Nyt soi: Rufus Wainwright - Beautiful Child

Lahjakkuutta tällä miehellä piisaa vaikka muille jakaa. Sitten onkin vain kiinni siitä pitääkö tämänkaltaisesta oopperamaisesta musikaalivaikutteisesta popista vai ei. Miehen biisit ovat välillä niin täynnä hienoja melodioita, tasoja, harmonioita, sävelkulkuja ja täyteläistä tulkintaa hienolla ja lämpimällä lauluäänellä, että toisinaan tuntuu kuin olisi syönyt kerralla liikaa suklaakakkua tai kolme levyä Fazerin sinistä. Ei imelää, mutta hyvääkään ei kannata ahmia liikaa kerralla. Se eka pala maistuu aina parhaalta.

Itse pidän selkeästi eniten noista kahdesta 2000-luvun ensimmäisestä levystä eli Poses- ja tästä Want One-albumista. Olihan se ensimmäinenkin levy tietysti intiimiydessään hieno, mutta melodiat vain parantuivat näille levyille. Aluksi tuo Poses-albumin bonusbiisi, eli Beatles-cover "Across the Universe" tuntui pikkuisen hudilta mutta se on kuitenkin saanut jatkokuunteluilla enemmän ja enemmän tolkkua. Ja onhan Rufuksen melodioissa jotain yhtäläisyyksiä Lennonin hienoihin biiseihin muutenkin. Ja laulaahan mies kuin enkeli, ei siitä mihinkään pääse.

Myöhemmät levyt eivät musikaalivaikutteiden lisääntyessä ihan niin vakuuttaneet ja Judy Garland-albumi meni ihan ohi. Tai sitten yli hilseen. Uusimpaan en ole tohtinut vielä edes tarttua. Hieman miehen viimeaikainen oopperainnostus vierastuttaa ja se tosiasia että levyllä on sävellettynä kolme Shakespearen sonettia. Mutta levy on kuulemma riisutumpi ja vähemmän orkestraatiota sisältävä kuin aikaisemmat joten voihan se maistua ihan hyvällekin. Rohkea rokan syö.