Levy oli äänitettiin livenä yhdellä mikrofonilla Torontolaisessa Church of The Holy Trinity-kirkossa pääosin yhden päivän aikana. Levyllä yhtye coveroi mm. Velvet Undergroundia (Sweet Jane), Hank Williamsia ( I´m So Lonesome I Could Cry) ja Patsy Clinea (Walking Aftre Midnight). Tuo ylläsoiva, session viimeisenä ja yhdellä otolla levytetty biisi, on Margon ja Michaelin käsialaa.

Aluksi levy julkaistiin oman independent levy-yhtiö Latent Recordsin toimesta saavuttaen kulttisuosiota ja myöhemmin levy julkaistiin laajemmin RCA-levymerkillä muutaman lisäkappaleen kera. Tämä on taas yksi niitä levyjä joka jäi aikoinaan 20 vuotta sitten kaupassa käteen ilman mitään ennakkotietoja pääosin hienon kannen ja kiinnostavan bändinnimen takia. Urbaanilegendan mukaan nimi olisi tullut Townes Van Zandtin kappaleesta "Cowboy Junkies Lament", mutta tuo kappale on kyllä tehty vasta 1989 joten tarina ei aivan toimi. Margon mukaan nimi olikin vain sattumanvarainen ja hätäinen valinta ensimmäisen keikan painaessa päälle.

Tämä ei ole tanssimusaa todellakaan, mutta nojailuun kai tämäkin käy. Koko levy on rauhallista, viipyilevää ja kaunista. Tuoreutta jota bändi ei pystynyt toistamaan myöskään uusintakierroksella levytettyään kaiken uudelleen albumille Trinity Revisited vierailevien tähtien kera. Mutta alkuperäinen pysyy yhtenä sunnuntai-iltojen suosikkina.