Road crew-dokkareita

Vice Skandinavia-yritys, josta minulla ei ole mitään hajua, lähestyi Tarkkailijaa sähköpostitse. "Only For You"-tyyppisessä viestissä mainostettiin dokumenttisarjaa rokkimaailman sekatyöläisistä eli roudareista. No näitähän tulee jatkuvasti kaikenlaista niinkuin bloggarit ainakin tietävät, ja pidin tätäkin vain pelkkänä tyhjänpäiväisenä mainoksena.

Mutta tässähän onkin substanssia. Tuolla sivuilla on, toki Marshallin sponsoroimana ja mainoksilla varustettuna, ihan mukavia pikku dokkareita musiikkimaailman taustamiehistä ja naisista. Ihan tutustumisen arvoinen mesta.

" Its called ON THE ROAD.

It really puts the spotlight on the roadies (road crew members) for huge artists like michael jacksson, led zeppelin, kiss, the rolling stones.... You name it. And let them tell us about burnes corpses and groupies from their point of view. Because the artists wont tell us about that secrets. Its a very honest and nice show.

Check out episode 1-4 and teaser for the 5th on www.vice.com/ontheroad."

En tiedä mitä odottaa, mutta odotan kovasti. Ehkä...

Oulun oma ylpeys Radiopuhelimet säestää elokuvaa "Usherin talon häviö". Ja vielä legendaarisella Rauhalan patiolla.

Leffa on kaikkien kauhuleffafriikkien legenda-osastoa. Ranskalaisen Jean Epsteinin ohjaama Edgar Allan Poen novelleihin perustuva mykkäelokuvan klassikko. Monet ihan asiaa tuntevat tahot, joihin en todellakaan kuulu, sanovat kyseessä olevan eräs kaikkein visuaalisesti vaikuttavimmista elokuvista. Siis ever. Ohjaajan apurina käsikirjoituksesta on vastannut Luis Buñuel, joten kovaa kaartia on ollut mukana.

Kun tähän lyödään mukaan erittäin paljon arvostamani Radiopuhelimet, niin voi vain odotella kovaa iltamaa. Näin siis ajattelin kun luin tapahtumasta. Tampereen elokuvafestivaaleilla kyseinen esitys oli loppuunmyyty, mutta se nyt ei kerro mitään. Mieleen hiipi epäilys.

Joudunko keskelle baskeripäisiä ja burberrykaulahuivisia punaviiniä siemailevia elokuvahipstereitä, jotka hurraavat tapahtumaa vain koska se on hip ja hop. Onko lopputulos tekotaiteellista paskaa, jonka aikana ei saa selkoa musiikista eikä elokuvasta. Täydentävätkö ne toisiaan, vai ovatko kilpailevia komponentteja. Onko patiolla kylmä ja pitääkö kutsujien kanssa keskustella elämyksestä josta ei oikeasti tajua yhtään mitään.

Minut on tänne kutsuttu, joten mentävä kai se on. Mutta pikkuisen arveluttaa. En nimittäin ole kovinkaan hyvä feikkaamaan innostunutta, jos en innostunut ole. Toivottavasti kuitenkin yllätyn positiivisesti.

Käykää tekin tsekkaamassa onko 1 (hyvä leffa, kuulemma) +1 (hyvä bändi, satavarmasti) +1 (hyvä patio, kokemuksella) =3, vai enemmän. Saattaahan se olla jopa nolla uuden laskuopin mukaan, mutta elämässä täytyy ottaa riskejä.

Radiopuhelimet livesäestää elokuvan Usherin talon häviö Oulun Juhlaviikkojen Muusajuhlilla Rauhalan patiolla 19.8.

BackBeat Band - Money & Long Tall Sally

Pääsiäisen aikaan tuli taas katseltua tuo suht mukava elokuva Backbeat, joka siis kertoo The Beatlesin alkuaikojen musiikkitaipaleesta. Elokuvahan keskittyy lähinnä Stuart Sutcliffen ja John Lennonin suhteeseen, ja Stuartiin enemmänkin. Stu oli alkuaikoina bändin ylivoimaisesti viilein jätkä, joka keräsi huomiota Saksan mimmeiltä toisten mielestä hiukan liikaakin. Basson varressa mies ei ollut kummoinen, mutta näytti hyvältä ja oli Lennonin kamu. Se riitti. Jonkin aikaa.

Elokuvassa ei kuultu yhtään Lennon/McCartney-sävellystä, vaan bändin alkuaikoina coveroimia tuttuja biisejä, joita levyiltäkin kyllä löytyy. Kappaleet eivät myöskään ole leffassa Beatlesin esittämiä, vaan leffaa ja soundtrackia varten kasattiin ihan vartavasten oma "supergroup". Ja helkkarin hyvin bändi homman hoitikin. Bändissä lauloi tuolloin kovassa nosteessa olleen Soul Asylumin Dave Pirner ja The Afghan Whigs yhtyeen Greg Dulli. Kitaroita soitteli Sonic Youthin Thurston Moore ja Don Fleming Gumball-yhtyeestä. Bassoa peukutteli REMin Mike Mills ja rummuissa oli Dave Grohl.

Ohessa BackBeat Band esittämässä ajanmukaistetut versiot leffassakin nähdyistä biiseistä "Money" Ja "Long Tall Sally". Dave Pirnerin laulaman Sallyn esittää elokuvassa Lennon, vaikka tuonhan lauloi aina oikeasti McCartney. Ja tuosta Sir Paul kuulemma vetäisi hieman herneen nokkaan elokuvan nähtyään. Soundtrackilla biisin esittää siis Pirner, joka muutenkin vetäisi McCartneyta elokuvassa. Sinkulla taas laulaa Greg Dulli, joka laulaa elokuvassa Lennonin osuudet. Sekavaa vai mitä ?

Neito - Supisuomalainen vampyyrielokuva

Vaikka tämä enimmäkseen musiikkiblogi onkin, niin so what, menköön. En ala keksimään mitään musiikillista aasinsiltaa.

Sähköpostilla tuli vinkki supisuomalaisesta ja osin Oululaisvoimin tehdystä ja lähiseudulla kuvatusta indie-elokuvasta nimeltä "Neito". Huhuja olen asiasta kuullut jo aiemminkin, mutta elokuvan valmistuminen oli minulle uusi juttu. Melko pienellä mediakohulla tämäkin leffa sai ensi-iltansa 26.2., vaikka kaikki vampyyrikama onkin nyt kuuminta hottia.

En voi sanoa olevani vampyyrigenren asiantuntija. Oma tietämys rajoittuu lähinnä noihin vanhempiin sympaattisiin b-luokan halpisleffoihin. Viimeaikaisen vampyyribuumin tekeleet eivät ole oikein hanskassa, ei elokuvana eikä kirjoina. Nuorisolla nuo tuntuvat kuitenkin olevan oikeinkin kovassa kurssissa. Tämä Kaiken Keskellä Ry:n omakustannevoimin tekemän indieleffan ideointi aloitettiin kuulemma kuitenkin jo ennen Twilight/True Blood-hittejä, ja ajoitus on kuulemma vain sattumaa.

Itse elokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta jo ihan kannatuksen vuoksihan tuo täytyy käydä katsomassa jos esityksiä vielä Ouluun tulee. Kyllähän kaikenlainen omaan intohimoon pohjautuva toiminta, oli sitten kyseessä musiikki tai elokuva, on perin juurin kannatettavaa toimintaa.



Lisätietoa elokuvasta ja tulevista esityksistä:

Kaiken Keskellä Ry
Facebook

MusiXine - Musiikkielokuvafestivaali 17.-19.3.2011

Oulussa on parhaillaan käynnissä kaksikin musiikkitapahtumaa. Oulun Musiikkijuhlat joka järjestää konsertteja muutaman viikon ajan, mm. Röyhkää ja Pyysaloa on tiedossa, sekä musiikkielokuvafestivaalit.

Elokuva-ohjelmistosta löytyy monenmoista mielenkiintoista rainaa sekä kilpailusarjasta, että erikoisnäytöksistä. Kilpailusarjan mielenkiintoisin juttu meikäläisen mielestä on ehdottomasti "Supersonic Sound: The Rebel Dread", josta ohjelma sanoo seuraavaa:

"BASS on Jamaikan lahja maailmalle - dokumentti Don Lettsistä ja bass-musiikista Britanniassa. Kingstonista Lontooseen, punkista poppiin, dubista dubsteppiin, bass-biitillä on ollut valtava vaikutus muusikoihin ja musiikin ystäviin. Bassissa yhdistyvät eri kulttuurit ja ihmiset, ja se inspiroi edelleen innovaatiota ja muutosta. Kolmea Lettsin perheen DJ-sukupolvea seuraten dokumentti kartoittaa bass-musiikin vaikutusta ja kuinka se muutti Britanniaa lopullisesti."



Toinen mielenkiinnon herättävä kilpailija on elokuva "No Distance Left To Run", jota evästetään sanoilla:

"Bluria pidetään 90-luvun brittimusiikin pioneerina, eikä syyttä : bändi oli etunenässä palauttamassa saarivaltion rokin katu-uskottavuutta. No Distance Left to Run seuraa 2000-luvun alussa tauolle jääneen bändin yhteenpaluuta kesällä 2009. Vanhan yhteistyön lämmittelyn ohella puidaan Blurin yli 20-vuotista historiaa Damon Albarnin ja Graham Coxonin koulukaveruudesta 90-luvun suursuosioon sekä vuosikymmenen lopun notkahdukseen. Vanhat arvet paikataan viimeistään Glastonburyn keikalla, jossa kyynisinkin katsoja joutuu taistelemaan kyyneliä vastaan."



Erikoisnäytösten sarjassa löytyy White Stripes-dokumenttia nimellä " The White Stripes Under Great White Northern Lights", mutta jos yksi pitäisi valita niin meikäläisen vaaka kallistuisi Lemmy-dokumentin puoleen.



Monenlaista  muutakin mielenkiintoista tuolta löytyy, joten kannattaa tarkistella täältä elokuvien esitysajat.