Hallelujaa! Garagen raamattumiehet parantaa maailmaa.
Olen aina pikkuisen vierastanut musiikkiinsa uskonnollista tai hurmoksellista sanomaa survovia bändejä. Gospel on ihan totaalisen eri asia, ja onhan toki ihan tolkun poppi/rock-yhtyeiden ja esiintyjien sanoituksissa monesti uskontoon ja uskoon viittaavia tarinoita. Mutta sellainen raamattupiiri-tyyppinen saarnaaminen ja oikeassa olemisen jeesustelu on aina saanut niskakarvat pystyy. Jostain syystä.
Tältä "mercy beat"-osastolta löytyy kuitenkin musiikillisesti ihan päteviäkin, joskin myös ihan surkeita, totaalisen tuntemattomia nuggetseja. Tuohon aikaan ristiriita uskonnollisuuden ja saatanallisen rockmusiikin välillä oli varmasti isompi kuin nykyään. Aika rohkeitahan noiden on pitänyt itse asiassa olla kun turpiinvetoa, kirjaimellisesti tai ainakin kuvainnollisesti, on tarvinnut pelätä kummaltakin suunnalta. Keikkajärjestäjän puolesta pojat olivat varmaan helppoja asiakkaita, kun raiderista puuttuvat voimajuomat ja backstagetkin luultavasti on kohtuu siistissä kuosissa keikan jälkeen.
Nämä Liverpoolin pojat julkaisivat aikoinaan ainoastaan yhden EP:n vuonna 1966, ja häipyivät minne lie. Luultavasti samaan tuntemattomuuteen kuin muutkin 60-luvun saman osaston garagepoppoot. Ja noita oli muuten yllättävänkin paljon. Kuten The Pilgrims, The Crossbeats, The Envoys, The Cobblers, The Joystrings, The Peacemakers jne. Yhteistä monille oli Herald-levymerkki ja näköjään myös the-etuliite.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti