Terassitrubaduurit

Yleensähän ravintolatrubaduuri on vain keino myydä enemmän kaljaa, eikä siinä tietenkään mitään pahaa ole. Covereita solkenaan suoltavat musa-automaatit tuntuvat toisinaan niin perin juurin leipääntyneiltä koneilta, ettei niitä kovin tarkkaan edes kuuntele. Puhumattakaan siitä, että iso osa ei ole kovinkaan kummoisia muusikoita ja varsinkaan laulajia. Rampe ja Naukkis- duoja ei nyt sentään liiemmin kesässä ole näkynyt, mutta ei paljon toisinkaan.

Kesäterassilla esiintyvän trubaduurin osa ei ole kovinkaan kadehdittava. Ihmiset eivät ole välttämättä tulleet hänen takiaan, osa jopa hänestä huolimatta. Kaikki eivät alkuunkaan välitä hoilaavasta taustalaulajasta ja osoittavatkin sen perin suomalaiseen tapaan puhumalla mahdollisimman kovaan ääneen jonninjoutavia, jotta kaikki vain huomaisivat että häntä ei todellakaan kiinnosta. Koska tämähän on kaupungin ainoa terassi ja hän nyt on juuri tässä.

Ruotsinlaivat ovat jalostaneet tämän lajin aivan äärimmäiseen korniuteen asti, eikä samanlaiseen karmeuteen ole helppo päästä. Yritystä on kyllä ollut tänäkin kesänä. Onneksi on poikkeuksiakin. Itselleni sopii kyllä erittäin hyvin, että kesäisenä iltana terassilla istuskellessa saa samalla kuunnella hyvää laulajaa. Ja jos ei sopisi, niin onhan noita terasseja. Cover-painotteinen ohjelmisto ei ole ongelma, päinvastoin, jos sen hoitelee tyylillä.

Mielestäni hyvä trubaduuri ymmärtää sen, että ihmiset eivät ensisijaisesti ole hänen keikallaan, mutta ei silti nöyrry pelkäksi taustahälinäksi. Kokemus usein auttaa. Ja tosi hyvä trubaduuri jopa muuttaa esiintymisen omaksi keikakseen.  Ja pikkuisenhan siinä pitää osata ostavaa asiakaskuntaa sopivasti naurattaa. Oma lajinsa on sitten ne jotka luulevat olevansa helkkarin hauskoja, mutta jutut aiheuttavat lähinnä myötähäpeää.

Oulun torin terassilla on jo kolmena kesänä esiintynyt säännöllisen epäsäännöllisesti eräs trubaduuri jota kuuntelee oikein mielellään. Vaikka olen kuullut miehen esiintyvän jo useampaankin kertaan, aina tuo cover-setti kuulostaa ihan yhtä mukavalta vaikka tavara on sitä tuttua perusradiokamaa. Oulun oma Bryan Adams Aki Louhela osaa vääntää setistä oman näköisensä, ja onhan miehellä heittää mukaan omiakin biisejä. Herra on sisäistänyt roolinsa harvinaisen selkeästi ja on ennenkaikkea helvetin hyvä laulaja. Terassitrubaduurien aatelia tämä mies.