Qstock 2013: Back in business, tai ans kattoo...

Jotenkin se vain veri vetää takaisin tänne laudalle vaikka vähän nihkeää tuo tuntuu olevankin. Viimeisestä comeback-yrityksestäkin on jo tovi aikaa, mutta mennään ilman paineita ja tavoitteita. Kävijöitä blogissa näyttää riittäneen ihan mukavasti vaikka vuoteen mitään uutta en ole kirjoitellutkaan, mistä lie eksyvät...

Ja ytimessä ollaan taas myös toisella tapaa, sillä vanhakin on lähdössä oikein rokkifestareille! Kotikaupungin Qstock ei nyt niinkään huimalla rosterillaan houkuttele, mutta onhan tuolla kuitenkin sen verran mielenkiintoisia juttuja että se aiheuttaa jopa muutamia logistisia ongelmia. Qstockilla on vaan se helvetinmoinen etu, että paikalle pääsee pyörällä (tai sitten taksilla) ja yöksi kotio. Sitä oppii näin vanhemmiten jotenkin arvostamaan.

Molempien päivien esityslistasta oli helppoa ruksia heti yli Rytmirannan hiphopparit ja räppärit ja mitkälie. Perjantain ajattelin aloitella sopivan rauhallisesti ja keskiluokkaisesti J.Karjalaista kuunnellessa. Uusikin levy toimii meikäläiselle oikein sopivasti. Ja kenties jopa viimeistä Oulun keikkaa soitteleva PMMP täytyy ehdottomasti tsekata, vaikka monta kertaa onkin jo nähty. Aina ne leidit onnistuu silti säväyttämään. Kotiteollisuuden jätän sovinnolla välistä lievää suuremman Hynysallergian takia, mutta onneksi sopivan intiimissä Sirkusteltassa on juurikin siihen aikaan paljon paljon mielenkiintoisempi First Aid Kit.

Loppuilta onkin sitten aika lailla helppo. Michael Monroe of course my horse, nousussa oleva The Scenes, Kolmas Nainen muutenkin kuin nostalgian takia. Within Temptation; no ihan vaikka Sharonin takia jos ei muuten. Ja kyllä kai se musiikkikin menee, vaikka täytyy tunnustaa että tässä festaritunnelmia tavoitellessa vasta ensimmäistä kertaa bändin musiikkia omaan soittimeeni pistin. Ja vielä tietysti Radiopuhelimet ihan vaan sen takia kun se on Radiopuhelimet. Nuff said. Illan ainoa logistinen ongelma on Von Hertzen Brothersien ja Mariskan samanaikainen proggis. Mennään fiilingillä sitten.

Lauantaina ei näytä olevan niinkään kiire paikalle. Jätetään suosiolla Jonne Aaronit, Cheekit, Antti Tuiskut ja erityisesti Petri Nygårdit niitä halajaville. Satellite Stories on sopiva bändi aloitella lauantaita. Sitten taas on kaikenmaailman Laineen Kasperia ja Jukka Poikaa jotka ei jaksaa oikein liikuttaa. Disco Ensemble ja Laura Närhi taistelevat, mutta Disco taitaa voittaa kisan. Tai sitten olutteltta. Pää Kii on ihan yliverto verrattuna Amorphikseen; siinä muuten toinen bändi jota omassa soittimessa soittelin ekaa kertaa juuri nyt. Ei ihmeemmin säväyttänyt.

Kolmas oululainen eli Musmouthed Talk kiinnostaa huikeasti enemmän kuin Haloo Helsinki. Eput, no joo, mennee Kolmannen Naisen kanssa samaan kastiin. Pakkohan se on fiilistellä vaikka jonkin verran kiinnostusta herättävä Bombus soittelisikin samaan aikaan. Epäilen että kaikki menevät sitten katsomaan Katatoniaa joten itse ajattelin mennä kuuntelemaan populäärimusiikkia Pajalasta The Magnettesin muodossa.

HIM on pääesiintyjä. Kuulemma. Ainakin se on viimeiseksi laitettu Päälavalle. Vai meniskö sittenkin katsomaan Stepa & Area. No ehkei kuitenkaan. Katsellaan missä kuosissa se Ville on. Mutta helkkari, vanhana folkkarimiehenä huomasin että tuollahan olisi indiesuosikki Eva & Manu (Warner Music) jo yhdeltä aamulla. Pitäskö se perhana pinnistellä paikalle?

Jotenkin kuitenkin on semmonen kutina että eniten odotan ihan eri akteilta kun suurin osa muista. Oulun indiemiesten lisäksi: Pää Kii, First Aid Kit, The Magnettes ja Radiopuhelimet. Onkohan minusta perhana tulossa hipsteri?

Se on loppu ny...

Nimittäin tauko.

Mutta aloitellaan rauhallisesti.

Tai no, rauhallisesti ja rauhallisesti. Mutta ainakin lyhyesti. Rival Sons on soinut lautasella aika paljonkin viime aikoina. Siis se uusi levy Head Down. Ihan siitäkin syystä että yhtye on tulossa Oulun Teatrialle keikalle 13.10. ja on pitänyt vähän lämmitellä.

Ja joo joo, tiedän että onhan tämä jo kuultu sataan kertaan, ja tiedän senkin että Led Zeppeliniä on tullut pojilla kuunneltua. Mutta ei tässä mitään Zeppelin-imitaatiota olla tekemässä Kingdom Come-tyyliin. Kunnon rehevää rockpoljentaa jossa ei aivoja tarvita. Onneksi. Se on joskus yliarvostettua puuhaa. Nimittäin se ajattelu.

Relatkaa indiepopparit ja tanssikenkää jalkaan. Tilatkaa pari tuoppia ja vanha farkkurotsi niskaan. Siitä se lähtee.

Keikkaennakko: King King feat. Alan Nimmo

Fabulous Thundebirds, John Hiatt, Free ja Paul Rodgers mainittu! Well, you certainly got my attention!!

Paikallinen blues-yhdistys Ou'Blues jatkaa loistavaa kansansivistystyötään tuomalla tänne pohjan perille mielenkiintoisia, mutta ei täällä juurikaan tunnettuja bluesakteja. King King featuring Alan Nimmo on kuitenkin kotimaassaan Briteissä ja varsinkin bluespiireissä ihan kuuminta hottia. Bändi ja levy on ehdolla lähes joka kategoriassa tämänvuotisissa British Blues Awards-kahinoissa.

