Jotenkin se vain veri vetää takaisin tänne laudalle vaikka vähän nihkeää tuo tuntuu olevankin. Viimeisestä comeback-yrityksestäkin on jo tovi aikaa, mutta mennään ilman paineita ja tavoitteita. Kävijöitä blogissa näyttää riittäneen ihan mukavasti vaikka vuoteen mitään uutta en ole kirjoitellutkaan, mistä lie eksyvät...
Ja ytimessä ollaan taas myös toisella tapaa, sillä vanhakin on lähdössä oikein rokkifestareille! Kotikaupungin Qstock ei nyt niinkään huimalla rosterillaan houkuttele, mutta onhan tuolla kuitenkin sen verran mielenkiintoisia juttuja että se aiheuttaa jopa muutamia logistisia ongelmia. Qstockilla on vaan se helvetinmoinen etu, että paikalle pääsee pyörällä (tai sitten taksilla) ja yöksi kotio. Sitä oppii näin vanhemmiten jotenkin arvostamaan.
Molempien päivien esityslistasta oli helppoa ruksia heti yli Rytmirannan hiphopparit ja räppärit ja mitkälie. Perjantain ajattelin aloitella sopivan rauhallisesti ja keskiluokkaisesti J.Karjalaista kuunnellessa. Uusikin levy toimii meikäläiselle oikein sopivasti. Ja kenties jopa viimeistä Oulun keikkaa soitteleva PMMP täytyy ehdottomasti tsekata, vaikka monta kertaa onkin jo nähty. Aina ne leidit onnistuu silti säväyttämään. Kotiteollisuuden jätän sovinnolla välistä lievää suuremman Hynysallergian takia, mutta onneksi sopivan intiimissä Sirkusteltassa on juurikin siihen aikaan paljon paljon mielenkiintoisempi First Aid Kit.
Loppuilta onkin sitten aika lailla helppo. Michael Monroe of course my horse, nousussa oleva The Scenes, Kolmas Nainen muutenkin kuin nostalgian takia. Within Temptation; no ihan vaikka Sharonin takia jos ei muuten. Ja kyllä kai se musiikkikin menee, vaikka täytyy tunnustaa että tässä festaritunnelmia tavoitellessa vasta ensimmäistä kertaa bändin musiikkia omaan soittimeeni pistin. Ja vielä tietysti Radiopuhelimet ihan vaan sen takia kun se on Radiopuhelimet. Nuff said. Illan ainoa logistinen ongelma on Von Hertzen Brothersien ja Mariskan samanaikainen proggis. Mennään fiilingillä sitten.
Lauantaina ei näytä olevan niinkään kiire paikalle. Jätetään suosiolla Jonne Aaronit, Cheekit, Antti Tuiskut ja erityisesti Petri Nygårdit niitä halajaville. Satellite Stories on sopiva bändi aloitella lauantaita. Sitten taas on kaikenmaailman Laineen Kasperia ja Jukka Poikaa jotka ei jaksaa oikein liikuttaa. Disco Ensemble ja Laura Närhi taistelevat, mutta Disco taitaa voittaa kisan. Tai sitten olutteltta. Pää Kii on ihan yliverto verrattuna Amorphikseen; siinä muuten toinen bändi jota omassa soittimessa soittelin ekaa kertaa juuri nyt. Ei ihmeemmin säväyttänyt.
Kolmas oululainen eli Musmouthed Talk kiinnostaa huikeasti enemmän kuin Haloo Helsinki. Eput, no joo, mennee Kolmannen Naisen kanssa samaan kastiin. Pakkohan se on fiilistellä vaikka jonkin verran kiinnostusta herättävä Bombus soittelisikin samaan aikaan. Epäilen että kaikki menevät sitten katsomaan Katatoniaa joten itse ajattelin mennä kuuntelemaan populäärimusiikkia Pajalasta The Magnettesin muodossa.
HIM on pääesiintyjä. Kuulemma. Ainakin se on viimeiseksi laitettu Päälavalle. Vai meniskö sittenkin katsomaan Stepa & Area. No ehkei kuitenkaan. Katsellaan missä kuosissa se Ville on. Mutta helkkari, vanhana folkkarimiehenä huomasin että tuollahan olisi indiesuosikki Eva & Manu (Warner Music) jo yhdeltä aamulla. Pitäskö se perhana pinnistellä paikalle?
Jotenkin kuitenkin on semmonen kutina että eniten odotan ihan eri akteilta kun suurin osa muista. Oulun indiemiesten lisäksi: Pää Kii, First Aid Kit, The Magnettes ja Radiopuhelimet. Onkohan minusta perhana tulossa hipsteri?
