Kun kakkonen on ykkönen

Kakkonen varastaa joskus koko shown. Taustalaulusta/laulajasta kasvaa toisinaan täysin oleellinen osa biisiä. Näistä voi toki vääntää akateemisen semanttisen diskurssin, että onko näissä kyseessä "backing singer" tai "backup singer" vai duetto vai mikälie. Mutta yhtä kaikki, ilman noita naisia, nämä biisit eivät olisi läheskään niin kovia kun ovat.

Tässä ensimmäisessä sen huomasi kaikkein karuimmin. Fairport Conventionin Sandy Denny tekee tästä biisistä biisin. Ja upean sellaisen. Kun livenä John Paul Jones lauloi Dennyn osuudet, oli kappale yhdentekevä.

Led Zeppelin, Sandy Denny - The Battle Of Evermore

Tämän kategorian legendaarisimpia vetoja lienee Merry Claytonin rääkäisyt Let It Bleed-albumilla. Skynyrdeille ja Neil Youngillekin taustoja laulellut neiti käyttäytyi kuulemma äänityksissä hieman ylimielisesti ja prinsessamaisesti, mutta lopputulos on joka tapauksessa vereslihaista läsnäoloa. Rollareilla toki oli heittää kehiin hyviä taustalaulajia myös keikoilla, ja biisi olikin vakionumeroita, mutta ei noita vetoja voi verrata alkuunkaan Claytoniin. Kuunnelkaa vaikka No Security-livelevyltä jos ette usko.

Rolling Stones, Merry Clayton - Gimme Shelter

The Raelettes hoiteli homman toki aina tyylillä, kokoonpanosta riippumatta. Merry Clayton muuten kuului kokoonpanoon myös ennen Rollari-kontribuutiota. Ja Ray Charlesilta sopisi tähän moni muukin siivu, mutta tässä Margie Hendricks meinaa välillä varastaa koko shown, ja se on paljon sanottu kun kyseessä on The Genius.

Ray Charles, The Raelettes, Margie Hendricks - (Night Time Is) The Right Time

Myös Emmylou Harris on laulanut taustoja Neil Youngille. Kuten myös Linda Rondstadille, Dolly Partonille ja tietysti Gram Parsonille. No tuo taisi olla lähempänä sitä co-singer osastoa. Dylanin Desire-levyllä Harris laulaa useissa muissakin kappaleissa taustoja, mutta tässä hienossa kappaleessa leidin osa on niin olennainen, ettei sitä oikein osaa muuna versiona kuunnella. Kaoottistenkin levytysvaiheiden jälkeen Dylan eliminoi Harrisin levyn krediiteistä. Melko vaikea tajuta kun tätä kuuntelee.

Bob Dylan, Emmylou Harris - Oh, Sister


Tokihan tässä on enemmänkin kyseessä duetto, mutta kun tuo naisääni niin mukavasti rikkoo tuon kaljanhuuruisen miesporukan normikälätyksen. Rikkoa on tietysti väärä sana, sillä Kirsty MacColl pikemminkin tekee laulusta ehyen. Myös The Smithsin, Morrisseyn, Talking Headsien ja Billy Braggin taustalla laulellut Kirsty vie shown totaalisesti. Siksi tätä ei keikoilla enää pahemmin lauleskella.

The Pogues, Kirsty MacColl - Fairytale Of New York

Ei taustalaulaja Anjani Thomas tässä ihan koko pottia vie, mutta on täysin olennainen osa biisiä. Kuten monissa muissakin Cohenin kappaleissa. Vaikka paras versio on mielestäni se alkuperäinen Jennifer Warnesin tulkitsema, eikä pelkästään siksi että kitaraa soittaa Stevie Ray Vaughan, niin onhan tällä omat ansionsa. Ja iso osa tuosta ansiosta kuuluu Anjanille.

Leonard Cohen, Anjani Thomas - First We Take Manhattan

Joskus taustalaulaja vain sopii kappaleeseen enemmän kuin nenä päähän. Patti Smith on tietysti kaikella tapaa paras valinta tähän kappaleeseen. Livenäkin R.E.M. tuota veti, jolloin taustoja lauleli kuka milloinkin, kuten esim. Thom Yorke, mutta taikaa niissä versioissa ei ole. Tässä on.

R.E.M., Patti Smith - E-Bow The Letter