Rockia, bluesia, soulia ja funkkiakin sekaan sekoittelevan bändin esikoislevy Take My Hand on omassa kategoriassaan ihan helkkarin pätevä levy. Brittibluesin parhaita perinteitä Paul Kossofin jalanjäljissä hienossa kitaroinnissaan jalostava Nimmo on samassa persoonassa myös erittäin pätevä laulaja.

Debyyttialbumilta löytyy mielenkiintoista tavaraa omista Nimmon ja basisti Lindsey Coulsonin rustaamista biiseistä maukkaisiin covereihin. Omat biisit rokkaavat tosiaan hiukan Thunderbirds-tyylisesti tai vaikkapa Nimmo Brothersien perinteitä jatkaen. Parasta a-laatua on myös john Hiattin "Feels Like Rain", jota Nimmo soitteli jo soolokiertueillaan ja monesti myös hienona akustisena versiona.

Eric Clapton/Robert Cray kollaboraatio "Old Love" osoittaa myös hienosti, että Nimmo on kovan tason laulaja.



Vaikka mukaan mahtuu myös perinteisemmän Chigago-bluesin valtiomiehen Howlin´Wolfin biisi "Mr. Highway Man", ei King Kingin ulosanti ihan perinteistä vanhan ajan bluesia ole. Se on rockin ja brittibluesinn ristisiitos ja vallan helvetin onnistunutta sellaista. Tuossa Wolfin biisissä harppua soittelee hienosti Giles King. Jos ja kun King ei bändin mukana Ouluun saavu niin siinähän voisi olla AP:lle tai Raatikan Jussille vakanssin paikka.

King King esiintyy lauantaina 14.7. Hotelli Radisonissa Suistoblues-tapahtumassa. Lämppäreinä pitkän linjan paikallisempia bluesenthusiasteja Juurus-Texasista Bluesharpsiin. Paikalle kannattaa tulla muidenkin kun bluespuristien, sen verran hienoa herkkua on luvassa.

Hässäkkäpäivät 2012

Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen festivaali jyrähtää taas Oulun Toppilassa Ykän Pubissa heinäkuun toisena viikonloppuna eli 6.-7.7. Alkutahdit tosin jysäytetään jo torstaina Nuclear Nightclubilla Veneen, Hebosagilin ja Viisikon voimin. Festaripaikkana Ykän Pubi on samalla haastava että kompakti. Pubihan sijaitsee aivan omakotitaloalueen kyljessä, eikä piha-aluekaan mukaan luettuna suuren suuri ole. Tunnelma on siis tiheää.

Paskakaupunni ry:n toimesta kuudennen kerran järjestettävä tapahtuma on AINAKIN Pohjois-Suomen suurin vaihtoehtomusiikin häppeninki. Luvassa on punk/metalli/hardcore/sludge/sun muut-osaston ykkösnimiä ja mahtuu mukaan myös garegemaisempaa poljentoa länsinaapurista asti. Toisesta naapurimaasta Eestistä saapuu varmasti Terveiden Käsien ohella yksi illan legendaarisimmista bändeistä eli J.M.K.E.

Eipä noista bändeistä läheskään kaikki ole meikäläiselle tuttuja edes nimeltä, mutta muutamia mielenkiintoisia puolituttavuuksia mukana on. Oulun omien bändien lisäksi ehkä eniten kiinnostaa juurikin J.M.K.E., ja sekin osaksi kurisositeetin vuoksi. Kun en ole legendaarista yhtyettä tainnut ikinä livenä nähdä. Toinen kiinnostava ensemble on tuo länsinaapurin kontribuutio eli Terrible Feelings. Ruotsin hipster-pääkaupunki Malmöstä kotoisin oleva orkesteri sekoittelee soppaan sopivasti postpunk, powerpop ja garagevaikutteita.



Otra Romppaisen johtamana Mana Mana julkaisi vuonna 2000 Jouni Mömmön jälkeensä jättämistä biiseistä työstetyn levyn Murheen laakso. Nyt tuon levyn vinyylijulkaisun tiimoilta yhtye on kiertueella, tosin nyttemmin siis nimellä Murheenlaakso. Kiertueen ensimmäinen keikka osuu Hässäkkäpäiville, ja on myös yksi illan kiinostavista akteista.



Onhan tuolla toki muitakin kiinnostusta herättäviä bändejä, mutta iso osa menee kyllä osastoon hällä väliä. Ydinperheen ja Ydintuhon kaahaus voisi innostaa ja Throatin kaoottinen noisesludge lähinnä Piparnakkelin hämmentävän arvion ansiosta. Sekä tietysti oululaiset Terveet Kädet, Vene, Hebosagil, Viisikko ja Tuomas Henrik. Ja jos huumoripunkkiosasto sattuu jossain vaiheessa innostamaan niin onhan tuolla myös Jumalan Ruoskan comeback-esiintyminen asialistalla.


Festareiden kattaus on joinain vuosina elänyt ihan viime hetkille asti, mutta tällä hetkellä varmistunut line-uppi käsittää noin 40 yhtyettä, jotka esiintyvät kahdella lavalla. Toinen on sisälava ja toinen pubin pihalla. Ovensuussa seisomalla voi nähdä helpostikin molemmat lavat, sen verran kompakti alue siis on. Ohessa tässä vaiheessa tiedossa olevat yhtyeet:

Hässäkkäpäivät 6.-7..7.:

Terrible Feelings (SWE), J.M.K.E (EST), Jumalan Ruoska, Juggling Jugulars, Neuroottiset Pelimannit, Famine Year, Unkind, Vapaa Maa, Sokea Piste, Rift, Noituus, Death Toll 80k, Perikato, Schwerbelastungskörper, Seksihullut, Ydinperhe, Forca Macabra, Ristisaatto, Kieltolaki, Punk Lurex, Terveet Kädet, Kansakunnan ylpeys, Out of Tune, Death by Snoo Snoo, Ydintuho, Throat, Kovaa Rasvaa, Projekti 15, Hävitys, Total Recall, Cause for Effect, Hebosagil, Viisikko, Vene, Murheenlaakso, Feastem, Kyklooppien Sukupuutto, Maakuntaradio, Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi, Confusa.

Qstock-nillitys

Taas se on sitä aikaa kun kaikki valittavat tai ihastelevat tulevan kesän rokkifestivaalien tarjontaa. Yleensä eniten valittavat ne, jotka eivät ole edes paikalle menossa. Vähän niin kuin minä.

Koska nuo Ruisrockit ja muut etelän tapahtumat on blogeissa perattu jo kymmeniin kertoihin, tsekkailin vähän oman kaupungin Qstockin tulevaa ilmettä. Qstock on tunnettu raskaamman metallin kannattajana, ja niin siinä näyttää tälläkin kertaa käyvän. Roxette tietysti keskiarvoa hiukan tasaa, mutta tuohan nyt onkin ihan... miten sen nyt sanoisi.....väärässä paikassa. En tosin tiedä mikä Roxettelle tällä hetkellä se oikea paikka olisi. Ehkä Reckless Loven lämppärinä?

En toki kuulu enää festivaalien tavoitelluimpaan segmenttiin, mutta kun en perkele tajua näitä Notkeita Rottia ja VilleGalleja. Jippua nyt ei kuuntele edes kolmen promillen kumarassa.

Ainoa vetonaula meikäläiselle näyttää olevan Kauko Röyhkän ja Narttujen paluu. Ihan tuon takia paikalle voisi ja pitäisikin raahautua. Vuosi vuodelta tuo raahautuminen vain tuntuu olevan vaikeampaa. Nyt on pelissä kuitenkin semmoinen historiallinen aspekti, että näin Röyhkän ensimmäistä kertaa nimenomaan Kuuskassa vuonna 1980, enkä ymmärtänyt pätkääkään. Tuo lienee muuten ollut ihan niitä ensimmäisiä uuden Narttu-kokoonpanon keikkoja muutenkin. Olin myös paikalla Narttujen viimeisessä Oulun-konsertissa Cafe Adamissa, vuosi lienee ollut -89. Eli tässä nyt olisi jonkinmoinen ympyrä sulkeutumassa.

Tai ehkä sitten olen vain ihan pihalla, kun ei mikään kelpaa. Luultavasti näin. Sen verran täytyy toki lieventää että onhan tuolla kuitenkin mielenkiintoinen For The Imperium, ihan ok Black City, energinen Death Letters ja tietysti Radiopuhelimet kuten aina.

Hetkinen... siis tuollahan on oikeastaan ihan tolkun bändejäkin näiden Nygårdien seassa. Pitäneekin uudelleen harkita tuota osallistumista.

Keikkaennakko: Terveet Kädet

Kaikkien HC-bändien isä ja äiti Terveet Kädet on jälleen aktivoitunut. Bändi julkaisee viikon päästä sähköisestä ja akustisesta osasta koostuvan UGH!!! Terveet Kädet elävänä -livelevyn. 20 kappaletta käsittävä sähkölive on äänitetty Kouvolan House of Rock -baarissa viime toukokuussa pitäen sisällään tunnettujen hittien lisäksi uudempaa ja levyttämätöntä materiaalia. Akustinen live on nauhoitettu Porin Cafe Jazzissa viime elokuussa.

Levy julkaistaan Cd:nä ja 12 tuuman vinyylinä. Cd:n julkaisupäivä on siis 29.2. ja vinyylin 14. maaliskuuta. Terveiden Käsien kokoonpanossa pitkään olleet rumpali Peedro ja basisti Lene ovat astuneet yhtyeestä syrjään ja heidän tilalleen on otettu Aki (ex-Kohu-63) ja Jani (ex-Kansandemokratia). Lisäksi yhtyeessä soittavat kitaristi Ilari ja tietysti legendaarinen Läjä Äijälä.

Levynjulkkarikiertue pysähtyy Oulussa 23.3. jolloin yhtye räimii Toppilassa Ykän Pubissa. Helsingin Nosturissa pojat rokkaa 3.3.

Rotos Loves Paskis

Paskat me mistään Flowsta tai Ruisrokista. Onhan meillä Rotos Loves Paskis.

Rotos ja Paskakaupunni-yhdistysten jo kuudetta kertaa järjestettävä tapahtuma kerää Oulun Kuusisaareen Tanssipaviljonkiin vaihtoehto-musiikin undegroundia ja pari suurempaakin nimeä 17.-18.2. Rotos on paikallinen elävän musiikin yhdistys ja Paskakaupunni operoi vähän laajemmallakin skaalalla kulttuurin alalla. Molemmat erittäinkin kannatettavia kaupungin elävöittäjiä.

Circle
Kaksipäiväisen tapahtuman kruununjalokivenä voitaneen pitää Circleä, jonka tämänhetkisestä kokoonpanosta tai musiikillisesta mielentilasta ei minulla ole sen suurempaa tietoa. Jos kellään. Mutta mielenkiintoinenhan tuo olisi käydä katsomassa, varsinkin kun en ole yhtyettä ikinä livenä nähnyt. Ja se on kuulemma suomalaiselle musiikkidiggarille häpeän paikka.

Circle - New Fantasy (live) by Ektro Records

Fotoshop
Paljon positiivista pöhinää aikaansaanut Jarno-Erik Faarisen Fotoshop lienee esikoislevy Lifeformsin myötä se toinen odotettu vieras. Tuo Worries-biisi ei ole tuolta tuoreehkolta levyltä vaan jo uudempaa tuotantoa. Antanee kuitenkin aika tarkan kuvan siitä missä mennään. Syntikkapohjaisen shoegaze/indiepopin ystäville.

 
Sydän, sydän 
Moneenkin kertaan kymmenvuotisen uransa aikana musiikillista ilmaisuaan muutellut Sydän, sydän on ollut jo pitempään joidenkin kirjoissa SE tuleva iso nimi. Kovin isoa nimeä ei yhtyeestä ole vielä päässyt syntymään, mutta tammikuussa ilmestynyt uutukainen Kapseli on saanut kehuja monelta suunnalta ja noussut jopa listoille kympin sakkiin. Tarkkaan en uskalla sanoa tyylilajista, mutta se kai ei ole ollenkaan olennainen asia. Bändin kiihkeät fanit tietävät, ja muidenkin kannattaisi tutustua.



Cleaning Women 
Jo viisitoistavuotiaaksi ehtinyttä yhtyettä on vertailtu Kraftwerkiin ja vanhempaankin krautrokkiin. Kaipa tässä konemusiikkivetoisessa yhtyeessä kuuluu kaikuja monestakin suunnasta, mutta tunnetuin yhtye lienee epäortodoksisista soitinvalinnoistaan. Soittimina on käytetty niin pyykinkuivaustelineitä, kurkkupurkkeja kun pesukoneen osiakin. Päivän avantgardepläjäys on toivottavasti livenä mielenkiintoisempi tapaus kuin levyltä kuunneltuna. Ja uskon niin.



Mukana karkeloissa on myös Räjäyttäjät, Viisikko, Kiveskives ja oululainen 2-7 Miehen Trio. 

Lisätietoa Rotoksen sivuilta.

Haluatko päästä levyn krediitteihin?

Kysymyshän on tietysti retorinen. KAIKKIHAN nimensä haluavat levyn krediitteihin. Edes kerran elämässään.

No nyt on tavallisella wannabella rautainen mahdollisuus päästä brassailemaan kaveripiirissä. Moses Hazy-yhtye äänittää live-levyn pikku kiertueella. Hesalaiset ovat tosin jo myöhässä, sillä Bar Loosen keikka meni jo, mutta oululaisilla on vielä mahdollisuus ikuistaa itsensä musiikkimaailman historiaan. Oulun keikat ovat perjantaina 13.1. Nelivitosessa ja lauantaina 14.1. Nuclear Nightclubilla.

Rullaavaa rollarirokkia kehutusti jo kolme albumillista jukaissut yhtye tosin ihan sanatarkasti lupaa että kaikki lipun lunastaneet saavat nimensä levyn kansitaiteeseen. Mitä sitten tarkoittaakin. Mutta onhan se kiva myös sanoa olleensa keikalla jolla levy on äänitetty. Ja mahiksethan toki parantuvat jos käy molemmilla keikoilla!

Satellite Stories - Blame the Fireworks

Enhän minä näihin ikinä ehdi ekana kun pitää noita oikeitakin töitä tehdä.

Tämäkin on jo siis ehditty julkaista kymmenissä muissakin paikoissa moneen kertaan kuten  Antin laudalla joka yleensä ensimmäisenä asiat julkaisee. Nukkuukohan se mies ikinä ?

Silläkin uhalla, että alan toistaa itseäni ja vaikutan kotikaupungin poikien suosijalta (mitä olenkin, ja mielelläni), pistetään tähän kuitenkin tuo Satelliitti poikien uusin biisi "Blame the Fireworks", jota keikoilla olen kyllä kuullut jo monestikin. Ja tykännyt.

Samaa tuttua partymeininkiä ilman kurttuotsaisuutta tässä vedellään kohti levytyssopimusta joka siintää nurkan takana. Tämä ei tosin ole sisäpiirin tietoa, vaan täyttä mutu-puhetta.

Bändi muuten pääsi saksalaisen Karsten Jahnke -keikka-agentuurin listoille. Samoilla listoilla viihtyy sellaisiakin nimiä kuin Ryan Adams, Tori Amos, Bon Iver, Gang of Four, Joanna Newsom sun muita enemmän tai vähemman tunnettuja akteja. Toki pojat ovat tuolla vain yhtenä satojen joukossa, mutta eiköhän tuota kautta jonkinlaista Keski-Euroopan keikkaa saada aikaiseksi. Ei paha nakki ollenkaan.

Sinkun julkaisupirskeet on muuten Nuclear Nightclubilla 10.12. jossa pojat rollaavat Divine Pasten kanssa: "Gang of Fouria lämpännyt nuori ranskalaisryhmä saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen. Divine Paiste soittaa jännittävän äkkiväärää ja tanssittavaa indierockia. Yhtye valmistelee vuonna 2012 ilmestyvää esikoisalbumiaan."

Paisten CV saa kohta tietysti hieman painavampaakin sisältöä kun se voi kehua olleensa samalla kiertueella Satellite Storiesin kanssa.

Sinne siis.

Satellite Stories - Blame the Fireworks by satellitestories

Keikkaennakko - Mirel Wagner & Joose Keskitalo

Mirel

Sateentekijä Mirel Wagner kehuttiin puhki jo ennen helmikuussa ilmestynyttä debyyttiään, eikä levy suinkaan hypeä latistanut. Päinvastoin, tätä nuorta etiopialaistaustaista naista tunnutaan pitävän yhtenä Suomen singer-songwriter-genren pelastajana.

Eikä todellakaan aivan syyttä. Harvoin saa kuulla noin itsevarmaa ja ehyttä ensilevyä. Vertailut Leonard Coheniin ja jopa Billie Holidayhin ovat sinänsä ymmärrettäviä, mutta pikkuisen yliampuvia. Samaa suomalaisiin vetoavaa synkkyyttä kaikilta tosin löytyy. Lahjakas leidi tosin on. Ja osaa laulaa. Ja tehdä biisejä. Ja se on jo helvetin paljon se.

Joose

Joose Keskitalo on oman tiensä kulkija. Arvostusta mies on keräillyt monelta suunnalta niin soolona kuin Maailmanpalo-yhtyeensä kera.

Keskitalo oli itselleni käytännössä aika lailla vieras, kunnes taannoisen naispappi/miespappi-kriisin takia nimi nousi esille. En tiedä oliko tuo vain mainostemppu, kristillistä vakaumuksellisuutta vai kapinaa, mutta periaatteita tällä miehellä tuntuu riittävän. Melko provokatiivistakin sanomaa mies välillä välittää.

Niin Wagnerin kuin Keskitalonkin kuunteleminen vaatii tietyn moodin, johon tuo synkkä sateinen ulkoilma on omiaan johdattamaan. Pikkuisen vielä maailmantuskaa harteille ja menoksi.



Harvinaisen hyvin yhteennatsaava parivaljakko on, ja propsit sille kuka heidät on kimppaan saattanut. Kaksikko kiertää Suomea minikiertueella nimellä Huone nro 8. Kiertueen nimi tulee Keskitalon ensi vuoden helmikuussa ilmestyvän Vyötä kupeesi ja tule-levyn biisistä. Kummankin esiintyjän kohdalla kannattaa kuunnella sanoituksia. Ne ovat moneen nykymusiikkiin verrattuna hienoja.

Kaksikko esiintyy Oulussa 45 Specialissa 4.12. Hieno keikka luvassa, vaikka päivä onkin sunnuntai. Tanssikengät voi tosin huoletta jättää kotiin.

Keikkaennakko: Papa George

Ou'Bluesin järjestämässä Lokablues-illassa, marraskuussa tosin, esiintyy brittiläinen pitkänlinjan bluesmuusikko Papa George.

Aiemminkin Suomessa, mm. Järvenpään Puistobluesissa, Rovaniemellä, Ivalossa ja Pieksämäellä esiintymässä käynyt Papa on club-ympyröissä ja festivaaleilla arvostettu vieras ja bluesin perusduunari. Kitaristi on esiintynyt niin soolona, duona kun bändinsäkin kanssa. Kaikki combot ovat hiukan erilaista musiikkia, mutta vahvasti bluespainotteista.

Oman bändin jäsenet Tom Compton ja Peter Stroud ovat esiintyneet mm. Johnny Winterin, Peter Greenin ja Alvin Leen kanssa, joten kovista hemmoista on kyse. Suomeen Papa George tulee tosin ilman omaa bändiään ja soittaa Oulussa kaksi settiä joista toisen yksin ilmeisesti resonaattorikitaransa kanssa ja toisen setin rovaniemeläisen pitkä linjan blues-muusikoista koostuvan Luigi's Combon kanssa. Onko tuo toinen setti sitten enempi sähköistä, on vaikea sanoa kun en Luigin musiikkia hirveästi tunne. Edellisellä kerralla kun herrat yhdessä soittelivat Rovaniemellä, pysyteltiin aika rauhaisilla vesillä.



Toivoa toki sopii, että George vetäisisi Luigin miesten kanssa myös pikkuisen ronskimpaa bluesia Stevie Ray Vaughanin tapaan. Vaikka Stevie Ray Vaughanin vaikutus ei aina niin selkeästi soitossa kuulu, vaikutteita on toki sieltäkin saatu. Tuttuja likkejä tipahtelee aika ajoin. Papa kumartaa mestarin suuntaan biisillä "Flooding Down In Texas". Larry Davisin alkuperäinen biisi "Texas Flood"han oli Vaughanin yksi tunnusmerkeistä. Tämäkin biisi voidaan toki konsertissa kuulla, jos myös Strato tai Flying Finn Sunburst sattuu olemaan miehellä matkassa.



Toiveissa on jopa tällaista menoa. Vaikka ei tämäkään Vaughanin oma biisi alunperin ole, niin tokihan tuo versio silkkaa Stevie Rayta on.



Melkoisen suurella todennäköisyydellä kuullaan kuitenkin tuoreimmalta levyltä tuttua resonaattorikitaraa  enemmän deltan kuin Chicagon suunnalta. Mutta kyllä meikäläiselle kummatkin käy.



Sen verran harvoin näitä bluesia soittavia ulkomaaneläviä täälläpäin näkyy, että tätä mahdollisuutta ei kannata bluesin ystävien missata. Papa George siis esiintyy Oulussa Lokabluesissa 45 Specialissa 19.11. Luigi´s Combon kanssa ja oululaisen Bluesbirdin kera.

Oulusta

Kapakoitsijat olivat Rumbassa, vai Soundissa vai missässeoli sitä mieltä, että Oulussa on liikaa keikkapaikkoja. Varmaan näin onkin jos ajattelee kannattavuuden mittarilla, millä baarin pyörittäjät tietysti olosuhteiden pakosta ajattelevat. Mutta nousevien bändien ja musaihmisten mielestä lisääkin varmaan sopisi.

Oulussa on oikeastaan vain kaksi merkittävää rokkibaaria, ja sitten tuo Teatrian sali. Tokihan noissa muissakin juottoloissa joskus soitto soi. Hevimestassa vetää toisinaan... no hevarit. Gloria, Palolaitos ja Petrellin saluuna ovat erikoistuneet cover-comboihin. Petrellin Saluunassa kuulin viimeksi koko helkkarin illan Hurriganes-covereita. Sitä edellisellä kerralla käsittelyssä oli AC-DC.

Ykän Pubissa tuntemattomat bändit ja punkkarit soittelee ilmeisesti pääosin kaljapalkalla, ja kesäisin torin terasseilla järjestetään monenmoisia pienempiä konsertteja, viime kesänä tunnetuin esiintyjä taisi olla 22 Pistepirkko. Lentävän Lautasen klubitarjonta on olematonta vaikka paikka olisi pienille comboille vallan mainio. Never Grow Old on myös jotain pienempää järjestellyt vaikka koko paikka on suunnilleen vaatehuoneen kokoinen.

Oulun ehdoton keikkaykkönen 45 Special säväyttää toisinaan hienoilla valinnoilla, mutta kun tuo ikävä reaalitalous vain sanelee ehtoja liiaksi. Viikolla hyvätkään bändit eivät ole keränneet ruuhkaksi asti ihmisiä ja tokihan se hieman opettaa varovaisemmaksi kun keikkoja tilaillaan. Nuclear Nightclub ei miljöönä vedä vertoja Nelivitoselle, mutta tarjonnan puolesta se on kuitenkin juuri se toinen varteenotettava rokkimesta. Johtuneeko sitten taustajoukkojen (mm. ex-Sentenced Vesa Ranta) musiikkimausta, mutta kapakka on profiloitunut pikkuisen raskaampaan osastoon. Indiebändejä molemmissa vierailee vaihtelevasti. Kaipa noilla pikkuisen nimekkäämpien bändien keikkatuloilla sitten rahoitellaan noita pikkuisen hiljaisempia iltoja. Ja hyvä niin.

Vaikea uskoa että noita keikkapaikkoja nyt liikaa olisi, mutta euro on kova konsultti.

Tuo nyt oli itseasiasssa ihan sivujuonne. Tarkoitus oli pistää muutama Oulu-uutinen kehiin.

Palstalla ennenkin esiintynyt indieyhtye G-Odd on taas ollut levytyspuuhissa ja julkaisee uuden albumin Code To Rebuilding Machinery huomenna. Edellinen levy Intergalactical Fuzz ilmestyi niinkin kauan sitten kuin kesäkuussa. Tuossa video siltä edelliseltä levyltä. Samantyyppistä syntikka-elektro-konejumitusta garagekitaroilla lienee luvassa uusimmaisessakin.


G-ODD - Sex Terror from Henri Turunen on Vimeo.

Edellisen videon, kuten muuten myös Neufvoinin Polar Song-videon, ohjannut Henri Turunen soittelee hämyistä suomenkielistä progea yhtyeessä Riutta. Yhtyeen demot ovat saaneet hieman sekalaista palautetta, mutta potentiaalia on yhtyeessä nähty. Tai kuultu. Suomiproge ei välttämättä ole se meikäläisen teekuppi, mutta ihan ammattitaitoiselta tämä homma kyllä kuullostaa. Tuossa tulevan promon uusin kirjallisuusviitteinen biisi. Studiovelhona on häärinyt Tuomen Pekka G-Odd-yhtyeestä. Pienet on piirit. 

Riutta - Huomenna hän tulee by Riutta
 
Mainio oululainen garage-trio The Hindu Gods Of Love on pläjäyttänyt markkinoille omakustanne EP:n joka on Supersounds-jakelun kautta saatu jopa levykauppa Äxään myyntiin. "Kolme sälliä, kaksi kitaraa, kaksi tomaria ja yksi virveli. Pohjois-Amerikkalaisen perinne- ja nuorisomusiikin kaltoinkohtelua, melun ja kolinan seasta saattaa erottua haikuja myös 1970-luvun Länsi-Saksasta sekä jostain huomattavasti kulmikkaammasta ilmaisusta."


Melodisen hevin ystävien joulupöytään ehtii myös tuo ex-Sentenced rumpali Vesa Rannan uuden orkesterin The Man-Eating Treen toinen albumi, joka ilmestyy 23.11. Julkkarikeikka on Oulun Teatrialla 16.12., jonka jälkeen yhtye lähtee Euroopan keikkarundille Amorphiksen kanssa. Tuossa tuoreehko video tulevalta levyltä.



Satellite Stories-indiepoikien kova meno senkun vain jatkuu. Juttuja paikallisissa lehdissä, uusi promo-EP äänitteillä ja Skandinavian rundi suunnitteilla. Ja kaiken lisäksi valinta tulevaisuuden tusinaan. Hyvältähän tuo nousukiito näyttää. Niin hyvältä, että poikien kannattanee drinkki sen kunniaksi maistella.  Mainio drinkify-sivusto suosittelee tätä:

“The Satellite Stories”

• 8 oz. Metaxa
• 8 oz. Egg whites
• 1 oz. Grenadine

Combine in highball glass and serve.

Nauttikaa !

Keikkaennakko: French Films ja Regina

French Films 

Blogimaailman lemmikit saapuvat Ouluun peräkkäisinä viikonloppuina. Reginahan on toki jo ehtinyt lunastaa internet-hypen nostamat odotukset, French Films taas ihan ei. Big Wawe Ridersien, Siinain ja New Tigersien kanssa vuoden tulokkaan tittelistä kamppaileva French Films on toki ihan mukava orkesteri, mutta ei nyt ihan kaiken sen hypen arvoinen.

Pahimmin siinä tökkii toisinaan totinen ja arrogantti laulusoundi jolle ei aina ihan löydy katetta. Vähiten se häiritsee poppaavissa biiseissä "Pretty In Decadence", "The Great Wawe of Light" ja "Escape In The Afternoon". Kun nyt ei kuitenkaan olla tekemässä  mitään maailmoja mullistavaa postpunkkia vaan ihan simppeliä indiepoppia. Kai. Uusi levy oli minulle lievä pettymys. Ehkä tuo johtuu indie-bloggareiden superhypetyksen tuomista yliodotuksista, mutta odottelin jotain raikasta tuulahdusta, jota ei sitten tullutkaan. Tuli vain ihan ok. EP antoi odottaa jopa parempaa.

Ihan hyvä suomalaiseksi ei ole mielestäni ihmeellinen kehu, mutta sitä French Films kuitenkin on. Ja useammalla kuuntelulla tämmöinen ei-niin-indie-orientoitunut vanha dinosauruskin alkoi pikkuhiljaa huomaamaan että kyllähän bändillä omat vahvuutensa on. Varsinkin silloin kun eivät yritä liikaa olla britti-indietä.

Ollakseen vuoden tulokas meikäläisen asteikolla, bändin pitää kyllä petrata lavalla. Ja uskonkin tämän kaltaisen musan toimivan juuri keikoilla. Niin on kyllä tapahtunut aika monesti, että vasta livenä bändin essence on selkiytynyt. Nuclear Nightclub on keikkapaikkana hieman haastavampi kuin Reginan Nelivitonen, mutta kuten muunmuassa Satellite Stories on osoittanut, kyllä sinnekin kunnon indie-bileet saa aikaiseksi. Sitä odotellessa.


Imaginary Future (2011) by French Films


French Films Nuclear Nightclubilla lauantaina 5.11.

Regina

Reginan Tuorein levy taas oli taas positiivinen yllätys. Kun Puutarhatrilogia oli vielä hiukkasen liian elektropoppia omaan makuuni, niin tuorein iski musiikkihermoon kitaravetoisuudellaan. Ja kaunis naislauluhan nyt meikäläiseen on vedonnut aina.

Uusimmalta levyltä nyt ei juuri heikkoa hetkeä löydy. Vertailu aikoinaan diggaamaani Wilmaan ei ole tuulesta temmattu, yhtäläisyyksiä riittää.

Toisin kuin French Filmsin kohdalla, pelkään että Regina ei toimi ihan yhtä hyvin lavalla kuin levyltä kuunneltuna. Qstockissa missasin Reginan joten keikkakokemusta ei vielä ole. Toivottavasti bändi kuitenkin osoittaa minun olevan totaalisesti väärässä.

Family Music Video Release Party sun muuta Satelliiteilta

Satellite Stories vetää jälleen keikan Oulun Nuclear Nightclubilla tänään perjantaina 2.9. Teemana on "Family"-biisin uuden videon julkaisupirskeet, jonka jälkeen tietysti normikeikka. Vitosella maailman ensi-iltaan. Ei paha tikki.

Tuossa vielä muistutukseksi tuo poikien viimeisin julkaistu tuotos, jos joku musiikkiblogisurffailija on nukkunut viimeiset pari kuukautta. Kannattaa muuten tsekkailla blogimaailmaa viikonlopun aikana. Kokemusten mukaan video ilmestyy sinne nanosekunnissa.
  Satellite Stories - Family by satellitestories

Pojat ovat itse itselleen järjestäneet myös keikkarundin Keski-Eurooppaan. Aika ihailtavaa toimintaa. Ei se auta kellarissa munia raapia ja odotella Riku Mattilan soittoa. Näin se pitää hoitaa. Tuossa on tiedossa olevat keikat:

16.9. Berlin, Roter Salon
17.9. Hamburg, Molotow
21.9. Düsseldorf, Pretty Vacant
23.9. Aarau, KiFF
24.9. Achern, Theodor Noise Club
25.9. Regensburg, Heimat

Bändin Marko ja Olli-Pekka ovat ilmeisesti sitä ylienergistä porukkaa. Toissapäivänä putkahti maailmaan poikien sivuprojekti Tiger Palacen video Versailles.

"Inspired by waves, echoes, reverb, delay, chorus and snares"

Projekti on jo ehättänyt herättää ihmetystä blogosfäärissä. Vaikeampi sitten sanoa tuosta videosta mitään...Sanokaa te.

Ilmakitaransoiton MM-kisat

Pohjoista pöljyyttä ja taivaita syleilevää idealismia sopivan absurdilla tavalla sekoitteleva Ilmakitaransoiton MM-kisat on taas käsillä.

"Ilmakitaransoiton MM-kisojen tarkoitus on edistää maailmanrauhaa. Ilmakitaransoiton ideologian mukaan sodat loppuvat, ilmastonmuutos pysähtyy ja kaikki pahat asiat katoavat, jos kaikki maailman ihmiset soittavat ilmakitaraa."

Ilma kuuluu kaikille
Koska soitin ei nouse tässä lajissa niin kovin tärkeään osaan, täytyy esiintyjien tietysti panostaa persoonaansa ja erottumiseen. Lavapresensen hiontaan antaa eväitä keskiviikkona järjestettävä Ilmakitaransoittoseminaari, jossa tänä vuonna tarkastellaan mm. ilmakitarapersoonan rakentamista, sukupuolirooleja sekä ilmakitaraideologian maailmaa parantavaa vaikutusta. Tieteellisen kontribuution arvovaltaiseen seminaariin antaa Amanda Griffkin, jonka väitöskirja ilmakitaransoiton globaaleista vaikutuksista on teon alla.

Make air, not war
Suoraan finaaliin pääsevät maailmanmestaruustittelin arvoisesti tietysti mukaan vain kansalliset mestarit. Torstaina on tosin muutamalla onnekkaalla vielä mahdollisuus nousta finaalilavalle osallistumalla Mustien hevosten karsintaan 45:ssa. Näiden noin kymmenen ilmoittautuneen joukossa on menneiden vuosien kokemuksella ollut yleensä ne koko kisaviikon "persoonallisimmat" kitaranvinguttajat.

Ilmakitaraa, hyvää tahtoa ja kavereita
Perjantain kisapäivän Anna Abreun konsertti ja itse MM-skaba torin rannassa on ikärajaton ja ilmainen vanhaan tapaan. Kun kisaajat virallisen Ilmarauhanjulistuksen jälkeen pääsevät asiaan, on ilmassa jo suuren urheilijuhlan tuntua. Eipä oteta tätä niin tosissaan, niin kuin jotkut pöntöt jotka menoa morkkaavat. Ei hirveästi kannata mietiskellä homman järkevyyttä tai järjettömyyttä. Tämä on kuitenkin syksyn mukavimpia häppeninkejä Oulussa.




Ilmakitaran soiton MM-kisat Oulussa 24-28.2.2011

En tiedä mitä odottaa, mutta odotan kovasti. Ehkä...

Oulun oma ylpeys Radiopuhelimet säestää elokuvaa "Usherin talon häviö". Ja vielä legendaarisella Rauhalan patiolla.

Leffa on kaikkien kauhuleffafriikkien legenda-osastoa. Ranskalaisen Jean Epsteinin ohjaama Edgar Allan Poen novelleihin perustuva mykkäelokuvan klassikko. Monet ihan asiaa tuntevat tahot, joihin en todellakaan kuulu, sanovat kyseessä olevan eräs kaikkein visuaalisesti vaikuttavimmista elokuvista. Siis ever. Ohjaajan apurina käsikirjoituksesta on vastannut Luis Buñuel, joten kovaa kaartia on ollut mukana.

Kun tähän lyödään mukaan erittäin paljon arvostamani Radiopuhelimet, niin voi vain odotella kovaa iltamaa. Näin siis ajattelin kun luin tapahtumasta. Tampereen elokuvafestivaaleilla kyseinen esitys oli loppuunmyyty, mutta se nyt ei kerro mitään. Mieleen hiipi epäilys.

Joudunko keskelle baskeripäisiä ja burberrykaulahuivisia punaviiniä siemailevia elokuvahipstereitä, jotka hurraavat tapahtumaa vain koska se on hip ja hop. Onko lopputulos tekotaiteellista paskaa, jonka aikana ei saa selkoa musiikista eikä elokuvasta. Täydentävätkö ne toisiaan, vai ovatko kilpailevia komponentteja. Onko patiolla kylmä ja pitääkö kutsujien kanssa keskustella elämyksestä josta ei oikeasti tajua yhtään mitään.

Minut on tänne kutsuttu, joten mentävä kai se on. Mutta pikkuisen arveluttaa. En nimittäin ole kovinkaan hyvä feikkaamaan innostunutta, jos en innostunut ole. Toivottavasti kuitenkin yllätyn positiivisesti.

Käykää tekin tsekkaamassa onko 1 (hyvä leffa, kuulemma) +1 (hyvä bändi, satavarmasti) +1 (hyvä patio, kokemuksella) =3, vai enemmän. Saattaahan se olla jopa nolla uuden laskuopin mukaan, mutta elämässä täytyy ottaa riskejä.

Radiopuhelimet livesäestää elokuvan Usherin talon häviö Oulun Juhlaviikkojen Muusajuhlilla Rauhalan patiolla 19.8.

Keikkaennakko - Anna Järvinen

Elokuun ajan jatkuvat Oulun Juhlaviikot alkavat mainiolla sunnuntaimusiikilla. Ainakin meidän vanhemman opiskelijapolven mietteissä legendaarisen Rauhalan patiolla esiintyy Anna Järvinen mainion Dungen-yhtyeen kera.

Vaikka kolmas levy ei ihan niin kovasti iskenytkään, niin sunnuntai-ilta, Rauhalan patio ja suht mukava ilma on sen verran houkutteleva yhdistelmä, että sitä on vaikea ohittaa.

Keikkaennakko - The Hindu Gods Of Love

R.E.M. ja Warren Zevon- fanien, kuten meikäläisen, ei kannata liikaa innostua. Tällä ei ole mitään tekemistä Hindu Love Godsien kanssa.

Pastissin ja kumarruksen raja on aika häilyvä. Enpä tiedä kummalla puolella garagerajaa Hindut vaeltavat, mutta aikalailla suoraan munaskuista tuntuu musa kuitenkin tulevan.

Suomen nuggetslinjaan bluesriffillä tähtäävä oululaistrio pärjäilee oikein mainiosti ilman basistiakin. Ja pärjäilivät aiemmin ilman rumpaliakin ennenkuin Aleksi valtasi jakkaran Yamahan kotiuruilta.

Aiemmin julkaistun kasetin loppuunmyynnin takia kannattanee oululaisten vaeltaa Nelivitosen mainioille Uudet Tuulet-klubille, jossa näitä nousevia ihmeitä torstaisin ansiokkaasti esitellään. Tallien uumenista kaivautuu koko ajan mielenkiintoisia ilmestyksiä.



The Hindu Gods Of Love 45 Special 4.8.

Qstock 2011, Oulu

Vaikka tänne pohjan perille ei logistisista ja taloudellisista syistä ihan niitä huippuja festareille usein saadakkaan, niin kyllä tuolta Kuuskasta ihan kuuntelemisen arvoista musiikkiakin löytyy. Qstock-festivaali on kävijämäärissä kivunnut jo reilusti legendaarisen Kuusrockin kävijäennätysten yli. Usein hieman raskaampaan musiikkin keskittynyt koitos on mielestäni onnistunut tänä vuonna saamaan muutamia erittäinkin mielenkiintoisia akteja. Erityismaininta täytyy antaa myös paikallisten bändien "suosimisesta".

Perjantai

Ihan päälavalle on jostain syystä päästetty ihqu Lauri, Rasmuksen suosion avustamana. Tosin lavan ensimmäisenä esiintyjänä samoin kuin Anna Abreu seuraavana päivänä. Muutenkaan päälava ei juuri perjantaina vedä puoleensa: Amorphis, Happoradio ja kesän ainokaisen Suomi-keikkansa heittävä Children Of Bodom. Bodom on toki varma yleisömagneetti täällä hevareiden luvatulla seudulla, ja kaipa tuota Laihon kitaran vingutusta voisi loppuillasta kuunnellakin jos aikaa jää.

Rantalavan aktitkaan ei ole ihan meikäläisen top tenissä. CMX on vanha inhokki, ja Laura Närhen näin juuri. Paleface ei juuri kiinnosta, mutta Petri Nygårdin tempaukset voisi katsastaa ettei jäisi ihan iltapäivälehtien varaan, vaikka musiikki ei iske millään tasolla. Juuri eka sinkun julkaissut tuore Kalevan bändikilpailu Chilin voittaja Arabia Arabia voisi kyllä olla lyhyen tsekkaamisen arvoinen. Bändi olisi kyllä luontevimmin kuulunut tuonne Rockpolisin indielavalle. Palefacen ja Petri Nygårdin yleisö ei liene vastaanottavaisinta tälle musalle..

Kooma-lavalta löytyy sitten sähinää senkin edestä. Omnium Gatherium on vieras, Barbe-Q-Barbies on varmasti hyvännäköistä musiikkia mutta sitten rävähtää. Läjä Äijälä ja Terveet Kädet raivoaa tunteroisen varmasti niin tuhtia tavaraa, että syytä onkin pitää parin tunnin tauko ennen toista legendaa Radiopuhelimia, joka vuodesta toiseen näillä festareilla soittelee. Tuo tauko on soviteltu ilmeisesti sen takia, että ihmiset vaeltaisivat sankoin joukoin guruaan Yrjänää kumartamaan, mutta taitaapa matka pysähtyä olutteltalle.



Rockpolis-lavan oululaiset indiebändit Reetta ja Sininen Kaappi pikkuisen kiinnostavat ja ehken kovasti hehkutettu Regina Q-teltassa. Mutta muuten perjantai alkaa olla paketissa. Beach Partyt ja Paradise Oskar eivät ole minua varten.



Lauantai 

Lauantain aloittelee mukavasti Jukka Takalo Q-teltassa ja heti perään Jukka Poika päälavalla. Sitten onkin osaltani tauon paikka jota voi toki viettää olutteltan sijasta Anna Puuta kuunnellen, kunhan vain ei joudu Jaren & Villegallen tai Herzenin veljesten kuuluvuusalueelle. Parin tunnin tauon jälkeen onkin ensimmäisen todella mielenkiintoisen aktin vuoro kun The Posies astelee lavalle. Mukava postgrungepowerpop-poppoo saattaapi olla livenä aika mukavaa kuunneltavaa. Lavalle pääsee Ken Stringfellowin rinnalle muuten oululaistakin osaamista, kun Lotta Jääskelä laulaa yhden biisin yhtyeen kera. Bändin pyynnöstä.



Stonerrock-kombo Mustasch perusjunttapuli rokkeineen lienee seuraava huomioni arvoinen esiintyjä ellei sitten mielentila välttämättä vaadi Pommi ja Gommi-spektaakkelin näkemistä. Mutta tuskin.



Sitten meneekin Stache ja Jenni Vartiainen sekä Mike Monroe ja Satellite Stories pikkuisen ikävästi osittain päällekkäin, mutta nuo täytyy vain jotenkin luovia. Ja kyllähän se Twisted Sisters täytyy nähdä. Dee Snider on kuulemma kovassa kunnossa.

Eniten odotan kuitenkin lauantain vihoviimeistä esiintyjää. Blogissa jo aiemminkin käsitelty Wolf People on tehnyt viimeaikoina vaikutuksen.



Qstock: viralliset sivut

Keikkaennakko - Stache

Oulun musiikkiskene on loppupeleissä melko viriili. Näitä hivenen tuntemattomampia mukavia indiebändejä löytyy joka lähtöön.

Ihan samanlaiseen blogimaailmanmaineeseen ei Stache ole vielä yltänyt kuin kolleegansa Satelliitit, mutta kannanpa korteni kekoon.

Livenä en ole poikia vielä onnistunut näkemään, mutta Soundcloud/Spotify- tutustumisen perusteella kuulostaa ihan asialliselta, pikkuisen rauhallisempaan funkpoppitavaraan suuntautuneelta bändiltä.

Muutaman EP:n jo julkaissut bändi on päässyt paikallisen Qstock-festareiden Rockpolis-lavalle esiintymään herkulliseen paikkaan, juuri ennen Satellite Stories-poikien varmasti energistä keikkaa.

Stache - Brown Grass by Stache_band

Stache - Dancefloor by Stache_band

Stache - Let It Go by Stache_band

Bändin Facebook-sivut
Bändin nettisivut
Soundcloud
Qstock-Festarit