Aikoinaan bluesmen-sarjassa esittelemättä jäänyt Hubert Sumlin olisi eittämättä kuulunut joukkoon.
Howlin' Wolfin lead-kitaristina vuonna 1955 aloittanut mestari kuului tuohon harvenevaan old school-bluesmiesten eturivistöön.
Jo tuota aiemminkin Wolfin rivistössä ajoittain rytmikitaraa soitellut herra pysyikin tuossa matkassa Wolfin kuolemaan vuonna 1976 saakka, lukuunottamatta lyhyttä vierailua Muddy Watersin yhtyeessä.
Kuuluisimpia kitarointeja Sumlin tarjosi Willie Dixonin biiseissä "Back Door Man", "Spoonfull" ja "Little Red Rooster" jotka sittemmin tekivät kuuluisiksi The Doors, Cream ja Rolling Stones. Kaikki biisit löytyvät alkuperäisinä Howlin' Wolfin legendaariselta eponyymiltä vinyyliltä vuodelta 1962, jota yleisesti pidetään yhtenä Chicago-bluesin hienoimpana tuotoksena kautta aikojen.
Sumlin julkaisi myös toistakymmentä albumia omalla nimellään, muttei ikinä noussut myynnillisesti eturivin bluesartistien joukkoon. Silti iso liuta eturivin bluesvaikutteita imenyt kitaristi on nimennyt Sumlinin yhdeksi esikuvakseen, kuten Jimi Hendrix, Jimmy Page ja Keith Richards.
Vaikka Sumlinilta poitettiin toinen keuhko vuonna 2004, jatkoi mies esiintymisiä loppuun saakka. Usein happipullon kanssa. Kunnianosoituksena mestaria kohtaan The Rolling Stones ilmoitti viime viikolla haluavansa kustantaa 4.12. kuolleen Sumlinin hautajaiset.
En oikein tiedä onko tuo kornia vai ihailtavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti