Vuonna 1984, voitettuaan pitkän taistelun huumeiden ja alkoholin kanssa, Warren Zevon havaitsi olevansa ilman levytyssopimusta ja tarvitsevansa uuden demon levy-yhtiöiden A&R- miehiä varten. Hänen silloinen lempparilevynsä oli R.E.M- yhtyeen Murmur, ja tätä kautta hänen managerinsa sai entisen college-kaverinsa Peter Buckin innostumaan Warrenin taustalle soittamaan. Mukaan tulivat myös Bill Berry ja Mike Mills.
Tätä kautta Zevon puolivahingossa sekaantui myös Hindu Love Gods-projektiin jonka kautta hän pysyi yhteydessä R.E.M:in jäseniin seuraavina vuosina esiintyen mm. yhtyeen konserteissa.
Kun Zevon vuonna 1987 uuden levytysdiilin Virginille saatuaan alkoi tehdä uutta levyä hän pyysi jälleen samaa poppoota apuun. Buckin, Berryn ja Millsi rooli oli jotain sessiomuusikon ja tasa-arvoisen bändiläisen välimaastosta. He osallistuivat myös biisien tekoon ja sovituksiin. Kun mukaan tulivat vierailijoiksi mm. Bob Dylan, Michael Stipe, Neil Young, David Lindley, Flea, Don Henley, Brian Setzer, Tom Petty & Heartbrakersin miehiä, Jennifer Warnes ja tuottajaksi Waddy Wachtel oli koossa aika mielenkiintoinen remmi.
Tällä levyllä kuullaan ehkä hieman rauhoittunut, tai ainakin kulmiaan hionut Zevon. Aikaisemmista Warren Zevon (1976) ja menestyneimmästä albumistaan Excitable Boy(1978) (joiden särmää edes Jackson Browne ei pystynyt pilaamaan) aiheet ovat kääntyneet ehkä hieman itseironisempaan ja omaa itseään tutkiskelevaan suuntaan.Nimikappaleesta silti löytyy kosolti särmää (Neil Young kitarasoolossa) kuten myös kappaleista "Boom Boom Mancini" ja "Even A Dog Can Shake Hands". Rauhallisempia kappaleista on esimerkiksi "Reconsider Me" ( Don Henley taustalla) ja "The Heartache" (Jennifer Warnesin kanssa).
Itseään Zevon tutkiskelee (ja hieman syytteleekin) biiseissä "Bad Karma", "Trouble Waiting to Happen" ja erityisesti kappaleessa "Detox Mansion". Muutama heikompikin biisi levylle mahtuu. "The Factorya" ei pelasta edes Bob Dylan. Tämä Springsteen/Mellencamp-pastissi jää tyhjänpäiväiseksi, eikä "Leave My Monkey Alone" tunnu ollenkaan kuuluvan koko levylle. Tämä keyboard-vetoinen kappale on koko levyn heikoin esitys.
Suuren kaupallisen suosion kartteleman Warren Zevonin tuotannosta tämä levy (ajoittaisista heikkouksistaan huolimatta) on kuitenkin se, joka omaan soittimeen useimmiten eksyy. Kokoelmilta toki löytyisivät ne kaikki "hitti-biisit", ja Excitable Boylta ne ehkä tunnetuimmat biisit, mutta eihän sitä itse voi aina valita mistä tykkää.
Biisilista
1. Sentimental Hygiene
2. Boom Boom Mancini
3. Factory
4. Trouble Waiting to Happen
5. Reconsider Me
6. Detox Mansion
7. Bad Karma
8. Even a Dog Can Shake Hands
9. Heartache
10. Leave My Monkey Alone
Tsekkaa: Warren Zevon - Sentimental Hygiene
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti