Kaksi edellistä Smithereens-levyä: Especially For You ja Green Thoughts, ja sitä ennen kaksi R.E.M.-levyä: Murmur ja Reckoning, tuottanut Don Dixon oli tämän levyn äänityksiin vaihtunut mm. Ramones, Talking Heads, Mick Jagger ja Soul Asylum töistään tunnettuun Ed Stasiumiin. Ehkä vaihdolla haettiin hiukan rockimpaa ilmettä tai valtavirtaan solahtamista. Mene ja tiedä, melko pienen piirin tietoon tämä levy lopulta jäi.
Valtavirran tavoittelu lienee ollut syynä myös siihen, että Dixonin aikaiset persoonalliset biisit ovat nyt vaihtuneet hiukan tasapaksumpaan ilmeeseen, josta toki pomppaa esiin muutamia edellisten levyjen laatuun yltäviä pophelmiä. Biisien tekemisestä on taas pääosin vastannut nokkamies Pat DiNizio, joka parhaimmillaan oli loistava popmelodioiden säveltäjä. Edellisen levyn "Only A Memory":n kaltaiseen hittipotentiaaliin ei nyt kuitenkaan ylletä.
Lähimmäksi täysosumaa pääsee levyn aloittava "Girl Like You", jossa kitarassa on säröä totuttua enemmän ja kertosäekin ihan mukiinmenevä. Hieno melankolinen biisi on myös Belinda Carlislen kanssa duettona lauleskeltu "Blue Period", vaikkei siinä mitään erikoisempia hookkeja olekaan. Sitä hookkia taas löytyy biisistä "Baby Be Good", joka tavoittelee vanhanajan perinteistä poppiskertsiä malliin Beach Boys, Beatles tai vaikkapa Buddy Holly. Ja onnistuukin siinä ihan mainiosti.
"Yesterday Girl" jatkaa hieman samoilla linjoilla, mutta pikkuisen laiskemmin. Buddy Holly ei liene kovinkaan kaukaa haettu esikuva tälle levylliselle mukavia pikkuisia popbiisejä. Kauniin, mutta ehkä pikkuisen kornin, "Maria Elena":n esikuva on nimenomaan Buddy Hollyn leski Maria Elena Santiago. Biisi kumartaa muutenkin tuonne aikaan jolloin rock ja roll syntyi.
Vaikka tämä Smithereensien kolmas levy ei omalla asteikollani ihan noiden kahden ensimmäisen tasoon ylläkään, kyllä tämä ihan sinne aikansa poppislevyjen kärkijoukkoon kuuluu. Nykyisinä indieaikoina tämä levy ja bändi olisi varmaankin noussut sille kuuluvaan tietoisuuteen. Noihin aikoihin indie oli kuitenkin oikeasti indietä.
Ja vaikka levyn kannessa mukaillaankin Oceans Eleven-elokuvan (sen alkuperäisen) julistetta, 10 biisiä sisältävän levyn nimi tulee kuitenkin legendaarisesta Spinal Tapista. Kohtauksesta jonka kaikki tietänevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti