10.11.2011

Oulusta

Kapakoitsijat olivat Rumbassa, vai Soundissa vai missässeoli sitä mieltä, että Oulussa on liikaa keikkapaikkoja. Varmaan näin onkin jos ajattelee kannattavuuden mittarilla, millä baarin pyörittäjät tietysti olosuhteiden pakosta ajattelevat. Mutta nousevien bändien ja musaihmisten mielestä lisääkin varmaan sopisi.

Oulussa on oikeastaan vain kaksi merkittävää rokkibaaria, ja sitten tuo Teatrian sali. Tokihan noissa muissakin juottoloissa joskus soitto soi. Hevimestassa vetää toisinaan... no hevarit. Gloria, Palolaitos ja Petrellin saluuna ovat erikoistuneet cover-comboihin. Petrellin Saluunassa kuulin viimeksi koko helkkarin illan Hurriganes-covereita. Sitä edellisellä kerralla käsittelyssä oli AC-DC.

Ykän Pubissa tuntemattomat bändit ja punkkarit soittelee ilmeisesti pääosin kaljapalkalla, ja kesäisin torin terasseilla järjestetään monenmoisia pienempiä konsertteja, viime kesänä tunnetuin esiintyjä taisi olla 22 Pistepirkko. Lentävän Lautasen klubitarjonta on olematonta vaikka paikka olisi pienille comboille vallan mainio. Never Grow Old on myös jotain pienempää järjestellyt vaikka koko paikka on suunnilleen vaatehuoneen kokoinen.

Oulun ehdoton keikkaykkönen 45 Special säväyttää toisinaan hienoilla valinnoilla, mutta kun tuo ikävä reaalitalous vain sanelee ehtoja liiaksi. Viikolla hyvätkään bändit eivät ole keränneet ruuhkaksi asti ihmisiä ja tokihan se hieman opettaa varovaisemmaksi kun keikkoja tilaillaan. Nuclear Nightclub ei miljöönä vedä vertoja Nelivitoselle, mutta tarjonnan puolesta se on kuitenkin juuri se toinen varteenotettava rokkimesta. Johtuneeko sitten taustajoukkojen (mm. ex-Sentenced Vesa Ranta) musiikkimausta, mutta kapakka on profiloitunut pikkuisen raskaampaan osastoon. Indiebändejä molemmissa vierailee vaihtelevasti. Kaipa noilla pikkuisen nimekkäämpien bändien keikkatuloilla sitten rahoitellaan noita pikkuisen hiljaisempia iltoja. Ja hyvä niin.

Vaikea uskoa että noita keikkapaikkoja nyt liikaa olisi, mutta euro on kova konsultti.

Tuo nyt oli itseasiasssa ihan sivujuonne. Tarkoitus oli pistää muutama Oulu-uutinen kehiin.

Palstalla ennenkin esiintynyt indieyhtye G-Odd on taas ollut levytyspuuhissa ja julkaisee uuden albumin Code To Rebuilding Machinery huomenna. Edellinen levy Intergalactical Fuzz ilmestyi niinkin kauan sitten kuin kesäkuussa. Tuossa video siltä edelliseltä levyltä. Samantyyppistä syntikka-elektro-konejumitusta garagekitaroilla lienee luvassa uusimmaisessakin.


G-ODD - Sex Terror from Henri Turunen on Vimeo.

Edellisen videon, kuten muuten myös Neufvoinin Polar Song-videon, ohjannut Henri Turunen soittelee hämyistä suomenkielistä progea yhtyeessä Riutta. Yhtyeen demot ovat saaneet hieman sekalaista palautetta, mutta potentiaalia on yhtyeessä nähty. Tai kuultu. Suomiproge ei välttämättä ole se meikäläisen teekuppi, mutta ihan ammattitaitoiselta tämä homma kyllä kuullostaa. Tuossa tulevan promon uusin kirjallisuusviitteinen biisi. Studiovelhona on häärinyt Tuomen Pekka G-Odd-yhtyeestä. Pienet on piirit. 

