Yhden miehen Clash, Stephen William Bragg syntyi 1957 Barkingissa Englannissa. Punkaallon iskiessä Englantiin Bragg perusti 1977 ensimmäisen yhtyeensä Riff Raff:in josta mies erosi kuitenkin jo muutamien kuukausien kuluttua. Ei ihan punkihanteiden mukaisesti Billy liittyi lyhyesti armeijaan, mutta osti sieltä itsensä ulos peruskoulutuksen jälkeen. Kuulemma koko elämänsä viisaimmin käytetyt 175 puntaa.
Muutaman levyn ja EP:n jälkeen tämä 1986 julkaistu hankala kolmas albumi (levyn kansi sanoo niin) on hiukan erilaista Braggia kuin aikaisemmat. Yhtenä syynä siihen on tietysti se, että alkuaikojen kitara ja mies tyylistä on edetty jo isompaan bändiin. Studiossa on käynyt myös The Smithsin Johnny Marr ja Kirsty MacColl, joka pari vuotta aiemmin oli tehnyt listahitin omalla laajennetulla versiollaan Braggin biisistä "New England".
Tokihan tämäkin albumi on osittain poliittinen eikä sitä voi helposti irrottaa julkaisuajankohdasta, jolloin Thatcherismi ja konservatiivit jylläsivät yksityistämisohjelmineen Britanniassa, eikä Bragg ollut ollenkaan tyytyväinen menoon.
Bragg on tapansa mukaan suorasanainen eikä kiertele sanomaansa . Kun "Ideology" kappaleessa lauletaan " Is there more to a seat in Parliament, than sitting on your arse" tai "the patient millions, who put them into power, expect a little more back for their taxes. Like school books, beds in hospitals, and peace in our bloody time. All they get is old men grinding axes", ei siinä ole mietitty hienoa kiertoilmaisua mielipiteelle.
Levyn tunnetuimmaksi kappaleeksi nousi kuitenkin singlenä jo kolme kuukautta ennen levyn ilmestymistä julkaistu "Levi Stubb´s Tears". Surullisen lempeä kappale osoittaa hyvin, että Bragg osaa pistää sanansa hienosti jonoon ilman poliittistakin agendaa. Sydäntä mies osaa käyttää yhtä hienosti kuin terävää poliittista älyäänkin. Myös huumoria, rakkautta ja suhdepähkäilyjä mahtuu levylle, tosin usein hiukan normaalista poikkeavilla mausteilla. Tällainen kappale on myös toisena singlenä ilmestynyt "Greetings to the New Brunette" jossa Marr soittaa sähkökitaraa. Tosin myös akustinen kuulostaa aika monimutkaiselta Braggin soittamaksi, mutta on kuitenkin merkitty hänelle. "Honey I´m A Big Boy Now" ja miksei myös "Marriage" ja "Warmest Room" jatkavat samoilla linjoilla
Vaikka termi kantaaottava musiikki aiheuttaisi allergisia reaktioita, ei tätä levyä kannata sen takia missata. Vaikka Billy Bragg ei ehkä laulajana ole parasta A-luokkaa ja soittajanakin aika simppeli, on hän laulunkirjoittajana, niin melodioiden kuin sanoitustenkin, osalta tällä levyllä mielestäni parhaimmillaan. Isompi bändi sopii mielestäni oikein hyvin miehelle, vaikka ( kuinka ollakkaan) osa faneista oli sitä mieltä että mies on levyllä unohtanut kitara ja vihainen nuorimies- juurensa ja käyttää tällä kertaa enemmän sydäntään kuin järkeään.
Mielestäni tuo on kylläkin kehu.
Biisilista
1. Greetings to the New Brunette
2. Train Train
3. The Marriage
4. Ideology
5. Levi Stubbs' Tears
6. Honey I'm a Big Boy Now
7. There is Power in a Union
8. Help Save the Youth of America
9. Wishing The Days Away
10. The Passion
11. The Warmest Room
12. The Home Front
Tsekkaa: Billy Bragg - Greetins to the New Brunette
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti