Tulee aina hieman kiinnostuttua kun huomaan uuden levyn arvostelun/jutun yhteydessä määritelmän garage. Toisaalta yleensä myös samalla poistan varmistimen.
Nuorgam väitti tämän olevan yhtyeen kolmas levy. Tarkoittivat kai että In The Red-levymerkille. John Dwyerin projekti on tosin levyttänyt monella muullakin nimellä ja kokoonpanolla. Hengentuotoksia on tuupattu ulos mm. nimillä The Ohsees, OCS ja Orange County Sound, mutta samasta tavarasta on kyse.
Nykykokoonpanossa vaikuttavat visionääri John Dwyer, keyboardistina ja toisena laulajana lähes joka biisissä Brigid Dawson, Petey Dammit Dwyerin ohella toisessa kitarassa ja rummuissa Mike Shoun. Mielenkiintoiseksi homman tekee se, että bändiin kiinnitettiin toinenkin rumpali Lars Finberg The Intelligence-yhtyeestä, jonka kanssa Thee Oh Sees on tehnyt myös splitti EP:n. Ja rytmiryhmä todellakin toimii.
Helvetin tiukkana ja kakofonisena livebändinä maineensa sementoinut San Franciscon combo on kyllä levyllekin saanut vangittua osan tuosta arvaamattomuudesta. Garagemaisuus ja lievä psykedelia ei ole päälleliimatun oloista niinkuin aika monesti tämän lajin bändeillä ruukaa olla. Homma svengaa välillä kuin nuori hirvi, ja välillä Tom Waitsmaisen kulmikkaasti.
Homma kulminoituu Dwyerin huolimattoman tiukan oloiseen kitarointiin ja sekavan oloisiin mutta hallittuihin riffeihin. Haluaisinpa todella nähdä joka tuon nuotintaa. Melkoista matikkametallin riivaamaa garagesoppaa tuossa väännetään pikkuisen sieniä syöneen kitaristin otteella. En voi koko ajan sanoa ymmärtäväni mistä tässä on kyse, mutta ei kai tässä siitä ole kysymyskään.
Pikkuinen outous musiikissa viehättää ja vanhakantainen garagepohja koukuttaa vanhan Nuggets-fanin kertakuulemalla. Mutta kannatta silti kuunnella muutaman kerran ennen kuin mielipiteensä tästä pläjäyksestä muodostaa. Musiikki on huomattavasti parempaa kuin levyn karsea kansi antaa odottaa.
Olen kuunnellut pari päivää. Dwyer on nero! Parasta musiikkia koko vuona!
VastaaPoista