Oulu-skene # 5: K + K - tactics

Kun bändissä on pelkästään rummut ja basso voisi olettaa että tässä on nyt oletusarvoisesti sitä taidekoulu-hörhöjen instrumentti-runkkausta. Ja näin se voisi olla tämänkin yhtyeen kohdalla jos haluaisivat itsearvoisesti vain olla erikoisia. Kun levyn nimikin on suoraan filosofian oppikirjasta, voisi odotella pahaa. Marginaalissahan tässä toki liikutaan, mutta loppupeleissä kitaran uupuminen ei sitten niin paljon hetkautakaan kun aluksi luulisi. Tony Iommi-riffittelyn hoitaa basisti, ja varsin mallikkaasti. Ja onhan tuolla julkaisulla loppujen lopuksi muitakin instrumenttejä thereministä lähtien.

Basisti Jari-Pekka Kanniainen ja Rumpali Jani Kuorikoski ovat soolotripillä Depth Beyond One´s-progemetalliyhtyeestä, ja aikalailla samoilla laduilla nytkin kuljetaan. Pikkuisia matikkametallivaikutteita löytyy lähinnä ajoittain nyrjähtäneeltä 5/4-komppiosastolta, mutta murinat ja muut komponentit on kyllä haettu ihan perinteiseltä metalli/doom-osastolta. Kappaleiden rakenne lienee haettu progepuolelta, mutta mihin lokeroon tämän loksauttaa on aika lailla kuulijasta kiinni. Jos tuo tarkka määrittely nyt sitten tarpeellista edes on.

Ihan pelkäksi kuriositeetiksi tämä rytmiryhmäily ei jää, sillä biiseissä on aineksia. Miksi herrat sitten ovat päättäneet tämmöistä tehdä kun bändikin käytössä olisi, en tiedä. Varsinkaan kun eri kokoonpanojen musiikillinen anti on perin saman juurista. Eli musiikillisten erimielisyyksien takia ei tätä irtiottoa ole tehty. Noita doommörinä-inserttejä en oikein sisäistä, mutta jospa niillä on haluttu kuulija johdattaa oikeaan moodiin. Mene ja tiedä.

Bändin viimevuonna erittäinkin rajoitettuina painoksina julkaistut sub specie aeternitatis- julkaisun kasetit ja vinyylit eivät liene eksyneet kovinkaan moneen kotiin, mutta diginä niitä voipi latailla kotisivuilta. Melkoista asennetta osoittaa myös se, että duo on tehnyt kotikutoiset videot jokaisesta EP:n biisistä. Tsekatkaapa tuosta kellaribändit miten ne DIY-vinyylinkannet oikein syntyy.

Tämmöisellekin on paikkansa. Viikon kuuntelun jälkeen huomaan ihan odottavani biisejä iPodin rotaatiossa. Uskomatonta kyllä, sillä en todellakaan odottanut näin käyvän. No joo, pikkuisen tässä on sitä taidekoulun makua, mutta asenteella. Ja onhan tuo musiikin historia osoittanut että sieltä taidekoulustakin on muutamia aika varteenotettavia muusikoita tullut.

Marginaalin marginaalissa liikutaan. Mutta helvetti soikoon, sitä aina välillä tarvitaan.


Bändin kotisivut Bändi Facebookissa