22.3.2010

Ei se nimi bändiä pahenna...

 
Hieno bändin nimihän on sellainen joka antaa jo hieman viitteitä siitä mitä tuleman pitää. Ei sen tarvitse genreä paljastaa liian ilmeisellä tavalla, sekin voi olla tylsää, mutta edes hiukan bändin hengestä ja asenteesta. Tietysti on vielä hienoa jos nimen takana on jokin tarina tai anekdootti joka liittyy yhtyeeseen tai sen musiikkiin edes jollain tavalla.Toisaalta on myös bändejä joiden nimessä ei ole mitään tolkkua mutta mitään muutakaan nimeä ei sille oikein voisi enää kuvitella.

Nimen merkitys ei ole aina se juttu, vaan kirjoitus- ja ääntämisasu voi luoda nimestä tietyn tunnelman. Karftwerk toimii kaikin tavoin, se on sekä kirjoitus- että ääntämisasultaan kuvaava ja voimalaitos sopii mainiosti bändin soundiin. Canned Heat on toinen osuva esimerkki kuten myös Motörhead.

The Rolling Stones ja The Beatles ovat tietysti niminä erinomaisia mutta niiden etymologia on jo käyty läpi niin moneen kertaan että ei niistä sen enempää. The-etuliite kuluu olennaisesti noihin nimiin, toisiin se ei sovi ollenkaan. The The on nimenä jo liian pikkunäppärää ja tekonokkelaa. Niinkuin itse bändikin.

AC/DC on niin perin juurin iskevä ja oikeaan osuva että ei tuolla yhtyeellä mitään muuta nimeä edes voisi olla. Sähköistä nimeä valitessaan pojat eivät tosin tulleet edes ajatelleeksi termin slangi merkitystä eli biseksuaalisuutta. Ehdottomasti kuitenkin yksinkertaisuudessaan yksi parhaista.

Hyviä lyhyitä nimiä on myös Blondie, miltei sattumanvaraisesti poimittu mutta sopiva The Clash, itseään kehuva Cream (the cream of the crop), kotikaupunki Detroidin mukaan nimetty MC5 (Motor City Five) ja vaikkapa laulaja Exena Cervenkan mukaan nimetty X. Tuossa bändissä vaikutti myös mies nimeltä John Doe, hieno alias sinänsä mutta ei kuulu tähän tarinaan tietenkään millään tavalla. Nuoleskeleva ja tekoanarkistinen Generation X onkin jo kokonaan toinen juttu.

Jotkut nimet antavat heti löysän ja löperön vaikutelman. Tai voihan se olla niinkin päin että bändi on antanut nimelle aneemisen soinnin. Täysin mitäänsanomattomia ja latteita nimiä ovat kuitenkin vaikkapa Yes jonka piti muka olla vahva ja kuvata bändin omistautumista. Tai vaikkapa kissanruoan mieleen tuova Wings, Toto, hölmö ABC, Asia ja kaikista karmein ja löysin Journey. Näissä nimissä ei ole yhtään munaa. Kiss-nimeen en ota kantaa.

Yksinkertaisuus on kuitenkin siis monesti kaunista, mitä kuvaa myös se, että Southern Death Cult muutti ensin nimensä muotoon Death Cult ja sitten iskevämpään muotoon The Cult. The Cure sopii myös suuhun paremmin kuin hiukan iskelmävaikutteinen Easy Cure.

Monimutkaiset ja pitkät nimet ovat sitten luku sinänsä. Harva muistaa miten se nyt oikein meni: Electric Blue Peggy Sue And The Revolutionions From Mars tai vaikkapa  I Was a Teenage Satan Worshipper tai suomenkielisistä Kotka Rankki ohutta yläpilveä. Ei kovin iskeviä tai mieleenjääviä. Tai ehkäpä sittenkin erikoisuudessaan mieleenjääviä, mutteivat ainakaan iskeviä.

Huumorilla valitusta nimestäkin voi kehkeytyä jotakin hienoa ja jollain mystisellä tavalla musiikkia ja henkeä kuvaavaa. Kyllähän blueslaulaja Blind Lemon Jeffersonin mukaan nimety koira Blind Thomas Jefferson Airplane antoi bändille ihan oivan nimen. Jefferson Airplane kuvasi hienosti hippitunnelmia, mitä Jefferson Starship ei taas ollenkaan tavoittanut.

Koulun pitkätukkia vihanneen voimisteluopettaja Leonard Skinnerin  mukaan nimetty Lynyrd Skynyrd kantoi nimeä kunnialla ja jostain selittämättömäsät syystä Lowell Georgen pienten jalkojen inspiroimana nimensä saanut Little Feat ei voisi juuri parempaa nimeä kuvitella itselleen.

Nimen keksiminen bändille ei liene niitä kaikkein helpoimpia juttuja aloitteleville rokkareille, mutta lienee kuitenkin helpottavaa että monenmoisilla ja täysin mitäänsanomattomillakin nimillä on pinnalle päästy.

Kuten nyt esimerkiksi U2.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti