9.12.2011

High Fidelity-syndrooma


Taas se pikkujoulujen musiikkiylipäällikön titteli lankesi meikäläiselle, niinkuin yleensäkin.

Tiskijukkana en aio toimia, vaan laadin soittolistan koneelle, josta sitten randomina ampaiskoon kaiken kansan kuuluville.

Lista on pikkuisen ongelmallinen juttu. Kuin Robin (John Cusack) joka filmissä kasailee kokoelmakasettejaan, niin siinä täytyy ottaa huomioon perhanan monta asiaa. Mitä mikin biisi kertoo sinusta, oikea kappalejärjestys ja vielä sekin sattuuko kohde diggailemaan moista musiikkia.

Pikkujouluissakin se pitää ottaa huomioon. Ei ole tarkoitus päteä nohevilla musiikkivalinnoilla joita kukaan muu ei jaksa kuunnella. Eikä kaikki hienot kappaleet nyt yksinkertaisesti sovi kaikkiin tilanteisiin. Joten kompromissejä on tehtävä.

Tiedän kyllä, että isossa porukassa on paljon niitä jotka kuuntelisivat mieluiten Yötä, Popedaa tai Meiju Suvasta, mutta joku raja se on oltava kompromississakin. Ja kyllähän tuon listan on tarkoituskin ainakin jonkun verran painottua omaan musiikkimakuuni. Hmmm, vaikea pala.

Taidan tietysti liioitella asiaa massiivisesti, koska ensimmäisen puolen  tunnin jälkeen tuo taustamusiikkina pörisevä poppikone ei varmasti juuri huomiota kerää. Ja minkälainen musiikkikattaus sieltä ulos soljuu, on suurimmalle osalle juhlakansasta totaalisen yhdentekevää. Kaikki kun eivät taustamusiikkia pidä ihan yhtä tärkeänä asiana kuin minä. Mutta pitää se silti huolella tehdä. Ei siellä ihan mitä tahansa tavaraa voi olla.

Tuossapa illlaksi askaretta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti