Se on loppu ny...

Nimittäin tauko.

Mutta aloitellaan rauhallisesti.

Tai no, rauhallisesti ja rauhallisesti. Mutta ainakin lyhyesti. Rival Sons on soinut lautasella aika paljonkin viime aikoina. Siis se uusi levy Head Down. Ihan siitäkin syystä että yhtye on tulossa Oulun Teatrialle keikalle 13.10. ja on pitänyt vähän lämmitellä.

Ja joo joo, tiedän että onhan tämä jo kuultu sataan kertaan, ja tiedän senkin että Led Zeppeliniä on tullut pojilla kuunneltua. Mutta ei tässä mitään Zeppelin-imitaatiota olla tekemässä Kingdom Come-tyyliin. Kunnon rehevää rockpoljentaa jossa ei aivoja tarvita. Onneksi. Se on joskus yliarvostettua puuhaa. Nimittäin se ajattelu.

Relatkaa indiepopparit ja tanssikenkää jalkaan. Tilatkaa pari tuoppia ja vanha farkkurotsi niskaan. Siitä se lähtee.

Oulu-skene # 10 - The Scenes

Edellisen Arabia Arabia-postauksen kommentit sopisivat osaksi myös tähän uusvanhaan oululaiseen yhtyeeseen. Ennen Sininen kaappi-nimellä, ja sitä ennen vielä pikkuisen psykedeelisemmin Sininen kaappi, mutta miksi?-nimellä tunnettu yhtye on ollut kasassa jo vuodesta 2008. Nimi on vaihtunut hieman indiempään ja kuvaavampaan. Laulukielihän oli englanti jo aiemminkin.

Sininen kaappi julkaisi aiemmin tänä vuonna kokopitkän Foliotracks, joka löytyy myös Spotikasta, mutta koki ilmeisemmin tarvetta uusiutua. Weneverstoodachanche pähkäilee muuten tuon laulukielen merkitystä, mutta itselleni tuo lontoon murre on aina ollut se mielekkäämpi korvalle. Ja kun Konsta Koivistolta vielä sujuu se vallan mallikkaasti, niin kielivalinta on mielestäni onnistunut. Ja tuo Konsta Koivisto on siis se joka yhdistää Arabia Arabiaa ja tätä yhtyettä. Kitaristi Atte Loponen taas on tuttu Reetta-yhtyeestä. Miki Liukkonen on toisessa kitarassa, Joni Seppänen koskettimissa ja hienosti Sakari Kukko-tyylisesti puhaltimissa. Rytmiryhmässä Olli Vimpari paukuttelee rumpuja ja Matias Haataja bassoa.

Kuten jo Arabian kohdallakin mainitsin, ei Konstaa voi syyttää varman päälle pelaamisesta laulusoundissaan. Amfetamiini-indieksikin kuulemma mainittu rokkenrolli soi mallikkaasti varsinkin tuossa hieman räyhäkkäämmässä "To Fix Revolving Antlers"-kipaleessa joka yhtyeen Soundcloudista löytyy. Hitaammat kappaleet soivat hienosti 70-luvun hengessä ja "Best-Seller Cutters"-biisissä puhaltimet soivat tosiaan välillä kuin Piirpaukkeella konsanaan. "In Fear of Minotaur"-biisin Led Zeppelin-konnotaatiot ovat selkeitä, mutta eivät missään nimessä häiritseviä. Helvetin hieno kappale!!

Nuo kappaleet siis löytyvät jo aiemmin mainitulta Foliotracks-omakustanteelta, mutta Scenesiltä on syksyn mittaan tulossa omakin EP jolle lupaillaan myös noita pikkuisen rauhallisempia sävyjä. Ihan kaikki biisit tuolta kokopitkältä eivät kolahtele meikäläiselle, mutta psyke/proge-osasto on niissäkin hallussa ilman - liiallista - taidekouluhörhöilyä. Tuolle The Scenesin Soundcloud-sivustolle on kuitenkin ehdottomasti valittu ne parhaat biisit aiemmalta levyltä. Piirpauke tulee väistämättä jostain syystä mieleen taas välillä, en tiedä miksi koska noin ensikuulemalta yhteistä ei ole kuin tuo ajoittainen Sakari Kukko-fiilis. Mutta sehän ei ole missään nimessä huono juttu. Päinvastoin.

Kyllä perhana Oulusta talenttia löytyy. Tästä poikkitaiteellisten poikien bändistä taatusti kuullaan vielä. Nyt ei muuta kun demot kantoon ja Kioski Rec:in juttusille kipin kapin.

The Scenes Facebookissa

Oulu-skene # 9 - Arabia Arabia

Vuoden 2011 tammikussa perustettu yhtye potkaisi homman käyntiin näyttävästi voittamalla Kalevan Chili-bändikisan heti seuraavana kesänä. Tuo poiki lisää keikkoja joista merkittävin varmastikin Qstock-festivaaleilla. Aika mukava mäkilähtö siis tuoreelle bändille.

Yhtye on sittemmin julkaissut omakustanne EP:n Stairs And Stripes, jonka perusteella yhtyeen juuret ovat  vahvasti tuolla 70-luvun progepohjaisessa fuusiojazzmeiningissä. Jutusteltuani sähköpostitse rumpali Suutarisen kanssa hän vahvisti vaikutteita tulleen progen lisäksi niin jazzista kuin alternative rockistakin. Karsinoiminen lienee kuitenkin turhaa hommaa. Progediggari-tausta on kuitenkin se, joka näitä nuoria miehiä yhdistää. Ja se on jostain syystä virkistävää näinä fuzz/indie-aikoina. Wigwam ei voi koskaan olla pois muodista.

Laulaja-kiippari Konsta Koiviston laulussa on aika lailla suuren maailman teatraalista meininkiä joka ei anteeksi pyytele. Miehessä on onneksi musikaalisuutta ja itsevarmuutta jota yleensä näkee vain pikkuisen isompien starojen lavapresenssissä. Onneksi siksi, että jossain vaiheessa voi vaikuttaa että mennään pikkuisen överiksi, mutta jotenkin se homma kuitenkin pysyy lapasessa. Ihan hilkulla ollaan kyllä välillä.

Trion muut jäsenet, rumpali Lauri Suutarinen ja basisti Mikko Kanniala, jäävät vääjäämättä Koiviston varjoon vaikka pirun asiallisesti hommansa hoitavatkin. Tuossa videossa jossain vaiheessa jopa korostetusti tulee esille rauhallisten rytmipoikien kompetenssi. Peruskokoonpanoon ei siis kuulu sitä perinteistä kitaraa, jota tosin EP:llä kuullaan, mutta ei tuo kyllä menoa haittaa.

Sen suurempia tavoitteita ei Suutarisen mukaan bändillä ole, mutta ainahan se pitkäsoitto jossain vaiheessa olisi kuitenkin mukava tehdä. Suurin ongelma yhtyeellä varmaan on saada live-esiintymisten groove tallennettua nauhalle, sillä klubitunnelmaa voi olla vaikea tavoittaa studiossa.

Ihan hipstereintä kamaa ei progepohjainen soitto tällä hetkellä ole, mutta hienoa on että tällaisia pikkuisen valtavirrasta poikkeavia bändejä aina kuitenkin pinnalle putkahtelee. Ei siis ihan sitä Soliti-kamaa, mutta ei kaikkien totta tosiaankaan tarvitse sitä ollakaan. Tällaisella vanhemmalla hörhöllä ihan sydäntä lämmittää kun nuoret miehet kertovat diggaavansa Tasavallan Presidenttiä, Wigwamia ja Blues Sectionia.

Arabia Arabia Facebookissa
Arabia Arabia Youtubessa

Keikkaennakko: King King feat. Alan Nimmo

Fabulous Thundebirds, John Hiatt, Free ja Paul Rodgers mainittu! Well, you certainly got my attention!!

Paikallinen blues-yhdistys Ou'Blues jatkaa loistavaa kansansivistystyötään tuomalla tänne pohjan perille mielenkiintoisia, mutta ei täällä juurikaan tunnettuja bluesakteja. King King featuring Alan Nimmo on kuitenkin kotimaassaan Briteissä ja varsinkin bluespiireissä ihan kuuminta hottia. Bändi ja levy on ehdolla lähes joka kategoriassa tämänvuotisissa British Blues Awards-kahinoissa.

Rockia, bluesia, soulia ja funkkiakin sekaan sekoittelevan bändin esikoislevy Take My Hand on omassa kategoriassaan ihan helkkarin pätevä levy. Brittibluesin parhaita perinteitä Paul Kossofin jalanjäljissä hienossa kitaroinnissaan jalostava Nimmo on samassa persoonassa myös erittäin pätevä laulaja.

Debyyttialbumilta löytyy mielenkiintoista tavaraa omista Nimmon ja basisti Lindsey Coulsonin rustaamista biiseistä maukkaisiin covereihin. Omat biisit rokkaavat tosiaan hiukan Thunderbirds-tyylisesti tai vaikkapa Nimmo Brothersien perinteitä jatkaen. Parasta a-laatua on myös john Hiattin "Feels Like Rain", jota Nimmo soitteli jo soolokiertueillaan ja monesti myös hienona akustisena versiona.

Eric Clapton/Robert Cray kollaboraatio "Old Love" osoittaa myös hienosti, että Nimmo on kovan tason laulaja.



Vaikka mukaan mahtuu myös perinteisemmän Chigago-bluesin valtiomiehen Howlin´Wolfin biisi "Mr. Highway Man", ei King Kingin ulosanti ihan perinteistä vanhan ajan bluesia ole. Se on rockin ja brittibluesinn ristisiitos ja vallan helvetin onnistunutta sellaista. Tuossa Wolfin biisissä harppua soittelee hienosti Giles King. Jos ja kun King ei bändin mukana Ouluun saavu niin siinähän voisi olla AP:lle tai Raatikan Jussille vakanssin paikka.

King King esiintyy lauantaina 14.7. Hotelli Radisonissa Suistoblues-tapahtumassa. Lämppäreinä pitkän linjan paikallisempia bluesenthusiasteja Juurus-Texasista Bluesharpsiin. Paikalle kannattaa tulla muidenkin kun bluespuristien, sen verran hienoa herkkua on luvassa.