Ja tiedän myös mikä on segmentti. Taloustieteen opinnot eivät ole ihan vielä unohtuneet. Kokonaan.
Mutta rakkaat hakukoneoptimointia harrastavat ystäväni, en halua välittää nicheistä enkä segmenteistä. Tässä yhteydessä. Toki pedantti minäni välillä kuiskailee, että tämäkin pitäisi hoitaa optimaalisella tavalla, mutta eiköhän tuota lajia riitä normielämässä muutenkin.
Relax bro's! Kirjoitan mitä ja mistä sattuu.
Kysymys: Miten voit kirjoittaa peräkkäin Judas Priestistä, jostain Stevie Ray Vaughanista ja Satellite Storiesista. Kaikki ovat totaalisen eri maailmoista. Nichet erit. Ja segmentit. Ja pelit ja pensselit.
Vastaus: Helposti. Kirjoitan siitä mikä sattuu levylautasella kulloinkin viihtymään. So what?
Kysymys: Eikös se olisi järkevämpää erikoistua johonkin tyyliin, niin sais enemmän uskollisia seuraajia.
Vastaus: Varmasti, jos sivu olisi kaupallinen, mitä se ei onneksi ole. Olisi makkara vähissä leivän päältä.
Kysymys: By the way, ei me ikinä tajuttu että loukkaannuit aikoinaan kun ei arvostettu sun Sugarcubseja sun muita Smithsejä.
Vastaus: Tajusit väärin, en loukkaantunut, vaan ihmettelin miksette? Mutta ilmeisesti väärä niche, väärä segmentti.
Ystäväni ovat, tai osa heistä, myös musiikkiin intohimoisesti suhtautuvia ihmisiä ja ilmeisen huolestuneita. Rautaisia ammattilaisia monilla elämän eri aloilla, ihan helvetin kovia. Siksikin heillä on vaikea tajuta tätä meikäläisen lepsua bloggaamisperiaattetta, jos periaatetta edes on olemassa.
Mutta eihän tämä nyt ihan niin vakavaa ole. Muutama tuhat ihmistä lukee sivuja kuukausittain. Ei sillä vielä ihan maailmoja muutella. Eikä ole tarkoituskaan.
Piparnakkelin sanoin. Stay true to yourself ! Nuori mies ja noin asian ytimessä.
I'll drink to that!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti