15.7.2012

Oulu-skene # 9 - Arabia Arabia


Vuoden 2011 tammikussa perustettu yhtye potkaisi homman käyntiin näyttävästi voittamalla Kalevan Chili-bändikisan heti seuraavana kesänä. Tuo poiki lisää keikkoja joista merkittävin varmastikin Qstock-festivaaleilla. Aika mukava mäkilähtö siis tuoreelle bändille.

Yhtye on sittemmin julkaissut omakustanne EP:n Stairs And Stripes, jonka perusteella yhtyeen juuret ovat  vahvasti tuolla 70-luvun progepohjaisessa fuusiojazzmeiningissä. Jutusteltuani sähköpostitse rumpali Suutarisen kanssa hän vahvisti vaikutteita tulleen progen lisäksi niin jazzista kuin alternative rockistakin. Karsinoiminen lienee kuitenkin turhaa hommaa. Progediggari-tausta on kuitenkin se, joka näitä nuoria miehiä yhdistää. Ja se on jostain syystä virkistävää näinä fuzz/indie-aikoina. Wigwam ei voi koskaan olla pois muodista.

Laulaja-kiippari Konsta Koiviston laulussa on aika lailla suuren maailman teatraalista meininkiä joka ei anteeksi pyytele. Miehessä on onneksi musikaalisuutta ja itsevarmuutta jota yleensä näkee vain pikkuisen isompien starojen lavapresenssissä. Onneksi siksi, että jossain vaiheessa voi vaikuttaa että mennään pikkuisen överiksi, mutta jotenkin se homma kuitenkin pysyy lapasessa. Ihan hilkulla ollaan kyllä välillä.

Trion muut jäsenet, rumpali Lauri Suutarinen ja basisti Mikko Kanniala, jäävät vääjäämättä Koiviston varjoon vaikka pirun asiallisesti hommansa hoitavatkin. Tuossa videossa jossain vaiheessa jopa korostetusti tulee esille rauhallisten rytmipoikien kompetenssi. Peruskokoonpanoon ei siis kuulu sitä perinteistä kitaraa, jota tosin EP:llä kuullaan, mutta ei tuo kyllä menoa haittaa.

Sen suurempia tavoitteita ei Suutarisen mukaan bändillä ole, mutta ainahan se pitkäsoitto jossain vaiheessa olisi kuitenkin mukava tehdä. Suurin ongelma yhtyeellä varmaan on saada live-esiintymisten groove tallennettua nauhalle, sillä klubitunnelmaa voi olla vaikea tavoittaa studiossa.

Ihan hipstereintä kamaa ei progepohjainen soitto tällä hetkellä ole, mutta hienoa on että tällaisia pikkuisen valtavirrasta poikkeavia bändejä aina kuitenkin pinnalle putkahtelee. Ei siis ihan sitä Soliti-kamaa, mutta ei kaikkien totta tosiaankaan tarvitse sitä ollakaan. Tällaisella vanhemmalla hörhöllä ihan sydäntä lämmittää kun nuoret miehet kertovat diggaavansa Tasavallan Presidenttiä, Wigwamia ja Blues Sectionia.

Arabia Arabia Facebookissa
Arabia Arabia Youtubessa

12.7.2012

Keikkaennakko: King King feat. Alan Nimmo


Fabulous Thundebirds, John Hiatt, Free ja Paul Rodgers mainittu! Well, you certainly got my attention!!

Paikallinen blues-yhdistys Ou'Blues jatkaa loistavaa kansansivistystyötään tuomalla tänne pohjan perille mielenkiintoisia, mutta ei täällä juurikaan tunnettuja bluesakteja. King King featuring Alan Nimmo on kuitenkin kotimaassaan Briteissä ja varsinkin bluespiireissä ihan kuuminta hottia. Bändi ja levy on ehdolla lähes joka kategoriassa tämänvuotisissa British Blues Awards-kahinoissa.

Rockia, bluesia, soulia ja funkkiakin sekaan sekoittelevan bändin esikoislevy Take My Hand on omassa kategoriassaan ihan helkkarin pätevä levy. Brittibluesin parhaita perinteitä Paul Kossofin jalanjäljissä hienossa kitaroinnissaan jalostava Nimmo on samassa persoonassa myös erittäin pätevä laulaja.

Debyyttialbumilta löytyy mielenkiintoista tavaraa omista Nimmon ja basisti Lindsey Coulsonin rustaamista biiseistä maukkaisiin covereihin. Omat biisit rokkaavat tosiaan hiukan Thunderbirds-tyylisesti tai vaikkapa Nimmo Brothersien perinteitä jatkaen. Parasta a-laatua on myös john Hiattin "Feels Like Rain", jota Nimmo soitteli jo soolokiertueillaan ja monesti myös hienona akustisena versiona.



Eric Clapton/Robert Cray kollaboraatio "Old Love" osoittaa myös hienosti, että Nimmo on kovan tason laulaja.



Vaikka mukaan mahtuu myös perinteisemmän Chigago-bluesin valtiomiehen Howlin´Wolfin biisi "Mr. Highway Man", ei King Kingin ulosanti ihan perinteistä vanhan ajan bluesia ole. Se on rockin ja brittibluesinn ristisiitos ja vallan helvetin onnistunutta sellaista. Tuossa Wolfin biisissä harppua soittelee hienosti Giles King. Jos ja kun King ei bändin mukana Ouluun saavu niin siinähän voisi olla AP:lle tai Raatikan Jussille vakanssin paikka.

King King esiintyy lauantaina 14.7. Hotelli Radisonissa Suistoblues-tapahtumassa. Lämppäreinä pitkän linjan paikallisempia bluesenthusiasteja Juurus-Texasista Bluesharpsiin. Paikalle kannattaa tulla muidenkin kun bluespuristien, sen verran hienoa herkkua on luvassa.