Riutta - Huomenna hän tulee by Riutta
 
Mainio oululainen garage-trio The Hindu Gods Of Love on pläjäyttänyt markkinoille omakustanne EP:n joka on Supersounds-jakelun kautta saatu jopa levykauppa Äxään myyntiin. "Kolme sälliä, kaksi kitaraa, kaksi tomaria ja yksi virveli. Pohjois-Amerikkalaisen perinne- ja nuorisomusiikin kaltoinkohtelua, melun ja kolinan seasta saattaa erottua haikuja myös 1970-luvun Länsi-Saksasta sekä jostain huomattavasti kulmikkaammasta ilmaisusta."


Melodisen hevin ystävien joulupöytään ehtii myös tuo ex-Sentenced rumpali Vesa Rannan uuden orkesterin The Man-Eating Treen toinen albumi, joka ilmestyy 23.11. Julkkarikeikka on Oulun Teatrialla 16.12., jonka jälkeen yhtye lähtee Euroopan keikkarundille Amorphiksen kanssa. Tuossa tuoreehko video tulevalta levyltä.



Satellite Stories-indiepoikien kova meno senkun vain jatkuu. Juttuja paikallisissa lehdissä, uusi promo-EP äänitteillä ja Skandinavian rundi suunnitteilla. Ja kaiken lisäksi valinta tulevaisuuden tusinaan. Hyvältähän tuo nousukiito näyttää. Niin hyvältä, että poikien kannattanee drinkki sen kunniaksi maistella.  Mainio drinkify-sivusto suosittelee tätä:

“The Satellite Stories”
  • 8 oz. Metaxa
  • 8 oz. Egg whites
  • 1 oz. Grenadine
Combine in highball glass and serve.

Nauttikaa !

3 kommenttia:

  1. "Nuclear Nightclub ei miljöönä vedä vertoja Nelivitoselle."

    Mielipiteitä on monia, Nukesta allekirjoittaneen mielestä huomaa, että se on tehty keikkatarkoitukseen juuri sellaisille bändeille joita siellä käy. Lava ei ensinnäkään ole liian korkealla, vaan esiintyjä todella tulee yleisön lähelle. Tilatkin ovat oikeankokoiset näille bändeille, jotka hukkuisivat Nelivitosen tilan suuruuteen. Pienuuden takia tilat tuntuvat siisteiltä ja kivoilta, eivätkä liian kolkoilta.

    Ja lähes joka paikasta pientä salia näkee lavalle vaikka olisi taaempanakin, mikä ei valitettavasti pidä paikkaansa Nelivitosessa, jossa jököttää isoja pylväitä jotenkin aina juuri meikäläisen näkökentän edessä, on sitten edessä tai taaempana. Yleistäen sanottuna Nelivitonen on mun mielestäni ensisijaisesti rock-juottola, Nuke keikkapaikka. Osin toki vaikuttaa sekin, että Nuclearin artistit ovat minusta yleensä kiintoisampia.

    Silti toki minulle rakkautta kummallekin löytyy. Mistä vain saatais se kolmas kiva pop/rock-baari. Kyllä täällä joku paikka vielä voisi menestyä musiikinkin saralla, sen verran suosituksi ja vielä nopeasti tuo Nukekin tuntui kohoavan.

    VastaaPoista
  2. Kieltämättä Nuken etu on klubimaisuus, ja yleisö pääsee bändin lähituntumaan. Viime viikonlopun Kursk-konsertissa tosin tuntui jo että liiankin lähelle.

    Kummallakin paikalla on etunsa, ja 45 saattaa vain tuntua kotoisammalta ihan pitemmän historian takia.

    VastaaPoista
  3. Kompaan muuten Lamourhaajaa tässä. Tosin se saattaa olla ikäkysymyskin. Nuken yleisö on keskimäärin nuorempaa kuten minäkin. Lavalle se ja sama.

    VastaaPoista