24.4.2010

David Ritz - Särkynyt sielu, Marvin Gayen elämä (2010)


Mielikuva Marvin Gayesta sänkykamarisoulia vohkivana seksin yliprinssinä on tietysti yksipuolinen kuten julkiskuvat yleensäkin. Tätä sorttia miehen levytyksiin silti kuuluu melkoisesti. Kriitikkojen suosion ovat saaneet lähinnä nuo kaksi hienoa kokonaisuutta eli What´s Going On ja Let´s Get It On. Varsinkin ensimmäinen on vakio lähes kaikilla aution saaren ja kaikkien aikojen parhaat levylistoilla, eikä tietysti syyttä.

Gaye oli Motown tähtitehtaan tuote joka sekä kapinoi rooliaan että vainoharhaisena luonteena lähes kaikkea ohjausta ja apua vastaan. Gaye sekä ihannoi että pelkäsi Motownin Berry Gordya, joka oli yksi hänen isän korvikkeistaan. Gaye nai Gordyn siskon Annan ja oli tästä riippuvainen sekä henkisesti, että ainakin omassa mielikuvituksessaan myös taloudellisesti. Hän piti Annaa takeenaan Motownin suosiollisuudesta urallaan eikä uskonut että olisi pärjännyt omilla ansioillaan.

Kuvaus Motownin alkuajoista ja kasvamisesta hittitehtaaksi onkin yksi kirjan mielenkiintoisista aiheista, joka tietysti olennaisesti liittyy ja limittyy Marvin Gayen uraan ja elämään.

Marvin Gayen haavekuva itsestään sofistikoituneena mustana Sinatrana tuntui karkaavan aina kauemmas hänen joutuessaan vangiksi seksuaalisen ylivertaisen naistenhurmaajan rooliin, roolin jota hän sekä inhosi että himosi. Kirja taustoittaa monia Gayen levyjä ja valintoja tavalla joka antaa uutta perspektiiviä levyjen kuunteluun. Kaikkia noista perspektiiveistä ei tosin olisi tarvetta tietää nauttiakseen musiikista.


Mm. Ray Charlesista, B.B.Kingistä, Aretha Frankilinista ja Smokey Robinsonista kirjaillut David Ritz on tässä palkitussa kirjassaan ollut ehkäpä jopa liian lähellä kohdettaan.Kirjailija tarkastelee kohdettaan lähinnä oidipaalisesta näkökulmasta sortuen toisinaan jopa hienoiseen keittiöpsykologiaan  Toki Gayen kompleksinen suhde isäänsä ja kamppailu äidin huomiosta on varmasti vaikuttanut miehen psyykkeeseen, mutta Ritzin mielestä lähes kaikki Marvin Gayen teot ja tekemättä jättämiset peilautuvat lähinnä tuon kautta.

Ritz ihannoi kohdettaan ja ylianalysoi miehen tekemisiä. Näkee liian monissa päätöksissä ja tapahtumissa psykologisen pohdinnan aineita ja tekee päätelmiä joista Freud olisi ihmeissään, vaikka kyseessä olisi ainoastaan moniongelmaisen huumeidenkäyttäjän päähänpistosta. Ritzin kiista Gayen viimeisen hitin "Sexual Healing" krediiteistä sivutaan vain ohimennen. Seikka joka oli myös varmastikin omiaan hiukan vähentämään kirjailijan objektiivisuutta kohteeseensa. Miesten välit ja kaiketi myös käynnissä oleva kirjaprojekti käytännössä katkesivat tähän oikeuteen asti edenneeseen kiistaan.

Mutta kyllähän Marvin Gayella komplekseja toki riitti. Seksuaalinen ambivalenssi lienee ollut yksi eniten miestä raastavia asioita. Gaye toisaalta tarvitsi naisia ja toisaalta halveksi ja pelkäsi näitä. Hän esiintyi seksin prinssinä mutta toisaalta inhosi omaa rooliaan jota vertasi prostutioidun osaan ja joka toi suorityspaineita. Isän seksuaalisen identiteetin häilyväisyys loi epävarmuutta myös poikaan, joka vaihtoi alkuperäisen sukunimensä Gay muotoon Gaye.

Marvin Gayen ongelmahakuinen ja  -täyteinen elämä tulee tässä kyllä aika kattavasti haarukoitua aina lopulliseen välienselvittelyyn isänsä kanssa huhtikuussa 1984, jolloin isä ampui poikansa riidan päätteeksi. Tuolloin Gaye oli jo syvällä mielenterveysongelmiensa kanssa kamppaileva ja vainoharhainen huumeiden suurkuluttaja. Ritz antaa ymmärtää kuoleman olleen eräänlainen itsemurha, olihan Marvin Gay Sr luvannut useaan otteeseen tappaa poikansa jos tämä asettuisi häntä vastaan.

Pidin Ritzin tavasta toimia haamukirjoittajana B.B.Kingin ja Ray Charlesin kirjoissa, vaikkakin noissa omaelämänkeroissa aina omat ongelmansa onkin. Lähinnä tietenkin se, että kohde haluaa vaikuttaa siihen minkälaisen kuvan kirja hänestä antaa. Petyin hiukan tähän samanlaiseksi aiottuun, mutta loppujenlopuksi postyymisti jukaistuun teokseen. Toki kirja perustuu suurelta osin pitkiin haastatteluihin kuten nuo muutkin kirjat, mutta ehkä Ritz tosiaan hävitti subjektiivisuutensa projektin aikana ensin ystävystyttyään ja sitten riitaannuttuaan idolinsa kanssa.

Lievästi ummehtunut maku kirjasta jää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti