24.5.2010

Spotify ja muut vempeleet


Näin old school- muiikkidiggarina, albumin ja olosuhteiden pakosta myös cd-levyjen ostajana, en ole vielä täysin löytänyt Spotifyn ja verkkolataamisen ihanuutta. Faija on kuulemma jäänyt ajastaan jälkeen, ilmoittivat lapseni ykskantaan. Heille kun tuo musiikin ostaminen netistä kappale kerrallaan on ihan perusjuttu. Mitä sitä koko abumia ostamaan jos siellä on vain yksi hitti. Niinpä.

Kaukana ovat ne ajat jolloin piti Rumban tai Soundin lukemisen tai radiosta hienon biisin kuulemisen jälkeen odotella jotain uunituoretta levyä Musiikki-Fazerille. Silloin Anttilassa myytiin lähinnä vain alelaarituotteita ja kaikki vakavasti otettava musiikki piti ostaa kunnon musiikkikaupasta jossa oli asiantuntevat myyjät.

Toki musiikkikaupassa piti notkua vaikkei mitään tiettyä ollut hakusessakaan ja aina silloin tällöin käsiin tarttui joku ihan tuntematon tekijä josta tuli iloa vuosiksi. Kannet ja tekijätiedot piti tutkia tarkkaan ja muistella missähän se tuokin tuottaja viimeksi on tullut vastaan. Ja kun nettiä ei ollut, se tiesi taas Soundien, Rumbien ja oman levyhyllyn penkomista, sillä asiahan piti kuitenkin selvittää.

Jotenkin tuntui että musiikki oli, ainakin omalla kohdalla, aika paljonkin kokonaisvaltaisempi harrastus kuin nykyinen malli, jossa hitit ostetaan vähän niinkuin tapetiksi taustalle tai verhoiksi joita vaihdellaan sesonkien mukaan. Albumit kokonaisuutena jäävät monelta nykyään kokematta. En tiedä sitten palataanko kohta vanhaan malliin jossa levyistä ei edes yritetty tehdä kokonaisuuksia, vaan ne olivat vain kokoelma sinkkuja. Miksi nähdä vaiva ja kehitellä albumille teemaa tai edes yrittää tehdä siitä yhtenäinen kokonaisuus, kun suurin osa vain kuitenkin lataa netistä biisin sieltä ja toisen täältä.

Käytän toki sekä Spotify- että Last.Fm- palveluja, sillä ne ovat oiva tapa löytää uusia tuttavuuksia ja toimivathan ne toisinaan taustamusiikkina vähän radion tapaan. Mutta monelle ne ovat nykyään levyjen vaihtoehto. Mutta eipä kaikki tietysti ihan niin intohimoisesti musiikkiin suhtaudukaan.

Kehitys kehittyy ja mukana on kai vaan kuljettava. Eiköhän tuo verkkolataus ole sitä tulevaisuutta johon on vain sopeuduttava. Mutta en suostu tuomitsemaan itseäni vanhaksi pieruksi vaikka mielestäni vinyyli on se kaikkein hienoin formaatti ja levyä kuunnellessa pitää olla kannen tiedot hypisteltävänä.

2 kommenttia:

  1. Hyvä teksti! Itsekin olen internet-vallankumousta vastaan vaikka kuulunkin tähän nettilataussukupolveen. Oli miten oli, musiikki kuulostaa paljon paremmalta oikealta levyltä kuin iPodista tai tietokoneen kaiuttimista.

    Tästähän jopa saisi inspiraation omaankin blogikirjoitukseen. Ja hieno blogi sulla muuten.

    VastaaPoista
  2. Sain Spotifyn käyttööni viime viikolla, mutta jotenkin musiikin kuuntelu ei vain tunnu niin kivalta ja aidolta jos nettiohjelman ääntä vertaa levyn kuuntelemiseen. Ja jos musiikkia Spotifysta kuuntelee, musiikkiin ei tule niinkään keskityttyä samalla tavalla kuin vaikkapa cd:ltä kuultavaan ääneen ja sitä paitsi vierastan ajatusta, että tietokoneella pitäisi koko ajan roikkua, vaikka sitten musiikkia kuuntelisi

    Kiinnostava juttu todella!

    VastaaPoista