Vasta kirjoitellessani tätä juttua huomasin, että Levyhylly olikin bändiä vastikään käsitellyt. Tuolla käsittelyssä oli tätä levyä myöhäisempi Made In Germany. No päällekkäisyydestä viis, kyllä tämäkin levy tarinansa ansaitsee.
Kun Wikipedia ilmoittaa bändin olevan krautrockia, joka kumpuaa poliittisvärittyneestä intellektuellien muodostamasta taidekommuunista, ei meikäläisen musiikkikorva ihan innosta väpätä. Onneksi ostin levyn ennen nettiviisastumista, muuten olisi varmaan jäänyt divarin laariin notkumaan. Tuollaisen luonnehdinnan jälkeen odotusarvona on yleensä pimeätä improvisaatiota ja tekotaiteellista hippeilyä niin maan perusteellisen maailmojasyleilevästi kaikkitietävien parikymppisten poitsujen laajan elämänkokemuksen tuomalla varmuudella.
No ei kai tuoltakaan ihan vältytä tämän levyn kohdalla, mutta mitään mahdottoman vaikeasti lähestyttävää ei tällä levyllä ole. Vaikutteita löytyy joka lähtöön bluesista progeen ja psykedeeliseen folkiin, mutta aika omanlaisensa soppa on saatu hämmennettyä. Jos tämä on tyypillistä krautrockia, niin sitten taidankin tykätä siitä. Asia jonka on ennemmin estänyt lähinnä ennakkoasenne ja tietämättömyys.
Itse levy on kuulemma aika lailla erilainen kuin edeltäjänsä, eivätkä kaikki olleet aikanaan ihastuneita popvaikutteisiin. No kaippa tältä sitä Yesiäkin löytyy jos etsii, mutta näin ensitutustumisena bändiin, pidän kyllä joidenkin arviota levyn euroviisumaisuudesta vahvasti liioiteltuna. Ehkäpä tämä sitten oli liian helppoa musiikkia joillekin alkuperäisille faneille.
Itselleni levyn ehdoton helmi on popfolkvaikutteinen "Traveller" jossa laulaa kaunisääninen Renate Knaup-Krötenschwanz, jonka tulkinta on huomattavasti vaivattomampaa kuin nimensä lausuminen. Biisi voisi löytyä miltä tahansa hyvältä saman aikakauden folklevyltä tai Jefferson Airplanen kataloogista. Kaunis kappale pikkuisen tummalla vireellä.
Toinen levyltä pomppaava biisi on jopa itsensä Zappan aivoitukset mieleentuova psykedeliaa lähentelevä "Explode Like A Star". Kaksijakoinen kappale joka ei ensikuulemalla kuulosta mitenkään erikoiselta, päinvastoin. Jonkinlainen ennalta-arvaamaton korvamato siitä kuitenkin muodostuu, niinkuin joskus Zappankin kohdalla.
Instrumentaali "Da Guadeloop" tuo hiukan häiritsevästi mieleen "Papa Was a Rollin' Stonen", mutta siitä viis. Nina Hagenmainen kirkunta siirtää nopeasti eri genreen. Kummallisen koukuttava on tämäkin.
Täytyy myöntää, että tulin yllätetyksi täysin puun takaa. Ja se on paljon näillä kilometreillä. Tähänpä täytyy alkaa perehtymään hiukan laajemminkin tähän krautrockiin.
Pakko sanoa, että kyseessä on mun mielestä selkeesti amon duul ii:n heikoin levy! traveller on toki kova mut eihän tää pääse lähellekkään sitä kovinta meininkiä..
VastaaPoistaNäin ymmärsinkin, että levy jakaa kovasti tunteet fanien keskuudessa. Itse en ole tämän bändin suhteen minkäänlainen asiantuntija, mutta en pidä levyä ihan huononakaan.
VastaaPoistaTää on pliisua "Aurinkokuukakkosta ",Tanz der Lemminge,Wolf city,Phallus dei..eli 70-luvun alku oli kukoistuskautta.(ja kyllä krautrokista kannattaa aina muistaa myös Ash Ra Tempel ja Can )
VastaaPoista