Tuo on lause jonka kuulee ihan liian usein musiikkipohdinnoissa. Kun tuossa juurikin luin SlowShown pohdintaa siitä, onko Coldplayn diggailulla enää yleistä hyväksyntää, niin ihmettelin hiukan että keltä? Ymmärrän kyllä ihan täysin SlowShown pohdinnan perusteet ja lähtökohdan, itsekin tein samanlaisia pohdintoja esimerkiksi silloin kun yhdestä lemppariyhtyeestäni R.E.M.istä tuli stadiontason bändi ja kaikkien yhteistä omaisuutta.
Eihän se tee musiikista huonoa että "liian" moni ihminen siitä pitää. Ei se kyllä tee siitä oletusarvoisesti hyvääkään tietysti. On monen monta bändiä joiden musiikkiin olen tutustunut vasta sen hittilevyn myötä jonka jälkeen muukin levytyshistoria on tullut kartoitettua. Joskus ne vanhemmat ei-niin-hyvin myyneet ovat osoittautuneet paremmiksi, mutta yhtä usein on tullut selväksi myös että miksi ne eivät ole myyneet.
On ihan varmasti tsiljoonia hyviä bändejä joiden musiikkia en tunne alkuunkaan. Esimerkiksi 1000 Sparks niitä esittelee viikottain. Ja hyvä että esittelee, sillä iso osahan noista on sellaisia joihin tämmöinen tavallinen musiikinkuluttaja ei törmäisi ensinkään. Noista tuntemattomammista bändeistähän löytyy ihan täysiä helmiä vaikka eivät listoilla keikukaan. Mutta ajatusmallia että näistäkin yhtyeistä tulisi automaattisesti epäkiinnostavampia vain sen takia että joku niiden tulevista levyistä myisikin rutosti, en ymmärrä.
Tokihan joskus voi käydä niinkin että bändi otsikon mukaan myy itsensä talouden alttarille, mutta onhan yhtä usein myös niin että ne vain tekevät sen verran helkkarin hyvän levyn että sitä ostaa miljoona ihmistä. Kun joskus lueskelee, erityisesti englantilaisia musiikkilehtiä, naurattaa hiukan kun niiiiiin mahdottoman rockuskottavat indie/alternative-bändit kehuvat tekevänsä musiikkia vain itselleen eikä niitä kiinnosta tykkääkö siitä joku vai ei. Sitä ollaan niin lou reediä että. Mitä ihmettä sitä musiikkia sitten levyttää?
Ei kai kaikki voi olla Neil Youngeja ja hevon kukut veisata siitä mitä odotetaan. Siihen on varaa vain niillä joilla on siihen varaa. Jos isolle levy-yhtiölle levyttäminen on jotenkin epäuskottavampaa kuin independentille, niin enpä tiedä oikein mihin tuo perustuu. Tietysti on toisinaan hienoa diggailla bändiä josta vain harva tietää. Ja hienoa on digata bändiä joka on myynyt vain vähän levyjä. Mutta ei se saa olla itseisarvo. Tuskin esimerkiksi MC5 oli aikoinaan kovinkaan kiitollinen kulttisuosiostaan, kyllä se olisi mieluummin ottanut rahat, eikä siinä ole mitään väärää. Ei se välttämättä tarkoita taiteellista kompromissia jos tekee levyn josta enemmän kuin kymmenen ihmistä on kinnostunut.
No hitto, tässähän tuli aivan kiihdyttyä. Eli SlowShow kyllä osui asian ytimeen pohdinnoissaan. Yritän vain hiukan monisanaisesti ilmeisesti kertoa oman mielipiteeni siitä että suurempi suosio, tunnettuus tai levymyynti ei automaattisesti tee bändistä epäcoolia. Moni voi olla tietysti ihan eri mieltä, ja sekin on ihan cool.
Varsin ytimeen osuit itse: eihän se suosio tietenkään automaattisesti tee bändistä epäcoolia.
VastaaPoistaMusta tuntuu vaan, että nä asiat hieman kuitenkin korreloi. Jos on pitänyt bändistä sen alkuaikoina, jolloin suosio oli maltillisempaa, voisi kuvitella suuremman suosion hieman karkoittavan ensifaneja. Mutta tosiaan, mun pohdiskelu on ihan mutua..:)
Aika samoja mietteitä täällä.
VastaaPoistaVähän luulen että se on myös sellanen ikäkysymys. Vanhemmiten ei jaksa enää välittää (niin paljon), eikä esim tarvi poistaa last.fm-tililtä juttuja säilyttääkseen "uskottavuutensa".
Ite henkilökohtaisesti en vain jaksa innostua jostakin valmiiksi tunnetusti bändistä tai brändistä niin paljoa kuin jostain never heardista.
No täytyyhän se myöntää, että joskus on todellakin mukavampi tykkäillä sitä never heard-osastoa mieluummin kuin... no jotain muuta.
VastaaPoistaMietiskelin vain että mistähän tämä johtuu. Tuntuu että jos näin "täytyy" tehdä oman uskottavuutensa säilyttämiseksi, niin onhan se vähän sääli. Menee monesti lapsi pesuveden mukana.
Mielenkiintoinen kirjoitus, jonka aihetta on tullut pyöriteltyä joskus itsekin pääkopassani. Suurelle levy-yhtiölle siirtyminen tarkoittaa yleensä tuotetumpaa materiaalia ja brändätympää yhtyettä. Ei siinä välttämättä mitään pahaa ole kunhan fokus vain pysyy musiikissa ja musiikki rehellisenä. Onhan se ihan ymmärrettävää, että työstä halutaan korvausta, jolla sitten maksellaan asuntolainoja yms.
VastaaPoistaMinua ainakin ärsyttää suunnattomasti jos olen aiemmin hehkuttanut jotain bändiä eikä kukaan ole siihen oikein reagoinut mitenkään - suhtautuminen on ollut välinpitämätöntä. Sitten vuoden päästä samat tyypit tulee vaahtoamaan, että "hei ootko kuullu tätä tosi hyvä uusi bändi".
Njoo...tällästä avautumista tällä kertaa. Ei pidä ottaa liian vakavasti :)
No ei todellakaan kannata ottaa liian vakavasti, vaikka samanmoisia tuntemuksia itselläkin on ollut monesti. Toki on ihmisiä jotka tykkäävät yhtyeestä JUURI SEN TAKIA että se on kuuluisa eikä siinä mitään väärää. Niinkuin ei siinäkään että tykkää yhtyeestä ainakin osittain sen takia että se ei ole kuuluisa.
VastaaPoistaMutta tosiaan, kunhan fokus säilyy, itse musiikkihan se tärkeintä on.