Yhden hitin ihmeet osa 4

Tarinan mukaan yhtyeen löysi Pete Townshend. Yliopistossa filosofiaa ja lakiakin jossain vaiheessa opiskellut Arthur Brown oli yhtyekavereidensa Vincent Cranen ja Drachian Theakerin kanssa esiintymässä Lontoossa undeground-pubi UFOssa kun Townshend ihastui miesten sekopäiseen ja näyttävään lavaesiintymiseen. Yhtyeen musiikkirepertuaari kattoi tuolloin kaikkea Sinatrasta ja jazzista folkkiin ja klassiseen, kaikki hyvinkin omaperäisesti sotkettuna.

Townshend suostutteli managerinsa, Track Recordsin omistaja Kit Lambertin, tuottamaan bändiä jonka nimeksi oli vakiintunut kuvaava Crazy World of Arthur Brown. Basistiksi otettiin mukaan vielä Nick Greenwood joka tuolloin vielä tunnettiin nimellä Sean Nicholas ja yhtye oli valmis levyttämään. Yhtyeen ensimmäinen sinkku vuonna 1968 ei vielä tuottanut mainittavaa tulosta, mutta sen ansiosta miehet pääsivät jo ulkomaille asti kiertämään. Samana vuonna julkaistiin vielä yhtyeen kanssa samanniminen jopa psykedeelisen rockin klassikoksikin mainittu albumi joka myös menestyi listoilla sekä hittibiisi "Fire".

Parhaimmillaan biisi nousi Amerikassa Billboardin listalla kakkoseksi lokakuun 19. päivä. Samana päivänä muuten parhaan USAn listasijoituksensa sai muuan toinen "One-Hit Wonder" eli Jimi Hendrix kappaleellaan "All Along The Watchtower", tosin hieman huonommalla sijoituksella kivuten sijalle 20. Brownin myös syytettiin varastaneen kappaleen sävelen Mike Finesilverin and Peter Kerrin kappaleesta "Girl". Useimpien mielestä lauluissa ei ole mitään samaa mutta hemmot saivat nimensä laulun krediitteihin ja Brown menetti suuren summan rahaa rojalteina.

Yhtyeen sekopäisyyttä taisi riittää myös kulissien taakse sillä äkillisen suosion ansiosta yhtyeelle siunaantuneet Amerikan kiertueet menivät enemmän tai vähemmän hämmentäväksi sekoiluksi. Brownin mukaan Crane LSD-huuruissaan puhui välillä päiväkausia pelkillä numeroilla, mikä saattoi hiukan vaikeuttaa yhtyeen jäsenten välistä vuorovaikutusta. Crane passitettiin välillä Englantiin hieman tuulettelemaan vinttiään. Rumpali Theaker aiheutti hämmennystä nudismikohtauksillaan jotka monesti sattuivat varsin epäsuotuisissa paikoissa ja tilanteissa. Theaker korvattiinkin toisella kiertueella tulevalla Emerson,Lake & Palmer-miehellä Carl Palmerilla. Bändi myös potkaistiin ulos Jimi Hendrixin kiertueelta. Pian kaiken sekavuuden ja miehistönvaihdosten jälkeen yhtye hajosikin.

Brownin lavaesiintymisen ja habituksen on kerrottu olleen yhtenä esikuvana muillekin meikkimiehille kuten Peter Gabriel, Kiss, Marilyn Manson ja erityisesti Alice Cooper joka keroo saaneensa inspiraatiota teatraalisuuteensa Brownilta. Ja erityisesti naamamaalaukseensa. Tosin kyllähän Vincent Furnier meikkaili jo ennen Brownia, mutta vasta vuoden 1971 Killer-kiertueellahan tuo kuuluisa Alice Cooper-look lopullisesti vakiintui. Gene Simmonsin kanssa Arthurilla on yhteistä myös se, että molemmat herrat ovat syttyneet lavalla palamaan. Eikä ihme kun katselee tuota videota ja palavaa härveliä miehen päässä.

Myöhemmin Brown perusti yhtyeen Kingdom Come, jota ei pidä sekoittaa 80-luvun köyhän miehen Zeppeliiniksikin mainittuun samannimiseen yhtyeeseen. Yhtye levytti kolme vähälle huomiolle jäänyttä levyä 70-luvun alussa jonka jälkeen mies esiintyi mm. Whon "Tommy"-filmissä ja äänitteli musiikkia Alan Parsonin kanssa. Brown teki matkan varrella myös joukon hiukan erikoisempia soololevyjä  ja opetti kuulemma jossain vaiheessa Burundissa musiikin historiaa ja johti Burundin Kansallisorkesteria !? Sittemmin mies ajautui Teksasiin jossa perusti puusepänliikkeen entisen Mothers of Inventionin rumpalin Jimmy Clark Blackin kanssa. Olisipa mielenkiintoista tietää millaisia projekteja nuo kaksi eksentrikkoa veistelivät.