Yritän kirjoitella tätä samalla kun katselen telkkarista Selma Hayekin ja Penelope Cruzin kissatappelua ja pyöriskelyä märissä vaatteissa Meksikon kuumalla rantahiekalla, joten keskittyminen ilmeisistä syistä ei ole aivan kohdallaan. Bandidas-elokuva itsessään on totaalisen lapsellinen, mutta nuo naiset. Vau !
Samaa voi sanoa Dusty Springfieldistä. Vaikka rouva oli kuulemma melkoisen kompleksinen tapaus, lauluääni on kyllä niin täydellinen että tämmöiseen viisuun olisi mukava aamulla heräillä.
No nyt ne Bandidakset kiehnää puolialasti korseteissa sängyssä. Help !
Kun Dusty alkoi pelätä uransa hiipuvan lauluntekijöidensä suunnatessa muihin aktiviteetteihin, esim.Carole King omalle uralle, leidi vaihtoi levy-yhtiötä idolinsa Aretha Franklinin Atlantic Recordsille ja päätti lisätä soul-uskottavuuttaan levyttämällä Memphisissä Atlanticin ykkösryhmän kanssa. Tuosta levystä muodostui Dustyn ylivoimaisesti hienoin tuotos. "Son Of The Preacher Man" on tietysti kaikille tuttu, mutta tämä levyn aloittava rauhallinen balladi on kyllä levyn ykkösjuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti