R.E.M. - Fables of the Reconstruction (1985)

Tämän yhtyeen suhteen olen melko kritiikitön, mutta yritän edes vaikuttaa siltä niinkuin en olisi. Suhteemme on ollut pitkä ja joskus karikkoinenkin, mutta yhdessä on pysytty. Myötä- ja vastamäessä.

Kun yhtyeen esikoislevy Murmur tuli Oulussa myyntiin, olin jo aamulla kaupassa sitä hakemassa. En saanut ensimmäistä, mutta kuulemma kaupungin toisen kappaleen. Ja siitä se sitten alkoi. Tai oikeastaan se lähti tietysti jo siitä kun kuulin ensimmäisen biisin radiosta joka oli muistaakseni "Talk About The Passion". Joka oli siis se syy minkä takia olin siellä Fazerilla ylipäätään.

Kun bändi myöhemmin nousi suursuosioon olin ylpeä että "oma löytöni", jota hevarikaverini eivät oikein osanneet arvostaa, oli osoittautunut suosion arvoiseksi. Ja samalla tietysti mustasukkainen kun kaikenmaailman diletantit luulivat asiasta jotain tietävänsä ja kehuskelivat kuinka hieno biisi on "Shiny Happy People" (joka on muuten yksi yhtyeen huonoimpia, tai ainakin ärsyttävimpiä) tai puhkisoitettu "Losing My Religion", eivätkä tienneet bändin musiikkihistoriasta tuon taivaallista.

Tuolloin oli yhtäkkiä niiiin hip ja hop tykätä R.E.M.:istä ja sehän aiheutti allergisia reaktioita nuoressa miehessä joka omasta mielestään kulki valtavirran ulkopuolella ja niitti kaveripiirissä mainetta uusien kykyjen löytäjänä. Lievää suurempaa snobismia osoittaen olin jopa hylätä bändin ja meinasin jättää levyn (Out Of Time) ostamatta koska omasta bändistä oli tullut stadion-tason yhteistä omaisuutta. Onneksi järki voitti ja suhde sai jatkua vakavasta kriisistä huolimatta. Iän myötä liiallinen vakavuus musiikin ja bändien suhteen on onneksi hieman karissut kun on oppinut että joskus täytyy joustaa.

Kyllähän bändi uransa aikana on tehnyt myös muutamia harhalaukauksia, mutta enimmäkseen hienoja levyjä tai erittäin hienoja. Onhan tuo Out Of Time toki hieno levy nyt kun on saanut hiukan etäisyyttä asiaan, niinkuin on Greenkin puhumattakaan Automatic For The People-levyn hittikimarasta. Omat suosikit löytyvät kuitenkin tuolta alkupuolen I.R.S.- tuotannosta ja noista levyistä korkeimmalle nousee tämä Fables of the Reconstruction. Tämä toisinaan aliarvostettu southern -levy julkaistiin vuonna 1985 kun tuleva suosio oli vasta kytemisvaiheessa ja bändi vielä indiepiirin suosikkeja.

 

Levy on ehkä ehjin kokonaisuus yhtyeen levyistä, jopa niin että se lähestyy konseptilevyä. Tämä progelevyjen kirosanana tunnettu termi ei kuitenkaan tässä tapauksessa tarkoita tarinaa jossa on alku ja loppu, vaan pikemminkin samaan tunnelmaan ja aihepiiriin liittyviä irrallisia tarinoita eri näkökulmista. Hiukan niinkuin etelän toisen kuuluisuuden William Faulknerin teos "Ääni ja vimma" ( The Sound And The Fury), joka oli muuten tämän levyn projektinimi. Ja se yhdistävä teema on etelän mytologiat, eksentriset tarinat ja tunnelma.

Levyn aloittaa bändille hieman epätyypillinen "Feeling Gravitys Pull" , joka johdattaa teemaan lähinnä juuri tunnelmaltaan, kitarassa tosin vivahtaa jotain ihan muuta, ehkäpä äänityspaikka Lontoon sateista ja masentavaa tunnelmaa. "Maps And Legends" on jo tutumpaa Remmiä ja byrdsmaista rickenbackerin helinää. Tunnetusti kryptinen Michael Stipe on kertonut laulun kertovan ihmisistä joita voi lukea vain kuin karttaa, ja joista saa kokonaiskuvan kuten avonaista karttaa tutkimalla, ei yksittäisiä sivuja tutkimalla. Metaforaa kerrakseen, mutta silti ehkäpä levyn hienoin  kappale.

Seuraavat kolme biisiä ovat juuri niitä syvän etelän kerrontaperinteen tyypillisimpiä edustajia. Tai no tyypillinen on tietysti suhteellista. Hieno "Driver 8" samoin kuin myöhempi "Auctioneer (Another Engine)"  ovat  etelän folkperinteen sisäistäneitä kappaleita joissa juna toimii perinteisenä symbolina. Etelän kerrontaperinteen toisen vakioaiheen mukaisesti eksentrisistä tyypeistä kertovat "Old Man Kensey" ja "Life And How To Live It" saivat aiheensa elävästä elämästä.  Kensey oli siis oikea henkilö joka työskenteli Reckoning-levyn kansitaiteilijan Reverend Howard Finsterin jonkinlaisena apumiehenä ja joka oli tunnettu järjettömistä ja erikoisista tempauksistaan kuten laulussakin kerrotaan:

" Old Man Kensey wants to be a dog catcher
First he's got to learn to stand
He's gonna be a clown in a marching band
Letters to me signed ransom greed
(That's my folly) I believe"

joka viittaa Kenseyn harrastukseen, eli koirien kidnappaukseen ja lunnasrahojen vaatimiseen rahoittaakseen viskinsiemailunsa.

Wendell Gee Used Cars

Sisäpiirin vitsi ja yritys tehdä etelän soulia Otis Reddingin tapaan "Can´t Get There From Here"  ei ihan heti avaudu kunnianosoitukseksi Georgian hienoille soul- muusikoille, mitä se kuulemma musiikillisesti kuitenkin on, hiukan kieli poskessa tehtynä kuitenkin. Niin kaunis biisi kuin "Green Grow The Rushes" onkin, on siinäkin aistittavissa sitä lievää synkkyyttä jota jopa bändin omat pojat hieman moittivat, erityisesti Bill Perry. Saattaa tietysti johtua myös siitä että folk-rock tuottaja Joe Boydin käsissä miehen rumpusoundit jäivät hiukan, no latteaksi kai voi sanoa.

Levyn päättää kaksi erittäin kaunista kappaletta. Sanoituksellisesti hämärä "Good Advices" joka saattaa, siis saattaa, kertoa kiertueella olevan bändin kaipauksesta kotijoukkoihin jolloin joutuu turvautumaan satunnaisiin ihmisiin tien päällä joihin ei voi kuitenkaan aivan luottaa: "Keep your money in your shoes". Viimeisessä kappaleessa ollaan taas eksentrisessä pikkukaupungissa Georgiassa jossa kuulemma jokaisen asukkaan sukunimi vaikutti olevan Gee. " Wendell Gee" oli kaupungin käytettyjen autojen kauppiaan nimi.

Levy saattaa satunnaisen kuulijan korviin vaikuttaa aluksi vaikeasti lähestyttävältä, synkältä tai jopa masentavalta, mitä se ei ole. Mitään kesähittiä ei levyltä kuitenkaan löydy, kyllä tämä tunnelmaltaan on enemmänkin hiukan pilvisemmän päivän musiikkia. Maanläheinen etelän mytologioihin nojautuva levy se on, ehkä tummasävyinen muttei synkkä ja aika kaukana Automatic For The Peoplen-levyn äänimaailmasta. Tämä oli aikaa jolloin bändi ei ollut "shiny" eikä vaikuttanut olevan kovinkaan "happy". Joten jos diggailun on aloittanut noista uudemmista levyistä, kannattaa tälle levylle antaa hiukan aikaa. Kyllä se sieltä avautuu.

Tunnelma ja melodiat on tämän levyn hienointa antia. Stipen kryptiset sanoitukset voi jokainen tietysti tulkita omalla tavallaan tai olla tulkitsematta. Ylitulkinta on aina vaarana kun sanoitusten tarkoituksena on vain luoda tiettyä tunnelmaa, ja Stipe antaa tähän mehukkaan lähtökohdan.

Tässä on jo selkeästi tulevankin musiikin siemen, joten ehkä tätä voisi kuvailla siirtymälevyksi. Tämä on kuitenkin selkeästi mestariteos.

Biisilista:

1. Feeling Gravity’s Pull
2. Maps And Legends
3. Driver 8
4. Life And How To Live It
5. Old Man Kensey

1. Can’t Get There From Here
2. Green Grow The Rushes
3. Kohoutek
4. Auctioneer (Another Engine)
5. Good Advices
6. Wendell Gee