Mysteeri nimeltä Mourning Phase

Bob Dylan julkaisi John Wesley Hardingin vuonna 1967. Samana vuonna ilmestyi Jefferson Airplanen Surrealistic Pillow. Fairport Convention oli vuosikymmenen vaihteessa lanseerannut Englannin musiikkipiireihin Electric Folk-määritelmän. Psykedelinen folk veteli viime haikujaan.

Näiltä pohjilta syntyi vuonna 1971, ilmeisesti elokuussa, Mourning Phase yhtyeen samanniminen levy. Levyllä kuullaan lähinnä pelkän akustisen ja sähköisen kitaran säestyksellä miehen ja naisen duona laulamaa kitkeränsuloista acid-folkkia jossa selkeästi löytyy vaikutteita aikansa hengestä. Levyn krediiteissä vihjaillaan kontribuutioihin Mike Connilta, Sandy Dennyltä ja Eric Claptonilta. Mitään todistetta tästä ei ole ja kyseessä lienee taideopiskelijamuusikoiden sisäpiirin vitsi.

Shaddock LP-uudelleenjulkaisu

Levy äänitettiin ilmeisesti kotona ja demo julkaistiin omalla kustannuksella itse tehdyllä kannella. Ei ole tiedossa kuinka monta kappaletta levyä julkaistiin, mutta tarinan mukaan ainoastaan yksi kappale on säilynyt. Toisen teorian mukaan tuo säilynyt kappale on asetaatti levyn testipainoksesta. Oli niin tai näin, tuo levy myytiin myöhemmin nelinumeroisella summalla onnekkaalle keräilijälle.

Levyn vihjaileva ja kyyninenkin sanoitus viittaa siihen, että kyseinen duo on pariskunta. Viha/rakkaus-teema on mukana koko levyn lyhyen keston ajan. Levy on hieman outo verrattuna aikansa kukkaismeininkeihin, mutta kerrassaan mainiota harmonialaulantaa hiukan harvinaisemmalta mies/nainen-parilta.

Tarinan mukaan tuo testipainos/asetaatti/demo/viimeinen levy löydettiin erään lontoolaisen studion varastosta vuonna 1992. Toisaalta jo vuonna 1991 levystä julkaistiin pieni, ilmeisesti 250:n kappaleen vinyyliuusintapainos Shaddockin toimesta.Tarina on siis hieman ristiriitainen. Tuokin julkaisu on jo harvinaisuus. Kissing Spell on levy-yhtiö joka on julkaissut englantilaisia tuntemattomia ja harvinaisia acid-folklevyjä lähinnä vuosilta 1968-1978. Se julkaisi myös tämän levyn CD-versiona vuonna 1994.

Kissing Spell CD-uudelleenjulkaisu

Vaikka levy onkin ihan mukiinmenevää folkkia, ajoittain hiukan tavallista vihaisemmalla sanoituksella varustettuna, sen legendaarisuus perustuu kyllä suurimmalta osalta sen mystisyyteen. Virallisesti kun levyn tekijöistä ei tänäkään päivänä ole mitään hajua. Ja vaikka tarina vain yhden levyn säästymisestä olisikin legendaa (eräällä keräilijällä on huhujen mukaan useitakin kappaleita), tosiasia on että vain harva on levyä kädessään pidellyt. Edes niitä uudelleenjulkaisuja. Ihmettelenpä vain kenellehän ne rojaltit lähettelevät. Tuskin kuitenkaan Sandy Dennyn perikunnalle ja Eric Claptonille. Taitaa mennä kahvikassaan