O.V.Wright - The Bottom Line (1978)

Overton Vertis "O.V." Wright syntyi 19.10.1939 pienessä Lenon kaupungissa noin 30 mailin päässä Memphisistä. Monen muun tunnetun soul-,blues,ja rockartistinkin tavoin Wright kasvoi kirkon gospel-musiikin ympäröimänä. Jo kuusivuotiaasta lähtien hän lauloi eri kirkkojen kuoroissa, ja piti myöhemminkn itseään aina enemmän gospel-laulajana kuin soul- tai bluesartistina, ja tuo tausta on helppo erottaa myös myöhemmistä levytyksistä. Wright myös totesi osuvasti soulin ja gospelin yhteneväisyyksitä eräässä haastattelussa: "Soul is church. Just changing 'Jesus' to 'baby'. That's all it is."

Gospel-uran jälkeen Wright päätyi levyttämään ensimmäisen populaarilevytyksensä "That's How Strong My Love Is" vuonna 1964 Goldwax levyhtiölle. Kappaleen tekijä Roosevelt Jamison oli jo ehtinyt tarjota biisiä Stax levy-yhtiölle, mutta Steve Cropper ja Jim Stewart olivat hylänneet sen(tosin myöhemmin Otis Redding kyllä levytti kappaleen ja Steve Cropper väitti tulleensa huijatuksi kun ei saanut kredittejä tekemistään muutosehdotuksista). Roskakuskina leipäänsä tuolloin tienannut Wright sai demollaan levy-yhtiön omistajan Quinton Claunch:in vakuutettua vaikka alkuperäisenä ideana olikin ilmeisesti (tarinat vaihtelevat) ollut tarjota kappaletta vain jonkun levy-yhtiön oman artistin levytettäväksi. Kappale julkaistiin ensimmäisen levytyksen b-puolella, mutta siitä muodostui suositumpi kuin a-puolen "There Goes My Used To Be".

Sopimusriitojen takia Wright joutui lähtemään levy-yhtiöstä ja kiinnitettiin gospel aikojensa Peacock yhtiön (Duke Records) Back Beat alamerkille. Willie Mitchell tuli Wrightin tuottajaksi ja lauluntekijäksi jo Back Beatin aikoihin, vaikkakin on tietysti tunnetumpi Hi-Recordsin aikaansaannoksistaan. Wright levytti useita menestyneitä albumeja Back Beatille, mutta vapautui sopimuksestaan kun yhtiö myytiin ABC:lle jolla ei ollut käyttöä Wrightille. Kun Willie Mitchell kiinnitti Wrightin Hi Recordsille, mikään ei sinänsä muuttunut: Mitchell toimi yhä tuottajana kun Wright jatkoi levyttämistä Royal Recording Studiolla Memphisissä.

"The Bottom Line" oli toinen Hi Recordsille äänitetty studioalbumi. Noihin aikoihin Wright oli jo pahasti huumekoukussa ja oli ehtinyt kärsiä vankilatuomionkin huumeidenkäytön takia. Myös terveys oli pahasti rapistunut käytön seurauksena. Hän oli joutunut viettämään kolme kuukautta sairaalassa talvella 76/77 ja sai ensimäisen vakavan sydänkohtauksensa samana vuonna kun levy äänitettiin eli 1978. Ilman tekohampaitaan laulavan Wrightin tulkinnassa kuuluu eletty elämä muutenkin kuin hampaattoman suun pienenä ajoittaisena vihellyksenä (seikka johon mm. Nick Hornby kiinnitti huomiota kirjassaan 31 Biisiä). Vaikka levyllä eivät soitakaan aivan samat miehet kuin edelisillä levytyksillä, ja kappaleet ovat pääosin rauhallisempia, on studiobändi erittäin ammattitaitoinen. Legendaarisesta Hi Rhythm sectionista oli paikalla basisti Leroy Hodges, Memphis Hornsista trumpetisti Ben Caulley ja taustalla mm. Memphis Strings, 7-henkinen torvisektio ja neljä naispuolista gospel taustalaulajaa.

Levy koostuu lähinnä rauhallisista balladeista, poikkeuksena "I Dont Do Windows", jossa on levyn muusta materiaalista poikkeava nopea tempo (nopeus on tietysti suhteellista). Yli puolet kappaleista on Willie Mitchellin joko kokonaan tai osittain kirjoittamia mutta mukana on myös esimerkiksi Bobby Womackin hieno "That´s The Way I Feel About Cha´" joka saa mukavan Southern Soul silauksen Wrightin käsittelyssä. Versio Benjamin Latimoren biisistä "Let's Staighten It Out" nousee intensiivisyydellään eittämättä henkilökohtaiseksi suosikikseni levyllä joka on muutenkin huippulaatua kaikille meille soulin ystäville. " A Little More Time" alkaa kuolleiden artistien Roll Callilla, ikäänkuin enteellisesti, sillä Wright tulisi kohta liittymään kuolleiden mestareiden joukkoon. Vaikka 1978 ei enää eletty soulin ja Hi Recodsin parhaita kulta-aikoja, The Bottom Line on kuitenkin onnistunut pitämään sielun soulissa, ja tämä on pääasiassa Wrightin raa'an intensiivisen ja karhean surullisenkin tulkinnan ansiota. Vaikka moni pitää Back Beat aikakauden viimeistä levyä "Memphis Unlimited" Wrightin parhaana (ja hyvä se onkin), on tästä levystä muodostunut minulle läheisin herran tuotoksista.

O.V.Wright kuoli kuluttavan elämän aiheuttamaan massiiviseen sydänkohtaukseen 41-vuotiaana 1980. O.V.Wrightia harvoin mainitaan samassa yhteydessä kun puhutaan soulin suurista nimistä kuten Sam Cooke,Otis Redding tai muut Stax-suuruudet, tai Hi Recordsin kultapoika AL Green, mutta herran laulutaito, ääni ja levyt eivät häviä vähääkään näille suuruuksille. Overtonin äänessä on Soulia isolla ässällä. Hän on varmasti yksi aliarvostetuimmista soul-artisteista, jonka arvon tosin myöhemmät soul/blues-artistit tunnustavat. Suuren yleisön, edes soul-diggareiden, keskuudessa herra ei kuitenkaan ole järin tunnettu. 90-luvulla Wrightin levyjä tosin uudelleenjulkaistiin sekä muutamia kokoelmia joita on edelleen saatavissa, joten hipinhopin kauppaan ja ostamaan Southern Soulin yhden mestarin musiikkia.

"He was one of the greatest singers in the soul world and always will be. I thought he was one of the old school best."

   Percy Sledge

"I have a lot of favourite singers, but O.V.Wright is at the top of my list because for me he's one that really brings the gospel thing into rhythm and blues to make it that soul thing."

   Robert Cray


Biisilista

01. The Bottom Line
02. I Don't Do Windows
03. That's The Way I Feel About Cha'
04. Your Good Things About To End
05. Let's Straighten It Out
06. I Don't Know Why
07. No Easy Way To Say Goodbye
08. Little More Time
09. Since You Left These Arms Of Mine
10. A Long Road

Tsekkaa: O.V.Wrightin ensimmäinen hittibiisi, "That´s How Strong My Love Is"