Nyt soi: The Band - The Weight

Pitkästä aikaa osui levyhyllystä käteen The Bandin levy Music From The Big Pink. Tämä levyn ykköspuolen päättävä raita on varmastikin se kuuluisin Bandin biisi ja löytyy lähes kaikilta kokoelmilta ja livelevyiltä. Vaikka sekä biisi että levy löytyy myös monilta Kaikkien Aikojen Parhaat-listoilta ei Robbie Robertsonin kirjoittama kappale aikoinaan saavuttanut kummoistakaan listasuosiota, se kipusi USA: listoilla sijalle 63. Tosin muiden tekemät cover-versiot, muunmuassa Jackie DeShannonin ja Aretha Franklinin (kitarassa Duane Allman) nousivat korkeammalle. Myös Easy Rider-elokuvan soundtrack myi hyvin vaikkakin levyllä biisin esittää Smiths (itse elokuvassa soi The Bandin versio). Biisiä on tuonkin jälkeen coveroitu kymmenien ellei satojen esittäjien toimesta.

Itse Robertson sanoo idean kappaleseen tulleen Luis Buñuelin filmeistä ja se kertoo folk-perinteeseen sopivasti matkaamisesta ja kohtaamisista. Kappaleessa mainittujen ihmisten sanotaan olleen suoran elävästä elämästä, joskin Robertson sanoo henkilöiden olevan yhdistelmiä monista tutuista ja tavatuista ihmisistä.

"I just wrote it. It’s just one of those things. I thought of a couple of words that led to a couple more, and the next thing I knew I wrote the song. That song was the only song on ‘Music From Big Pink’ that we never did rehearse. We just figured that it was a simple song, and when it came up we gave it a try and recorded it three or four times. We said that’s fine, maybe we’ll use it. We didn’t even know if we were going to use it, and it turned out to be the album.1

When I wrote ‘The Weight’, the first song for ‘Music From Big Pink’, it had a kind of American mythology I was reinventing using my connection to the universal language. The Nazareth in ‘The Weight’ was Nazareth, Pennsylvania. It was a little off-handed - ‘I pulled into Nazareth’. Well I don’t know if the Nazareth that Jesus came from is the kind of place you pull into, but I do know that you pull into Nazareth, Pennsylvania! I’m experimenting with North American mythology. I didn’t mean to take sacred, precious things and turn them into humour."

    Robbie Robertson

Tuo videopätkä liittyy legendan asemaan populaarimytologiassa nousseesta The Last Waltz konserttiin Bill Grahamin Winterland Ballroomista kiitospäivänä 1976. Itse asiassa tämä Martin Scorsesen ohjaamaan samannimiseen elokuvaan päätynyt versio on kuvattu jälkikäteen ja on osittain studiotallenne (tai sound stage). The Weight esitettiin toki myös konsertissa mutta tämä ei ole se versio. Ilmeisesti soittoraita on kuitenkin konsertista ja lauluraita tuosta sound stage äänityksestä. Tämä The Staple Singersin kanssa äänitetty versio on kuitenkin mielestäni se kaikkein paras versio kappaleesta. Mavis ja Pops Staples tosin meinaavat varastaa shown hienoilla tulkinnoillaan mutta Levon Helm kyllä hoitaa homman kotiin kuten aina.