The Smiths ja katu-uskottavuus

Oululaisen sanomalehti Kalevan musiikkiblogistin mielestä The Smiths kuuluu maailmankaikkeuden huonoimpien bändien monilukuisen joukon kärkisijoille U2:n ja Radioheadin viereen. Tietysti Antti hieman liioittelee varsinkin kun ei vaatimattomana miehenä listannut Vastahousuja tälle listalle.

"Tuo ovi liikkuu
Miksi se liikkuu?
Hei nyt se liikkuu
Ihan itekseen"

Sisällön ja sanoman riemuvoitto.

Jos miehen mielestä Kiss on maailman paras ja miehekkäin bändi ja Ace Frehley kaikkien aikojen kitaristilegenda, ei miestä voi ottaa kovinkaan vakavasti. Kaiken lisäksi mies on vielä basisti.

The Smiths on tosiaankin hiukan vaikea pala. Tuskin kukaan edes jonkin verran musiikista ymmärtävä voi väittää ettei bändillä olisi ihan loistavia ja briljantteja popmelodioita. Tosin silloinkin katu-uskottavuuttaan vaaliva rockhemmo useimmiten vetoaa Johnny Marriin. Hän kun kuitenkin on kova jätkä verrattuna lässyyn Morrisseyhin.

Vaikkei Morrisseyn baritonista tai sanoituksista piittaisikaan, on bändin musiikki kuitenkin ihan parasta laatua millä tahansa pop-mittarilla mitattuna. Sanoituksethan on helppo teilata kategorisesti masentaviksi itkuvirsiksi vaikka ne eivät sitä aina olisikaan. Joskus tietysti ovatkin. Suurin osa bändin innokkaimmista vastustajista perustaa mielipiteensä Morrisseyn helposti vihattavaan persoonaan tuntematta sen kummemmin yhtyeen musiikkia.

Joten kyllä, katu-uskottavuus on helpompi säilyttää teilaamalla The Smiths itsesäälissä rypeviksi vinkujoiksi, mutta silloin päästää kyllä käsistään mahdollisuuden tutustua yhteen popmelodioiden aatelibändiin.

Toisaalta jos mielestäsi Kiss on maailman paras bändi, ehkä tämä kannattaa kuitenkin jättää välistä. Keskity siihen.