Klark oli sittemmin legendaariseksi nousseen I.R.S.-indielafkan pomon Miles Copelandin kiinnitys. Alkuaikoina Miles Copelandin luotsaamat yhtiöt olivat tunnettuja kaikenmaailman obskuureista hemmoista, mutta Klarkin tapauksessa kiinnitykseen oli tietysti muitakin syitä.
Itse musiikki kuulostaa hieman siltä mitä se lienee ollutkin. Terapiaa. Klark ei saanut omassa hiukan tunnetummassa yhtyeessään ääntään tarpeeksi hyvin kuuluville vahvemman bändinjäsenen jyrätessä päätökset levyille pistettävästä biisimateriaalista. Klarkin täytyi saada oma purkautumiskanavansa ja alter ego Klark Kent sellaisen antoi.
Pikkuisen aikaa henkilöllisyys aliaksen takana pysyi jopa salaisuutena, mutta yhteneväisyyksiä Policeen alkoi olla liikaa. Sama studio, sama äänittäjä, sama julkaisija ja vielä Miles Copeland. Aika äkkiä salanimen takaa paljastui Police-rumpali Stewart Copeland.
Kaikessa infantiiliudessaan tuo eka "Don't Care" nousi melkein Top 40:n ja yhden miehen bändi kutsuttiin vuonna 1978 BBC:n Top Of The Pops-ohjelmaan. Levyllä Stewart oli soittanut kaikki instrumentit, joten ohjelmaan otettiin taustalle, kuinkan muutenkaan, The Policen miehet Sting ja Andy Summers. Rumpalina on Florian Pilkington-Miksa. Joko tarkoituksella tai tahattomasti punk-parodialta kuulostava biisi on yhtä naurettava kuin miesten naamarit.
Toinen sinkkuna vuonna 1980 julkaistu Madness-vaikutteinen biisi "Away From Home" on jo pikkuisen mukavamman kuuloista, mutta mitään klassikkoja nämä eivät ole. Mukavia kuriositeetteja kuitenkin, ja pieniä viitteitä siitä millaiselta Police olisi voinut kuulostaa jos Stewart Copeland olisi saanut päättää. Jokainen voi sitten arvioida oliko se hyvä vai huono asia että EI juurikaan saanut päättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti