25.5.2010

Miksi pidän blogia ?

Näin kysyi yksi ystäväni. Aika perustavaa laatua oleva kysymys. En ollut itse asiaa edes kunnolla miettinyt, saatikka analysoinut. Aloitin blogin pitämisen kun sisareni kyllästyi anekdootteihini kaikenmaailman levyistä ja suuruuksista joita hän ei ollut ikinä kuullutkaan ja kehotti että ala kirjoitella niistä nettiin. Ehkäpä siellä joku lukee sepostuksiani. Tarkoittaen siis että joku jota oikeasti kiinnostaa, toisin kuin häntä. En ollut aikaisemmin edes ajatellut koko asiaa. Mutta aloitin kuitenkin.


Omasta mielestäni minulla ei ole tässä iässä enää mitään pätemisen tarvetta. Tai en ainakaan myönnä sitä. En edes koe tarvetta valistaa ihmisiä. Mutta ehkäpä haluan omalta osaltani tuoda esille levyjä/artisteja/bändejä jotka ansaitsevat esilletuomista. Ja musiikkia josta itse pidän enkä voi käsittää miten joku toinen ei. Eli motiivini on idealistinen, ehkä. Toivottavasti ei snobistinen tarve olla oikeassa. Sitäpaitsi kirjoittaminen on perin mukavaa hommaa. Eli motiivi voisi oikeastaan ola myös aika itsekeskeinen, mutta sitä ei sovi myöntää.

Tämän johdannon perusteella aloin myös tarkastella muita netin musiikkiblogeja ja miettiä niiden kirjoittajien motiiveja. Taloudellisia motiiveja ei näytä olevan kenelläkään. Eikä kenelläkään näytä juuri olevan tarvetta korostaa omaa osaamistaan tai tietämystään musiikin suhteen. Ehkäpä tämä bloggaaminen on vielä hyvä tapa tuoda esille omia tuntemuksiaan oman intohimonsa kautta tai jopa tapa pelkästään levittää musiikin ilosanomaa, kuten eräs kollega asian ilmaisi.

 
Ystäväni kysyi myös miksi en arvostele uusia levyjä. Yritin selittää etten oikeastaan arvostele levyjä, koska kompetenssini ei siihen riitä, vaan pikemminkin esittelen esittelemisen arvoisia levyjä joita toivoisin muidenkin kuuntelevan ja annan niistä toki oman mielipiteeni. Hän kysyi myös miksi kehun kaikkia levyjä. No juuri sen vuoksi että en oikein viitsi esitellä levyjä joista en itse pidä. Ehkä sitäkin pitäisi tosin kokeilla.

Yritin myös selittää hänelle että tämä bloggailuharrastus on sen verran tuore asia, ettei se todellakaan vielä ole ihan muotoutunut lopullisiin uomiinsa, ja jatkossa näkökulma saattaa muuttua. Toisaalta uusia levyjä arvostellaan nykyaikana netissä niin monessa paikassa, ettei mielenkiinto riitä samojen asioiden vatvomiseen. Musiikkihistoriassa riittää penkomista vuosikausiksi ja toivottavasti edes joku löytää esitellyistä levyistä uusia ihastuksen kohteita. Ainakin itselläni tuo on yksi motiivi lukea muiden blogeja. Sen lisäksi tietenkin että musiikista vain on ylipäätään mukava lukea. Harmi vain että todella mielenkiintoisia blogeja on aika harvassa. Noin suomenkielellä. Lontooksi löytyy enemmän.

Ystäväni ei ole erityinen musiikkifani. Hän kuuntelee listakamaa Lady Gagasta rappiin ja niitäkin lähinnä autostereoista taustamusiikkina. Muuten kyllä ihan mukava mies. Toisinaan on vaikea tajuta että kaikki eivät tosiaankaan arvosta hyvää musiikkia samalla tavalla kuin itse, tai suhtaudu siihen samalla innolla ja vakavuudella. Itse asiassa tällaisia ihmisiä on perin harvassa.

Ja kysymyksiä sateli. Mitä järkeä koko hommassa on, kun siitä ei edes saa palkkaa? No en usko hänenkään saavan palkkaa sählyn peluusta, punttien nostelusta tai salkkareiden katselusta. Harrastushan tämäkin on vain siinä kuin muutkin. Itse yritin alussa itselleni perustella että eihän sillä ole merkitystä vaikkei näitä kukaan lukisikaan, mutta sehän on tietysti paskapuhetta. Kun kerran kirjoittelee, olisi tietysti mukava että joku myös lukisi. Aika hiljaista toki linjoilla välillä on, mutta toivotaan että aika tavaran kaupitsee.

Kaverini pisti minut tosiaankin perimmäisten kysymysten äärelle. Yrtin analysoida ja selventää itsellenikin miksi tähän ryhdyin.

Johtopäätökseni oli aika looginen. Koska olen itse aikalailla intohimoinen musiikin suhteen ollut koko elämäni, en voi uskoa että joillekin se on aivan samantekevää. Tapetteihin verrattavaa taustakohinaa. Ja koetan ehkä muuttaa tätä asiaa. Ongelma on tietysti se, että eihän näitä lue kuin juuri ne jo valmiiksi musiikista kiinnostuneet, jos nekään. Mutta toivossa on hyvä elää.

Lupasin myös kaverilleni että arvostelen jonkun hänen valitsemansa tuoreemman puoleisen levyn, pidinpä siitä tai en. Joten haaste on heitetty ja olen sen ottanut vastaan. Katsotaan mitä tuleman pitää. Toivottavasti olemme kavereita senkin jälkeen.

4 kommenttia:

  1. Eiköhän me kavereita olla senkin jälkeen, mutta ajattelin pistää sulle kuitenkin levyn jota et varmasti muuten ikinä kuuntelisi. Jotain rappia vaikka...

    VastaaPoista
  2. Aika pitkälti puit tekstiksi sen mitä itsekin ajattelen (mutten osannut sitä sanoa tai kirjoittaa).

    Mutta suomeksi on mukava lukea musiikista. Ja sitten ulkomaankielellä on aika vähän juttua suomeksi lauletusta musiikista.

    VastaaPoista
  3. Keep up the good work! eli edellistä puhujaa kompaten: Pidä hyvää työtä yllä! Suomen kieltä on kiva lukea. Ja kun itse kirjoitan myös "työkseni" uutuuksista, on mukava kirjoittaa myös vanhoista levyistä, vähän laveammin. Ja mistä milloinkin sattuu huvittamaan :)

    VastaaPoista
  4. Älyttömän hyvä teksti. Monessa osuit varsin oikeaan.

    VastaaPoista